Tein yli vuosi sitten tyttärelleni Myllymuksujen apinajoustofroteesta keväthupparin trikoovuorella. Valitettavastri vaate on jo pieni mutta onneksi se on jo löytänyt uuden käyttäjän:) Tilasin Myllymuksuilta myös norsuaiheista pul-kangasta kestovaippoja varten. Vahingossa tuli tilattua myös yksi jämäpala joustofroteeta norsukuviolla. Se on lojunut jonkin aikaa kaapissani, kunnes sormeni osuivat siihen ja palaan Suomi-trikoota, joka sopi huppariin vuorikankaaksi. Tein hupparin Ottobren kaavalla mutta ilman "hienouksia". Koko on 98cm. Siitä tuli tällainen.

Vetoketjun ompelin lopulta huppariin käsin, koska sauma alkoi kiertää ja venkoilla luvattoman paljon. Kuvassa vetskari näyttää olevan vinottain mutta se johtuu vaatteen huolimattomasta asettelusta. Muuten tämä oli helppo tehdä jopa kiukuttelevalla ompelukoneellani, joka ei ole paras mahdollinen laadultaan. Tässä vielä takki neitosen päällä.

Sitten vielä yksi vauvan torkkupeitto isoäidinneliöistä. Tämä on lähes samanlainen kuin aikaisempi vain isompi ja puuvillainen. koko on noin 94 x 56cm. Kukkaset ovat värikkäämpiä kuin edellisessä. Näistä jämälangoista kun olisi ihan kiva päästä eroon, jotta uusia saisi tilalle!! Tämä löytyy Huutiksen listoilta.

Taaskaan en tarjoile mitään uutta tai ihmeellistä tässä blogissa. Lopputulos on silti valloittava:) Virkkasin vauvan kukkaketopeiton vanhoista purkulangoista: samoja isoäidinneliöitä hiukan uusin maustein. Lopputulos on  herkkä ja kesäinen. Lanka ei ole täyttä villaa vaan jotain sekotetta, todennäköisesti 30 vuotta vanhaa mutta tuskinpa sillä on merkitystä. Lanka oli hiukan kikkuraista pesunkin jälkeen eikä se taipunut villapaidaksikaan. Tässä se istuu ihan mallikkaasti, kas näin:

Peitossa on 48 neliötä ja sen mitat ovat noin 80 x 60 cm. Kärsivällisyyteni ei riittänyt isomman tekemiseen. Peitto on siis tarkoitettu vaunuihin tai päiväunille. Tässä vielä toinen kuva erilaista taustaa vasten:

Lopuksi vielä villahousut mesikämmenhuovutuksella. Lanka on Loftia ja koko S.

Takaa löytyy vielä musta tassunjälki. Ehkä olisi pitänyt lisätä vielä kynnenjäljet mutta tajusin sen vasta nyt kuvaa ladatessa tähän blogiini.

Ensimmäinen vauvan torkkupeitto puuvillalangoista valmistui hiljattain. Nämä langat on ostettu joskus 90-luvulla ja niistä piti tulla neule. Ei näyttänyt hyvältä ja purin kaiken. Värimaailma on kuin englannin lakritseissa: mustaa, vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleanvihreää:

Sitten minulla on ollut kaapissa tämä villalangoista virkattu matto, johon ompelin viime vikolla kiinni viimeiset palaset. Viimeistely on tekemättä vielä (reunat + pohja). Malli on jostain äitini käsityötehdestä 70-luvun alusta. Neliöiden sommittelussa on symmetriaa ja rytmiä, eikä kuvio näytä liian tiukkalinjaiselta tai viivottimella vedetyltä.

Kaikkiin tällainen juttu ei kuitenkaan vetoa! Mies on pyöritellyt silmiään useaan otteeseen ja murahtanut: "Ja olkkariin et kyllä tota Viron lippua laita!" Uskotaan . . . Uskotaan . . .(huokaus). Mutta eteisen pikkumatosta tämä kävisi mainiosti jo kokonsakin puolesta. Mitat ovat noin 110 x120cm. Taakse pitäisi laittaa joku tukikangas, mutta mikä? Apuja ja vinkkejä otetaan vastaan!!

