Olen juossut paikasta toiseen enkä ole ennättänyt päivittää blogiini uusimpia tuotoksiani, mutta yritän tänään varastaa hiukan aikaa ja ladata muutaman kuvan viime viikkoina valmistuneista villiksistä. Nyt on menossa aika musta kausi eli kaikkissä pöksyissä olen käyttänyt mustaa hahtuvalankaa joko pohjassa tai resoreissa. 

Ensimmäisenä norsuvillikset kokoa S. Olen kuvannut aihetta useissa pöksyissä ja aina se jaksaa inspiroida uudestaan. Kaikista housuista tulee erilaiset kuin edeltäjnsä, mikä on tietysti hyvä juttu. Näissä on edessä vaaleanpunainen lapsi- ja takana isompi harmaa äitinorsu.

Sitten taas toinen suosikkiaiheeni eli Kössi kenguru. Näissä villiksissä sankari on kuvattu aika maanläheisissä väreissä ja koko on muistaakseni M.

Lopuksi vielä L-kokoiset kruunupäisen neidin villikset, jotka ovat luonnossa todella ihanat loistavan herkullisten väriensä ansiosta. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta näille luomuksille, joissa ykinkertaisuus on valttia. Nämä ovat villisten aatelia:)

Juuri kun olin luullut, ettei kukaan tarvitse enää kevään tultua villahousuja, minulta vietiin lähes puikoilta kymmenet pöksyt ja nyt joudun tai pääsen väkertämään kiireesti uusia. Aloitan näistä L-kokoisista ketupojan kuvalla koristetuista housuista, jotka ovat löytäneet jo uuden kodin. Nämä ovat Pirtin kehräämön hahtuvalankaa kuten nuo seuraavatkin tekeleeni.

Sitten siirryn samaan väriskaalaan mutta keväisempiin tunnelmiin. Tässä ovat sinisiipipöksyt kokoa L-, jotka löytyvät Huutonetistä nyt. Housujen takana on sinisiä kukkia. Näissä on sama pohjaväri kuin edellisissä, vaikka kamera antaa vähän toisenlaisen vaikutelman.

Lopuksi vielä heppahousut, jotka ovat kokoa M-. Värit ovat näissä aiheeseen sopien maanläheisemmät eli pohja on neulottu luonnonvärisestä hahtuvalangasta, joka eksyi mukaani 6.3. käsityömessuilla. Olen lapsena piirrellyt paljon heppoja, mikä auttoikin kummasti näiden villisten syntymisessä. Takana on neulahuovutettu hevosenkenkäkuvio. Nämä ovat myös nyt Huutiksessa.

Aina silloin tällöin minulla on violetti kausi, jolloin soinnutan kaiken tiettyyn väripalettin ja se on suurin piirtein alla olevan kaltainen. Nämä villikset ovat syntyneet viime viikkojen aikana. Nuo pöllönpoikaset ovat jo päässeet uuteen kotiin mutta kahdet reunimmaiset M-kokoiset odottavat uutta omistajaa. Lankoina on Reggaen merinovillaa, Pirtin kehräämön hahtuvaa ja tuo liukuvärjätty ja Novitan Puroa.

Laitan vielä lähempään tarkasteluun nuo pöllöpöksyt, joista tuli minusta ihanat. Takana on vielä harmaa sulkakuvio. Tässä kuvassa salama on aika ankara ja väläyttää huovutuskuvan lävitsekin tuota violettia väriä.

Sitten vielä korpinpoika ja hänen kotipuunsa, joka taitaa olla omenapuu tai joku muu lehtensä pudottanut ranka. Kunpa se kevät koittaisi pian. Ainakin linnut ovat sirkuttaneet päivällä tavallista äänekkäämmin.

Ehdin väkertää vielä yhdet sormikkaat ennen jouluaattoa, jotka laitoin pakettiin ja annoin lahjaksi. Itse olen pitänyt yhdet lilat ja yhdet siniset hanskat, jotka ovat lämmittäneet tarpeeksi täällä etelän lumettomassa talvessa. Virkkasin näihin sormikkaisiin vielä kukat reunaan ja keskelle llaitoin helmen koristeeksi.

Sain joululahjaksi hienon kosketusnäyttöisen puhelimen, jonka kanssa olen hiukan pulassa. Tyttäreni valitsi minulle rosanväriset kuoret, jotka ovat toki oikein sievät. Entinen kännykkäni on kivikautinen ja kaiken kestänyt, mutta alkanut viimein pätkiä. Tämä uuusi, uljas puhelin on ollut minulla vain 2 päivää ja siihen tuli jo naarmu. Laukkuni on usein täynnä tavaraa ja jopa kivenmurikoita, joita lapset sinne salaa sujauttelevat. Siksi minun täytyi suunitella puhelimeeni suoja, joka estää kolhuilta. Kaapista löytyi pieleen mennyt huovutettu pala, josta piti tulla patalappu. Leikkelin sen kolmion muotoiseksi ja väsäsin siitä kirjekuorimallisen kotelon. Nappi on antiikkia ja löytyi mummin kokoelmista.

Toisella puolella on huovutettu kukkakuvio. Tässä kotelossa puhelin ei ainakaan pakastu ja sen saa helposti otettua sieltä esillekin. Huopa estää myös kolhuilta sekä teräviltä esineiltä. Ehkä tuo virheä ei nyt oikein soinnu rosaan sisöltöön mutta kaikkea ei voi aina saada:)

Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Olen tehnyt lähiaikoina paljonkin käsitöitä mutten ole ehtinyt kaikkea kuvata. "Rehellinen" työnteko on haitannut harrustuksia;) Laitan näytille muutamat villahousut, jotka löytyvät Huutonetin sivuilta. Ensiksi Kössi kenguru aiheiset pökät, joiden pohjavärinä on ihana lämmin keltainen. Nämä ovat minusta onnistuneet: yksinkertaiset ja väreiltään tehokkaat. Takana komeilee myös Kössi peilikuvana.

Seuraavaksi tulevat lastenelokuvan innottamat villikset. Tämä tipu on sekoitus suomalaista varpusta ja brasilialaista papukaijaa. Meillä on katsottu Rio-elokuvaa useaan otteeseen ja tanssittu samban tahtiin. Lapset tiesivät heti, millaisesta linnusta on kysymys, kun esittelin heille tämän siipiniekan. Kuva on otettu ennen saippuakäsittelyä ja siksi neulanjäljet erottuvat vielä selkeästi pinnassa.

Laitan vielä loppuun villatakin nappilistan, jonka koristelin yksinkertaisin kuvioin neulahuovuttaen. Villatakki on osin angoraa ja osin villaa. Perusväri on vaaleansininen. Halusin hiukan piristää vaatetta, joten neulahuovutin pintaan tällaiset kukat hahtuvalangasta ja merinovillasta molemmin puolin (2 x 5kpl) ja heitin villatakin pesukoneeseen. Lopputulos on hyvä ja näette sen seuraavassa kirjoituksessa (ehkä). Näinkin yksinkertaisella tavalla voi tehdä ihan mielenkiintoista jälkeä. Tässä aloitus ennen pesua koneessa:

Neuloin tilauksesta pallokuvioidut villikset, jotka menivätkin pariin otteeseen uusiksi, koska en millään saanut aikaiseksi M-koon housuja. Kaikista tuli L-kokoisia. Tässä muutama esimerkki L-kokoisista tekeleistä. M-kokoiset lähtivät uuteen kotiin.

Sitten neuloin Patonsin merinovillasta palmikkopökät, jotka onnistuivat malliltaan ja väreiltää hyvin. Lanka on edelleen suosikkiani: kevyttä ja pehmeää. Resorin värit ovat nimeltään Kimono. Aika jännittävä väriyhdistelmä.

Ja lopuksi teille vilkuttaa italialainen Ratti-nukke, joka on menneiltä vuosikymmeniltä. Hän saapui meille ilkoisen alasti, joten hänelle täytyi tehdä sopiva asu. Päädyin iloisen keltaiseen puuvillalankaan, jolle olisi muuten vaikea löytää käyttöä. nukke on vastasyntyneen kokoa, joten hommaa riitti.

Villahousujen neulominen näin kesähelteellä on hikistä hommaa. Olen saanut taas muutamat pöksyt taiteiltua, ja tässä on tulos. Nämä eivät ole ainoita käsitöitä, joita on tullut väsättyä mutta laitan muut myöhemmin näytille, koska kesällä en koneen ääressä halaisi juurikaan notkua. Ekana tulee siniset norsupöksyt. Takana on myös norsun kuva, joka on vain vaaleampi painos tästä turkoosista.

.

Sitten retrokukkahuovutus, joka koristaa S-kokoisten minivillisten pintaa. Nämä on neulottu yksisäikeisellä hahtuvalangalla ja ovat aina-oikein-neuletta. Hahtuva on Pirtin kehräämön ja merinovilla resoreissa Patons classic, kuten edellisissäkin.

Ja lopuksi laitan 2-vuotiaan tyttäreni mörköpiirustuksen näytille, jottei tämä menisi taas liian tylsäksi villahousutehtailuksi. Tällä kuvalla syyskuussa 3-vuotta täyttävä neitokainen voitti erään Muumi-aiheisen piirrustuskilpailun. Minusta tässä on jotain selkäpiitä karmivaa ja samalla hyvin hellyyttävää. Punainen ja musta väritys lisäävät kuvan dramatiikkaa. Kyllä minäkin säikähtäisin, jos tuollainen torahampainen ja silmiään harittava järkäle tulisi jossain mielikuvitusmaailmassa vastaan. Ja voitte vain kuvitella kuinka keskittyyneenä tyttö väritti A4-kokoisen paperin joka nurkasta ylhäältä alas päin.

Mitä ilmeisimmin olen epäluovalla päällä enkä keksinyt jutulle parempaa otsikkoa. Tietokoneeni on kiukutellut lähiaikoina ja yritän kirjoittaa tämän nopeasti virheistä välittämättä, jottei yhteys katkeaisi yllättäen ja työ valuisi hukkaan:( 

Olen hurahtanut vanhoihin nukkeihin ja laitan esille muutaman suomalaisen "ikäneidon". Eli kyseessä on Vihdissä valmistetut Dolly tex nuket, jotka kahmin itselleni Huutiksesta. Tyttäreni kohotteli kulmiaan ja  sanoi, että nyt me hukutaan nukkeihin. Saapi nähdä! Vaatteet ja peitto ovat käsialaani ja tuon ison tytön päällä oleva puuvillaneule on ollut nuoremman tyttäreni päällä. Nukelle se on hiukan iso, mutta menettelee. Mekot olen neulonut lähipäivinä lankakerien lopuista. Pienin nukke on noin 20 cm ja isoin on jopa 50+cm, siis oikean vastasyntyneen kokoinen. Näitä valmistettiin käsittääkseni 50 tai 60-luvuilla. Mutta  laitetaan kuvat puhumaan tekstin puolesta.

Lisäksi laitan nähtäville yhdet kesäisemmät villikset (jos näitä nyt kesäisiksi voi edes mieltää!). Merihevospökät ovat lähdössä viikonlopun jälkeen uuteen kotiin. Ostin kirkkaan turkoosin väristä huovutusvillaa ja liitin sävyn heti kesään ja mereen. Mielestäni näistä tuli sopivat niin tytölle kuin pojallekin.

Tältä huovus näyttää lähikuvassa:

Takana on myös merihevonen mutta vaaleamman sininen. Ja tässä housut takaa:

Latelen näin pääsiäisloman kunniaksi muutaman villapöksyt, joita olen tehnyt useita kappaleita. Pohjana on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa ja resoreissa merinovilla: Patons ja Reggae -merkkisiä. Ensin nämä liikuttavat norsupöksyt, joiden innoittaja löytyy lastenhuoneemme katosta. Siellä roikkuu tsekkiläisvalmisteinen puulelumobile, joka esittää vaaleanpunaista elefanttia. Housujen takana on samanmoinen peilikuvana.

Jatketaan näillä eläinaiheilla. Tässä tulee tipupöksyt, jossa komeilee värikäs "töyhtöhyyppä". Tuossa nokan kohdassa näyttäisi olevan joku kumma epätasaisuus, mutta luonnossa lintu näyttää ihan hyvältä. Joskus nämä kuvat vääristävät asioita hiukan.

Sitten mennään viidakkoon ja vähän toisen väriseen pohjaan. Resoreina näissä ja edellisissä villiksissä on Reggaen merinovilla ja värinä manteli, joka ei ole näin räikeä kuin kuvassa. Muutenkin salama on osunut hiukan omituoisesti leijonan nenään vaalentaen sitä kovasti. Takana on oranssi aurinko.

Sitten vielä koira-aiheiset pöksyt, joiden takaosan laitan esille. Edessä on musta skotlanninterrieri ja takana Länsiylämaan valkoinen. Minulla oli lapsena tuollainen valkoinen tyttökoira, joka oli suloinen mutta hiukan äksy luonteeltaan. Pohjana punaista Jutta-hahtuvalankaa, joka on luonnossa syvemmän punainen. Ja nämä kaikki löytyvät tällä hetkellä Huutiksesta. Tyttäreni kyllä sanoi, ettei noita norsuja saisi antaa pois. Lupasin huovuttaa hänelle oman fantin johonkin muualle:)

Tässä vielä yhdet hahtuvasta neulotut punaiset Hello Kitty -byysat, jotka tein sileää neuletta käyttäen. Koko on S+. Resorit ovat Loftin loppuja, joita on piilossa enää 1 kerä kaapeistani. Villikset löytyvät Huutiksen listoilta juuri nyt. Takana tassunkuva.

Sitten tuon näytille yhdet mustan kissan pökät (M-kokoa), joissa pohjana purkumerinovillalankaa. Nämä ovat mielestäni onnistuneet ja niissä on kissamaista luonnetta enemmän kuin pussuillisessa Hello kittyjä ikinä! A vot:)

Nämäkin ovat huutiksessa, joten sinne vaan surffaamaan, jos on tarvetta villiksille. Ja tässäpä vielä pöksyt tassun kuvineen takaa.

Eikä tämä tähän lopu. Näitä olisi vino pino lisää, mutta laitetaanpa vielä yksi kuva hiukan kesäisemmästä aiheesta. Näissä S-kokoisissa villiksissä liitelee sinisiipinen sudenkorento. Pohjana taas räväkkä oranssi Loft, kun se on ainoa väri, jota on ollut saatavilla viimeisinä kuukausina Muksuaitassa. Itseasiassa Patonsin classic merinowool on suosikkini villahousuissa, joten sitä seuraavaksi netistä kalastelmaan. Villisten takana komeilee päivänkakkara.

En tunnustaudu Hello Kitty faniksi. Minusta kissanpentu on aika ilmeetön otus, mutta molemmat tyttäreni kyllä pitävät siitä. Lisäksi värit ovat usein hiukan äiteliä makuuni. Oli kuitenkin pakko yrittää tikuttaa jotain suht simppeliä näihin musta-rosan värisiin villiksiin, joiden pinta on ainaoikein-neuletta. Neuleen kohokuvio osoittautui aika haastavaksi, koska olen aikaisemmin neulahuovuttanut vain sileän neuleen päälle.  

Taakse tein vaaleanpunaisen tassun jäljen. Resorit ovat rosan väristä merinovillaa (Patons Classic) ja housuosa on luonnonmustaa Jutta hahtuvalankaa. Nämä löytyvät huutiksesta juuri nyt. Tässä kuva vielä takaa:

Tämä villahousukolmikko lähti siitä ajatuksesta, että huosuihin piti keksiä yksinkertaisia mutta näyttäviä ja kivoja huovutuskuvia, joissa ei olisi liikaa pientä piperrystä. Surffailin vahingossa johonkin kokkausblogiin, jossa oli Suursyömärin kuvalla koristeltu täytekakku ja tiesin löytäneeni sen, mitä olin etsinytkin. Hahmot ova tuttuja 70-luvulla esitetystä Käytöskukka -lastenohjelmasta. Tässä kuva ensimmäisistä pöksyistä, joita koristaa Hinku. Muistaakseni tuon mustan porsaan nimi oli Hinku ja vaaleanpunainen oli Vinku. Suursyömärikin nähdään myöhemmin.

Tässä villikset takaa:

Sitten seuraa villahousut, joiden etuosassa on huovutettu Vinkun pää. Takana on taas kuva hinkusta. Nämä housut ovat Huutonetissä parhaillaan.

Lopuksi vielä Suursyömäri ja kasa omenoita. Näiden takana on huovutettu (Käytös)kukka ja myös nämä ovat Huutiksessa parhaillaan. Olen tehnyt myös toiset Suursyömärit vaalealle pohjalle ja ne ovat löytäneet tiensä jo uudelle omistajalle. Kaikissa huosuissa on resorit Loftia eli merinovillaa ja housuosa Jutta-hahtuvalanka. 

Kesä on kuumimmillaan ja päivät ovat kiitäneet mökkeillessä. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä eikä internettiä, mutta puikot ovat kuitenkin kulkeneet aina matkassa.  Nyt on tulossa puuvillamekko kokoa 92cm, samansävyinen bolero odottaa jo valmiina. Ennen sitä valmistuivat nämä Ruskovillan hahtuvasta väännetyt villinpuoleiset kissavillikset, joiden resori on merinovillaa. Näistä ei aluksi näyttänyt tulevan mitään järkevää ja pääni oli aivan tyhjä huovutusideoista (ilmeisesti helteestä johtuen). Autossa soi matkoilla cd-soittimessa lastenralli "Mustan kissan tango", joka on molempien mukuloiden suuri suosikki. Tällaiseen muotoon villa käsissäni lopulta taipui:D

Killisilmäinen kissan kuva koristaa myös housujen takaosaa.

Juuri ennen lomien alkua syntyi tällainen retronorsuaiheinen valeanpunainen fleecepaita, kokoa 92cm. Paidassa on koristesiksakkia ja norsut on taiteiltu ikivanhastaa 60-70-luvulta peräisin olevasta kankaasta (joustofroteeta ja pallokuvioinen on collegea).

Laitan vielä lähikuvan norsuista ja sydämistä, kunhan kone antaa luvan. Nyt joku tökkii . . . Katsotaanpas onnistuuko kuvan lisääminen (nyt on siis seuraava päivä, kun muokkaan tekstiäni) . . . .

.

Vai niin . . eihän sitä löytynyt, vaan tulikin yksi tussikynällä ja vesiväreillä tehty kissa-aiheinen luonnos. Aika omituista meininkiä, mutta antaa olla. Näitä kissoja nyt jostain syystä vilisee ihan silmissä:D

Olen tehnyt vaippoja lähes sarjatuotantona. Ystävälleni syntyy pian kolmas lapsi ja hän haluaisi kokeilla kestovaippoja. Ajattelin tehdä hänelle mutaman kipaleen ristiäislahjaksi. Lisäksi minulla on yksi toinen "tilaus" menossa, johon tarvitaan 3 kpl villahousuja ja 3 kpl taskuvaippoja. Tässä kaikki villikset, joista tuo ampiaisraitainen on jo ollutkin näytillä. Norsuhuovutetut ovat S-kokoa ja muut M-kokoisia. Lankana olen käyttänyt Loftia, mutta ruskeat raidat ovat Ruskovillan hahtuvalankaa.

Tilasin Pikkeliinasta ihanaa retronorsukangasta (on muuten loppu lähes kaisista nettikaupoista) ja vähän muutakin. Seuraavassa kuvassa onkin muutama taskuvaippa: oikealla S-kokoiset ja vasemmalla pari M-kokoista. Tilasin myös tuota norsukuviota joustofroteena, josta on valmistumassa huppari pienimmälle tytölleni. Homma on vielä työn alla, mutta laitan sen myöhemmin esille.

Tässä tulevat pienimmän tyttäreni lempipehmot: Iti ja Ata. Nimet on antanut esikoistyttäreni; pienemmälle tyttärelleni tuo musta pehmo on "pupu". Mutta ei ihan mikä tahansa pupu, vaan se kaikkien pupujen Äiti, jota ilman ei voi mennä nukkumaan. Nämä on tehty Kaks plussan ohjeen mukaan vanhasta parittomasta sormikkaasta, jonka sormia on saksittu ja ommeltu käsiksi sekä jaloiksi.

Sitten vielä yhdet Kössi kenguru -villikset hahtuvasta, jotka ovat menneet jo uuteen kotiin:

Näissä komeilee vielä Kössin kaveri Masa-myyrä, jota oli aika vaikea huovuttaa. Kössi onnistui ihan kiitettävästi, mutta Masasta tuli tuollainen muodoton möykky. Mutta ehkä hän on ihan oikeastikin sellainen:D

Tällaisia tonttusia askartelin kattoon killumaan sukkahousuista, naavaisista puunoksista langanpätkistä ja kärsivällisyydestä. Näitä on vielä lisääkin, mutta nämä mahtuivat kuvaan mukaan.

Puikot ovat suihkineet näin joulun alla ahkeraan ja metsästän vieläkin niitä täydellisiä villahousuja. Asettelin kaikki tekeleeni hienosti lattialle kuvausta varten, mutta vanhempi tyttö päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä . Pian pöksyt olivat hänen päässään ja kohta oli pikkusiskollakin. Tuuletusaukot sopivasti korvien kohdalla, ettei pää vaan käy liian kuumana!

Tässähän nämä kaikki nyt ovat. Nämä ovat syntyneet parin kuukauden aikana. Noita oransseja on kaksin kappalein ja toiset ovat jo uudessa kodissa. Osa näistä on huutiksessa ja ne löytyvät tämän nimimerkin alta.

Nämä Kössi kenguru -pöksyt ovat uusimmat ja neulottu yksinkertaisesta, luonnonvärisestä Pirtin kehräämön hahtuvasta. Takana on vielä muutamat sydänhuovutukset. En ole mikään mestarihuovuttaja, mutta ihan kelvollista jälkeä sain aikaan. Laitan pöksyt vielä lähempään tarkasteluun. Kuvaamisessa tuli taas kiire, kun pienempi yritti napata housut leikkeihinsä.

Huovutin jo jokin aika sitten kaikkea käsittämätöntä kokeilumielessä pesukoneessa sen monellekin tutun "Tila" -ohjelman jakson innoittamana. Parhaimmat palat olen antanut eteenpäin, mutta joitakin riepuja on jäänyt kaappiin lojumaan. Meillä kärvähti patalaput, kun yritin pelastaa uuniin juuttunutta palanutta pullaa . . . tai itse uunia . .  miten vaan. (Ja olivathan ne jo ennen sitä aivan järkyttävän näköisiä:) Saksin huovutettuja palasia, ompelin ne pykäpistoin kiinni ja laitoin väliin kerroksen ohutta vanukangasta. Yhden palan (kooltaan ehkä 40x40cm) taakse ompelin tukikankaaksi punaista kierrätystrikoota. Tyttö omi sen heti pikkutuolin alusekseen. Patalaput on testattu ja ne pitävät kuumuutta hyvin. Nämä ovat tällaisia lilja-aiheisia huruiluja:)

Sitten ompelin vielä pykäpistot tämän pöytäliinan reunoihin, niin se näyttää ryhdikkäämmältä. Jouduin huovuttamaan työtä pariin otteeseen pesukoneessa, että se onnistui. Tulos on siksi hiukan epätasainen, mutta sehän kuuluu asaan. Kukan varret ja ruohikon olen tehnyt hahtuvalangasta. Anopille  hahtuvalangalla koristellun sydänliinan, joka onnistui mielestäni parahaiten. Ehkä kuvaan sen myöhemmin. Nämä ovat nyt vähän tällaisia amatöörin rosoisia tekeleitä, mutta tässä on unikkoaiheinen pöydänpiristys: