Olen ollut sairaana ja poissa töistä pari päivää. Olen siis aloittanut työt syksyllä, mutta jouduin kuumeen kouriin heti alkumetreillä. Päässäni on kuitenkin myllertänyt kummallisia ajatuksia erilaisista työtehtävistä, työpaikan kierrätysteemasta, mummon tilkuista ja lapseni puhkikuluneista päiväkotivaattesista. Lopputuloksena on syntynyt aika jännittäviä kortteja.

Mutta ensin kerron pienen välikohtauksen, joka liittyy  päivän aiheeseen. Keittiöstä kuului lapseni ylidramaattinen parkaisu:

- ÄÄÄÄÄI  - TI !!! Sä olet rikkonut mun sukkahousut, ne vaaleanpunaiset. Ne oli mun lempisukkahousut.

Vastasin tyttärelleni, että ne oli kerran parsittu ja uudestaan menneet rikki polven kohdalta. Selitys ei riittänyt rauhoittamaan itkevää lastani, joten lupasin hätäpäissäni tehdä hänelle helmet sukkahousuista. Tyttäreni katsoi minua kummissaan ja kysyi, miten minä sellaiseen ihmeeseen pystyisin. (Hän oli aikaisemmin tällä viikolla pyytänyt minua tekemään Pet Shop -hahmoja. Olin yrittänyt selittää, etten millään pystynyt tekemään niitä käsin, vaikka monta muuta asiaa osasinkin valmistaa itse. Pettymys loisti tyttäreni epäuskoisilta kasvoilta.) Mutta nyt olin luvannut tehdä hänelle helmet sukkahousuista ja näytin hänelle, miten palloja voidaan tehdä laittamalla vanua tilkun sisään. Helmet ovat vielä kesken, mutta käytin toipilaspäiväni tekemällä kortteja sukkahousupalloista ja tilkuista:

Luulen, että minun on parasta poistua koneelta ja yrittää tehdä edes osa niista lupaamistani helmistä. Muuten käy hullusti . . .

Tässä tulevat pienimmän tyttäreni lempipehmot: Iti ja Ata. Nimet on antanut esikoistyttäreni; pienemmälle tyttärelleni tuo musta pehmo on "pupu". Mutta ei ihan mikä tahansa pupu, vaan se kaikkien pupujen Äiti, jota ilman ei voi mennä nukkumaan. Nämä on tehty Kaks plussan ohjeen mukaan vanhasta parittomasta sormikkaasta, jonka sormia on saksittu ja ommeltu käsiksi sekä jaloiksi.

Sitten vielä yhdet Kössi kenguru -villikset hahtuvasta, jotka ovat menneet jo uuteen kotiin:

Näissä komeilee vielä Kössin kaveri Masa-myyrä, jota oli aika vaikea huovuttaa. Kössi onnistui ihan kiitettävästi, mutta Masasta tuli tuollainen muodoton möykky. Mutta ehkä hän on ihan oikeastikin sellainen:D

Kävin hakemassa esikoistani, joka täyttää keväällä 5-vuotta, päiväkodista eilen. Hoitaja kertoi, että elohopeaakin vilkkaampi tyttäreni oli ommellut pehmonallen enkä ollut uskoa korviani. Hän ei pysy paikoillaan kovinkaan pitkään, mutta joskus hän saattaa yllättää keskittymiskyvyllään. Tyttäreni juoksi naama loistaen minua vastaan ja kaivoi lokerostaan seuraavan liikuttavan otuksen (moderni sekoitus perinteistä nallea ja Hello Kittyä!). Tämä on siis hänen ensimmäinen käsityönsä ja minusta hurmaava. Iso kiitos kuuluu tietenkin päiväkodin hoitajalle, joka jaksoi auttaa tyttöäni työssään ja solmujen oikomisessa:)

Minulla on pari isompaa projektia menossa enkä ole siksi saanut juurikaan tänne juttujani esille. Eilen tuunasin kuitenkin yhden pikkupimun perustrikoopaidan ja ompelin siihen kankaaseen painetun pääjalkaisen kuvan, jonka on suunnitellut nallen tekijä yli vuosi sitten. Yritin ottaa tytöstäni kuvaa mutta hän riehaantui ja yritti napata minulta kameran. Huulien hymy noudattaa hienosti pääjalkaisen suun viivaa!

Kävimme toissapäivänä kirjastossa ja löysin sieltä kirjan, joka on vaikuttanut tyyli- ja muototajuuni enemmän kuin mikään muu lastenkirja. Näyttääkö tämä aukeama kenestäkään tutulta?

Kyseessä on Hippu -niminen Oili Tannisen kirjoittama sekä kuvittama lastenkirja vuodelta 1967. Kirja kertoo yksinkertaisuudessaan ystävyydestä ja toisen auttamisesta. Tässä on jotain hyvin koskettavaa. Koko pieni paketti vetosi myös 1-vuotiaaseen tyttäreeni, joka vaati ponnekkaasti iskää lukemaan kirjaa heti sen jälkeen, kun minä olin sen hänelle lukenut. Tämä kirja on pakko saada ihan omaksiki, koska se alkuperinen on hajonnut jo säpäleiksi vuosia sitten.

Lopuksi vielä yksi englanninlakupeiton värimaailman innoittama All-in-one vaippa, joka on aika makeahkon näköinen:D

Tällaisia tonttusia askartelin kattoon killumaan sukkahousuista, naavaisista puunoksista langanpätkistä ja kärsivällisyydestä. Näitä on vielä lisääkin, mutta nämä mahtuivat kuvaan mukaan.

Puikot ovat suihkineet näin joulun alla ahkeraan ja metsästän vieläkin niitä täydellisiä villahousuja. Asettelin kaikki tekeleeni hienosti lattialle kuvausta varten, mutta vanhempi tyttö päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä . Pian pöksyt olivat hänen päässään ja kohta oli pikkusiskollakin. Tuuletusaukot sopivasti korvien kohdalla, ettei pää vaan käy liian kuumana!

Tässähän nämä kaikki nyt ovat. Nämä ovat syntyneet parin kuukauden aikana. Noita oransseja on kaksin kappalein ja toiset ovat jo uudessa kodissa. Osa näistä on huutiksessa ja ne löytyvät tämän nimimerkin alta.

Nämä Kössi kenguru -pöksyt ovat uusimmat ja neulottu yksinkertaisesta, luonnonvärisestä Pirtin kehräämön hahtuvasta. Takana on vielä muutamat sydänhuovutukset. En ole mikään mestarihuovuttaja, mutta ihan kelvollista jälkeä sain aikaan. Laitan pöksyt vielä lähempään tarkasteluun. Kuvaamisessa tuli taas kiire, kun pienempi yritti napata housut leikkeihinsä.

Tässä pari korttia, jotka hurauttelin ompelukoneella. Näitä löytyy vielä paljon lisää, mutta kaikki eivät mahdu kuvaan. Tarvitaan vain ompelukone, rullalankoja ja pielessä olevat säädöt. Säätöjen muuttamisella tulee vinkuraa jälkeä, joka miellyttää korteissa ainakin minun silmääni. Koristella voi millä tykkää!

Tässä vielä yksi punainen kynttiläkortti. Nämä ovat kaikki tällaista taitettavaa mallia.

Sitten tein vielä pari valokuvakehystä, joihin sopii päiväkotikuva tai ihan peruskokoinen otos. Näissä on takana pahvista tehty tuki ja kuvan saa pujotettua takareunasta sisään. Nämä kuvat olen laittanut tuohon päälle vain kokeilumielessä eikä niitä ole kiinnitetty mitenkään. Siksi ne ovat vähän vinossa;)  Mustavalkoinen klassinen kuva näyttää aika tyylikkäältä. Kankaana on iskän lyhythihainen kauluspaita, jonka sai luvan kanssa saksia.

Edes Venäjän mahtimies Vladimir Putinkaan ei ole välttynyt "rautalangan vääntämiseltä". Olen siitä aivan varma. Kokemusta aiheesta nääs löytyy monen vuoden takaa:9 Olen ollut mukana useilla venäläisillä lasten leireillä työni puolesta. Ne ovat täynnä rasittavan ylienergistä toimintaa, yli-innostuneita teiniohjaajia, ylireagoivia lapsia ja ylitehokkaita toimintasessioita. Mutta yksi kollektiivinen istunto pienten, pyöreiden helmien parissa rauhoittaa kaiken. Siis aivan kaiken, jopa sen finninaamaisen ujon suomalaispojan, jonka asenne on "Älä sä mulle yritä syöttää mitään p#¤%¤&#%&:aa tai mä sekotan koko kuvion." Kun 13-vuotiaan kömpelöt sormet pujottelevat helminauhaan minimaalisen pieniä kiteitä, hiljenee koko luomakunta ja keskittyminen on käsin kosketeltavissa. Siinä se on, siitä se syntyy ja pojan silmät säteilevät kuin pienet helmet langallaan. "Kato ope, mä tein skorpionin mun pikkusiskolle. Se saa tän, kun mä tuun kotiin!"

Koin erään täräyksen, kun löysin äitini vaatekomerosta nyssäkän vanhoja helmiä ja tällaisia hullutuksia niistä taiteilin. Olen menossa töihin vasta vuoden päästä, mutta ajattelin tehdä näitä oppilaiden kanssa sitten joskus. Kaksi alimmaista ovat nilkkarenkaita.

Tässä lähikuvaa vihreistä sisiliskosta, jota ovat päätyneet nilkkaani heinäkuun helteellä:

Sitten tein vielä vähän vaativamman "työn". Tästä olisi voinut tulla jopa aika hieno, mutta seuraavalla kerralla onnistun (ehkä paremmin) En ole menossa naimisiin,  vaikka tämä näyttääkin hiukan hääkorulta:) Minulla oli kahdenlaisia helmiä, mutta uskoisin, että täysin mustana tai valkoisena tämä saattaisi näyttää upealta. Muutaman mutkan, kun vetää hiukan suoremmaksi, niin johan toimii paremmin:)

Askartelimme eilen tyttäreni kanssa leimasimilla. Hän on aivan hurmaantunut maatushkoista ja musteestakin, johon voi painaa vaikkapa sormen- tai nenänpäänsä. Olin ostanut vime viikolla askartelukaupasta myrkytöntä mustetta korttiaskartelua varten. Käsitykseni mukaan sen piti olla myöskin vesiliukoista . . .enää en ole siitä niinkään varma. Hinkkasin vielä aamulla kasvojani, jotka näyttivät hiilellä sutatuilta. Tytön kädetkin olivat kuin nokikolarin:) Tässä eilisillan ja vielä tämä aamun saldo:

Tekeleet ovat mielestäni sopivia äitienpäiväkorteiksi. Tilasin maatushka-leimat netistä. Tuossa linkki puotiin: http://www.purppurataivas.fi/ Selailin blogeja yksi päivä ja nuo osuivat silmääni ja niitähän oli sitten aivan pakko saada, vaikka ne olivatkin loppuneet samantien kaupasta. Piti jättää varaus ja jäin kiltisti odottamaan. Mustan ja punaisen kortin pohjat olen maalannut peitevärillä leimaamisen jälkeen. Musteesta jää helposti raitoja, joita maali peittää hiukan. Alla kuva siitä, mitä kaikkea korttien tekemiseen tarvittiin. Hesari ja kahvikuppi kuuluvat ehdottomasti asiaan sillä tekeminen vaatii aikaa, vakaata kättä ja hermoja:

Ja viimeisenä vielä kuva kahdesta ensimmäisestä kortista. Ne ovat aika perinteisen tyylisiä ja todella venäläisiä värimaailmaltaan (ainakin minusta). Tuo viimeinen musta-puna-valkoinen on modernimpi versio mutta ihan tyylikäs sellainen:

ja sitten haluaisin maatushka-bodyn vauvalle!! Yritin painaa leimoilla jopa rikookangasta mutta se meni tuhruksi. Seuraavaksi varmaan ostan kangastusseja ja piirrän sellaisen itse pikkupimun paitaan. Mutta noista leimoista syntyi vielä yksi idea. Ehkä se nähdään joskus myöhemmin.

Eikä tuo laskuri toimi edelleenkään!! Apuja kaipailen:) Osaisiko joku viisas neuvoa?

Muistatko lapsuuden ompelukortit? Onkohan niitä vielä saatavilla lasten lelukaupoista? Jaksavatko pienet enää väkertää sellaisia ja keskittyä tovin? Tykkäsin niistä pienenä ja taidan tykätä edelleen:)

Minun täytyi suunnitella onnittelelukortti 70-vuotissynttäreiden sankarille. Yleensä niissä on kultakirjaimet ja ruusun kuva tms. "arvokasta" ja hillittyä. Ajattelin ilahduttaa anoppia tällaisella. Näissä on kultaa, blingblingiä ja lapsellisuuksia. Ehkä tytöt ovat aina tyttöjä: 4-vuotiaina, 36-vuotiaina tai 70-vuotiaina. Hope so!

Anoppi on ainakin käsityöihminen. Ja tuossa vielä lähikuvaa.

Entäs sitten se ompelukoneen ajokortti!!? Moniko muistaa ajaneensa sellaisen kolmannella luokalla? Silloin hurautettiin paperille piirrettyjä viivoja ja kaaria kieli keskellä suuta. Eiköhän tämä kävisi sellaisesta?! Kässän tunnilla voitaisiin pistää korttiskaba pystyyn siitä kuka keksii hienoimman / oudoimman idean ompelukonetta ja pahvia käyttämällä.

P.S. Mulla oli vielä säädöt pielessä ompelukoneessa siksakin aikana. Siksi nuo viivat ovat hiukan vinkuroita. En vaivautunut säätämään konetta, koska jälki on jännempää näin. Ala- ja ylälankakin ovat eriparia. Äitienpäiväkorteiksihan nämä myöskin kävisivät.

Kumpi oli ensin muna vai kana? Sitä voikin pohtia vaikkapa silloin, kun munakennoista syntyy pieniä pääsiäistipuja. Näin pääsi käymään eilen illalla tyttären (melkein 4-v.) kanssa askarrellessa. Olen ilmeisesti tuijotellut liikaa munakennoihin ja muihin ruuanlaittojuttuihin lähiaikoina. . .? Munakennojen pohjalta minua ovat tuijottaneet pienet silmät . Oletko sinäkin joskus huomannut? Kärsin univajeesta, sehän on selvää! 

Laitoin tiput teipillä kiinni yöllä tytön kaapin oveen, kun kaikki muut nukkuivat. En saanut unta, koska nyt on menossa joku ihmeellinen ideavirta pääsäni. Aamulla neiti oli haltioissaan. Pieniä juttuja, mutta hauskoja:

Mallli työhön on itsekeksitty. Tähän en laita teko-ohjetta, koska kuvastakin näkyy, mitä tarvitaan. Olen piirtänyt linnun silmät ja nokan liiduilla (vasen tipu) ja peiteväreillä (oikea tipu). Vihreäsilmäisen tipun on maalannut tyttäreni mieleisekseen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut antaa hänen myös leikata sen pikkusaksilla. Munanpuolikkaat olen leikannut, mutta tyttö on koristellut ne sormenjäljillään. Lopuksi saksin pari höyhenta, jotka tyttöni taitavasti asetteli limanäpeillään paikoilleen. Helppoa ja nopeaa. Tästä saisi kivan jutun vaikka pienten oppilaiden seinälle.

ja olisin onnellinen, jos joku fiksu osaisi neuvoa tuon kävijälaskurin asennuksessa. Olen tilannut sen ja yrittänyt yhdistää sivulle. Tulos on surkea:(

"Tyhjästä on paha nyhjästä" kuuluu suomalainen sananlasku. "Tyhjästä on kiva nyhjästä", voisi olla mottoni. Eli asiaan:

tarvikkeet: pilttipurkki, vanua tai pumpulia, sukkia / sukkahousut, kangastilkkuja, kuminauha tai lankaa, ompelulankaa + neula, sakset, liima, kimalletta tai muuta kivaa koristeluun, mielikuvitusta. Tässä materiaalit vaaleanpunaiseen pupuun:

Seuraavaksi näytän, miten musta pupu syntyi kuvasarjan avulla. Malli on omasta päästä keksitty. Leikkasin sukkiksista ympyrän, jonka halkaisia oli noin 20cm. Liimasin vanua purkin kylkeen. Asettelin sukkisympyrän purkin reunoja ympäröimään ja kurrasin kuminauhalla suulle (myös lanka tms. käy). Muotoilin vanusta pään ja peitin sen sukkispalalla, laitoin kumpparin ja leikkasin turhat pois. Eli näin:

Sitten ompelin pupulle silmät ja suun. Seuraavaksi leikkasin sukkisten vyötärönauhasta pari pätkää ja  värkersin niistä korvat. Liimasin pehmeän vihreän fleecepalan korvien sisäpintaan ja ompelin korvat kiinni päähän. Ompelin vanupalasta pyöritetyn pallon hännäksi pupulle. Kas näin:

Sivelin liimaa purkin suun sisäpuolelle ja liimasin pään paikoilleen. Koristelin lopuksi pupun kimalleliimalla:

Vaaleanpunainen pupu on tehty samalla tekniikalla, mutta siinä on käytetty lasten paritonta sukkaa ja kangastilkkua, joka on samaa sävyä. Viiksinä on rautalankaa ja korvien sisälle pujotin myös rautalankaa, joten ne voi vääntää haluamaan asentoon.

ja lisää ideoita tulossa lähipäivinä!!!

- munalaatikkotiput

- siksak-kortit, joissa nappeja + nepareita

- sukkahousukukkataulu

- matonkudereppu

Hyvää pääsiäistä!!!!

Tyttäreni huoneessa vallitsee kaaos. Sinne on tehty maja, joka ei kuitenkaan muistuta majaa. Myös nukkekoti on ollut ahkerassa käytössä. Neiti sai sinne viime viikolla uudet kalusteet , joilla on leikitty joka päivä. Kalusteet olivatkin nätit: maalaamatonta puuta. Mukana tuli pikkuruiset astiat. Alla kuva nukkekodista, jonka tein joululahjaksi (jossain mielenhäiriössä) kannettavan tietokoneen pahvilaatikosta. Seinät päälystin lahja- ja väripapereilla. Lopuksi laitoin vielä kontaktimuovit suojaamaan taloa. Tytöllä on jo nukkekoti mökillä, joten en viitsinyt / halunnut ostaa toista. Nukkekotiin tarvittaisiin vielä lisää kalusteita . . . http://lelu.shop.wosbee.com/PublishedService

Yksi pöhkö idea olisi vielä huoneen sisustamista koskien. Neidin verhot ovat hippiprinsessan hörhelöt eli batiikkivärjätyt: toinen vadelmanpunainen ja toinen vaaleanpunainen. Haluaisin kuitenkin tehdä vielä toiset. Ajatuksena olisi ostaa ihan valkoista perusverhoa ja painaa siihen "pääjalkaisia". Mitenköhän saisi tällaisen hahmon painettua verhoon? Se on ihan aito skannattu piirrustus, mutta reunoja on vahvistettu tietokoneella. Voisi olla aika siistit . . .ainakin uniikit ja itsesuunnitellut!?

Ideat täytyy kirjata muistiin