Olen vääntänyt tätä toista vuotta, palan silloin, toisen tällöin. Neliöt eivät aivan identtisiä ole, mikä antaakin lisäväriä työhön. Malli on siis aitoretro, sininen lanka myös (kashmirvillaa 70-luvulta). Todella pehmeä paljaan jalan alla:) Siksi laittaisin tämän mielelläni ehkä kylppäristä tulevalle käytävälle, jos tuo mies vaan sen sinne huolii:D Tässä vielä neliöitä läheltä katsottuna:

Lopuksi vielä villahousut. Näitä tippuu puikoilta kuin lunta taivaalta;)

Minulla on siis kaksi tytärtä, mutta jostain syystä intoonnuin tekemään sarjan tällaisia ehkä pojille sopivampia collegesettejä, aiheena vauhdin hurma ja autot. Kangas on kaapistani löytynyttä paksunmaa ja pehmeävuorista collegea. Somisteina fleeceä ja koristetikkauksia. Housujen takana tasku ja pääntien vieressä painoneppari. Kaavat ovat Käsityölehdestä syyskuu 2007, mutta somisteet ovat omasta päästäni.

Joku muu kuin harmaa kokolattiamatto olisi ollut kuvauksen kannalta parempi vaihtoehto, mutta nyt piti toimia kiireessä, kun pikkuneiti on jatkuvasti takiaisena kiinni kantapäässäni. Hän on juuri oppinut kävelemään ja taapertaa perässäni sinnikkäästi:) Tässä vielä lähikuva paidasta, joita tuli 3 kappaletta, koossa 62cm ja 74cm (mutta housuja on 2 kpl).

Ja sitten vielä yksi neliöpeitto taas samalla vanhalla kaavalla, mutta uusilla väreillä. Koko on 58 x 68cm eli vaunuihin ihanteellinen lämmittämään pientä tuhisijaa. Toisella puolella mintunvihreä fleecekangas: samaa, jota on käytetty edellisiin autokuvioihin. Tässäkin kuvassa nopeus oli valttia, kun pikkuvarpaat taas ilmestyivät pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Epäselvää vielä on, mihin osoitteeseen nämä luomukset päätyvät. Mutta onneksi joulu on ovella ja tontut kurkkivat.

Olen kerännyt puuvillalankaisia isoäidinneliöitä ja ommellut niistä kaksi pikkulaukkua, joiden mitat ovat noin 26cm x 16cm ja syvyys 3,5cm. Sisällä on jämäkkää puuvillakangasta ja pikkutasku. Nämä menivät nettitutun pienille tytöille mutta kuva jäi muistoksi. Toiseen ompelin kuvan ottamisen jälkeen vielä tukikankaa olkaremmiin.

Ja sitten on vielä tämä hurjan ihana vanhojentanssipuvusta (jota ei koskaan ole edes käytetty) tuunattu tyttöjen juhlamekko. Tämä on noin kokoa 86cm eikä sovi kummallekaan tytöistä. Miehustassa on helmikirjailu ja helmassa organzaruusukkeita. Meillä on samasta kankaasta mmeltu juhlakolttu kokoa 104, josta isompi tyttö ei varmaan luopuisi koskaan. Se on ollut päällä joka ikisissä kissan ristiäisissä ja päiväkotikuvauksessa.

Väri on kummallinen, sillä se muuttu valaistuksen mukaan tummanpunaisesta ruskeaan ja tummanlilaan. Mekko on ommeltu Ottobren kaavaa 2009 (syksy) mukaillen. Tytöt halusivat molemmat sen itselleen, mutta tuolla kaapissa se patsastelee toistaiseksi.

Laitan nyt kuvan tästä uudesta peitteesta, jonka mitat ovat noin 118cm x 65cm. Se sopii hyvin esim. pinnasängyn päiväpeitoksi tai muuten sisustuksen mausteeksi. Värit ovat mielestäni aika ihanat. Ompelin vielä nurjalle puolelle savunharmaan mikrofleecen, joka on todella pehmeä. Peitosta ei tullut aivaan viivottimella vedetty, mutta sitä tuskin voi odottaakaan tällaiselta mammuttiprojektilta.

Tässä vielä koko hela hoito alusta loppiuun saakka. Paloja on siis huimat 7x11 eli 77!!!  Peitto menee todennäköisesti eräälle nettitutulle, jolla on pieni vauva. Niin ja materiaali on ainakin 80% villaa ja tuo oliivinvihreä lanka on muuten mummon arkistoista peräisin:)

Pöydällä lojuu kaikenlaista keskeneräistä. Löysin edesmenneen mummoni kaapeista lapsuuden muistoja herättävän verhokankaan (3kpl), joka on ollut pitkään vain hyllyjen täytteenä. verho on upea väreiltään, ne hehkuvat edelleen ja kangas muutenkin kulumaton. Verhossa lukee Creation beldecore Ursula air lumiere lavable. Osaisiko joku kertoa, missä näitä on valmistettu? Joka tapauksessa sain luvan ottaa verhot ja yksi niistä muovautuu tyttöjen liivihameksi Ottobren kaavan mukaan (syksy 09). Saa siitä jotain muutakin, mutta mietin vielä, mikä olisi paras tarkoitus tälle ihanuudelle. Kaksi muuta saavat pysyä toistaiseksi verhoina.

Työnalla on taas yksi isoäidin neliöistä virkattu torkkupeitto. Löysin samoista kaapeista kerän oliivin vihrää villalankaa. En ole tällaista vihreän sävyä nähnyt kaupoissa varmaan koskaan, vanhoissa valokuvissa korkeintaan. Valitettavasti oikea sävy ei täysin värity valokuvasta. Vihreästä ja monesta muusta langasta on syntymässä taas yksi vauvan torkkupeitto. Edellinen meni muuten kaupaksi:) En tiedä, mihin tämä menee, mutta pakko se on tehdä, kun kädet käyvät itsestään!!!

Sain valmiiksi toisen vauvanpeiton, joka syntyi edellisen jämäpaloista ja "muutamasta muusta". Mitat ovat 60x78cm. Langat ovat pätkää (tietysti), mutta huolin mukaan vain villavoittoisia kerän loppuja. Tämä menee  myyntiin, kunhan kuivuu ensin kunnolla. Muuten peitto lojuisi tyhjänpanttina kaapissa eikä se taatusti palvele sen tarkoitusta.

Sain isoäidin neliöistä virkatun peitteen valmiiksi. Se on koottu 6x7 palasesta ja reunoihin on virkattu vielä siniset kehykset. Kooltaan peitto on 78cm ja 59cm eli se sopii vaunuihin, pulkkaan ja sitteriin. Tässä kuva, jossa ei ole vielä sinistä reunusta, vaan virkkukoukku roikkuu oikeassa kulmassa langasta:)

Peitto on toimiva värikkyytensä ansioista. Voisi kuvitella, että sen värimaailma kiehtoo erityisesti vauvan silmää. Pimu myös tykkää kurkkia sen alta, koska tekele on hengittävä. Ei siis tarvitse pelätä, että sen alle tukehtuu.

Hommassa kävi nyt kuitenkin niin, että peitosta jäi pois yli 10 palaa, joiden pääväreinä on lähinnä harmaa-keltainen. Nyt näyttää siltä, että kuvan peitto poikiikin jo seuraavan alla olevista paloista:

Virkkuukoukku viuhukoon!!!

Vanhemman tyttären synttärit lähenevät! Hänelle pitäisi tehdä uusi juhlamekko. Viimevuotinen oli kursittu vanhojentanssipuvusta, joka ei koskaan valmistunutkaan. Helmaan ompelin biserhelmistä väkerrettyjä perhosia. Mekko on ollut kovassa käytössä ja jokaisessa kissan ristiäisessä päällä.

Tässä vielä yksityiskohtaa helman biserhelmistä tehdyistä perhosista:

Sitten on kaksi neulottua (ja vähän virkattuakin) mekkoa, joista molemmat ovat väärää kokoa. Sininen on tosi nätti mutta hiukan iso (ehkä kokoa 110cm) ja pienempi (Viron lippu:D) taas kokoa 90cm. Jospa tuo isompi menisi kesällä!

On kai liian aikaista vielä haaveilla kesästä, kun viime viikonloppuna teimme tytön kanssa mummun pihaan tällaisen palsternakkanokan:

Tässä muutama vauvannuttu, joita olen tehnyt nuorimmalle tyttärelleni lähes maanisella otteella. Sinisensävyiset on tehty jo odotusaikana, ja ne on ainaoikeaa neuletta merseroidusta puuvillasta. Nutut on neulottu pätkälangoista ja kaikki mallit ovat "hatusta vedettyjä".

Kolmessa nutussa on käytetty virkkausta ja neulontaa sekaisin. Paitojen helmassa on isoäidinneilöitä, joista työt ovat saaneet alkunsa.  Nuttujen koko vaihtelee: sinisävyiset ovat 50-56cm, "keltaiset" 56-62(68)cm ja vaaleanpuna-sini-valkoinen 68-74cm.

Tässä kaksi neuleista päällä:

Vielä yksi villalangasta ensimmäiselle tytölle neulottu palmikkoneule, jonka hihoista tuli hiukan liian pitkät. Neule on kuitenkin todella sievä ja lämmin. Se on kokoa 60-70cm. (Palmikot erottuvat aika huonosti kuvassa)

Työnalla on perinteisistä isoäidin neliöistä virkattu tilkkupeite vauvan rattaisiin. Peite on tehty pätkälangoista, joissa on yli 70% villaa. Mukana on jämiä mm. 7-veljestä ja Nalle-lankojen keristä. Olen käyttänyt peitossa lähinnä kirkkaita perusvärejä: sinistä, punaista, keltaista (vihreää, violettia ja harmaatakin on mausteena). Peiton todellinen koko selviää vasta kokoon kursittaessa. Tässä muutama tilkku: