Kävin hakemassa esikoistani, joka täyttää keväällä 5-vuotta, päiväkodista eilen. Hoitaja kertoi, että elohopeaakin vilkkaampi tyttäreni oli ommellut pehmonallen enkä ollut uskoa korviani. Hän ei pysy paikoillaan kovinkaan pitkään, mutta joskus hän saattaa yllättää keskittymiskyvyllään. Tyttäreni juoksi naama loistaen minua vastaan ja kaivoi lokerostaan seuraavan liikuttavan otuksen (moderni sekoitus perinteistä nallea ja Hello Kittyä!). Tämä on siis hänen ensimmäinen käsityönsä ja minusta hurmaava. Iso kiitos kuuluu tietenkin päiväkodin hoitajalle, joka jaksoi auttaa tyttöäni työssään ja solmujen oikomisessa:)

Minulla on pari isompaa projektia menossa enkä ole siksi saanut juurikaan tänne juttujani esille. Eilen tuunasin kuitenkin yhden pikkupimun perustrikoopaidan ja ompelin siihen kankaaseen painetun pääjalkaisen kuvan, jonka on suunnitellut nallen tekijä yli vuosi sitten. Yritin ottaa tytöstäni kuvaa mutta hän riehaantui ja yritti napata minulta kameran. Huulien hymy noudattaa hienosti pääjalkaisen suun viivaa!

Kävimme toissapäivänä kirjastossa ja löysin sieltä kirjan, joka on vaikuttanut tyyli- ja muototajuuni enemmän kuin mikään muu lastenkirja. Näyttääkö tämä aukeama kenestäkään tutulta?

Kyseessä on Hippu -niminen Oili Tannisen kirjoittama sekä kuvittama lastenkirja vuodelta 1967. Kirja kertoo yksinkertaisuudessaan ystävyydestä ja toisen auttamisesta. Tässä on jotain hyvin koskettavaa. Koko pieni paketti vetosi myös 1-vuotiaaseen tyttäreeni, joka vaati ponnekkaasti iskää lukemaan kirjaa heti sen jälkeen, kun minä olin sen hänelle lukenut. Tämä kirja on pakko saada ihan omaksiki, koska se alkuperinen on hajonnut jo säpäleiksi vuosia sitten.

Lopuksi vielä yksi englanninlakupeiton värimaailman innoittama All-in-one vaippa, joka on aika makeahkon näköinen:D

Tyttäreni (4v.) on siirtynyt pääjalkaisista hametyyppeihin. Toisinaan hän piirtää hameen ja toisinaan tikkuvartalon. Minusta nuo pääjalkaiset ovat mainioita ja olen siksi säilyttänyt ja skannannut niitä. Löysin viime vuoden elokuulta yhden "Kivi" -nimisen piirustuksen ja käytin sitä eli painoin sen kankaalle.

Tyttö pitää leipomisesta ja häneltä puuttu kunnon essu. Tein sellaisen kaksinkertaisesta lakanakankaasta ja ompelin siihen ison taskun, jossa on spiraalisilmäinen kivi. Laitoin myös huivissa esiintyvän "mörön" (tilkkuna) essuun somisteeksi.

Tässä essu suunnittelijansa yllä. Kuvassa on myös samaa sarjaa oleva huivi. Neitiä ujostutti ihan oikeastikin:) Seinällä omakuva ja ilmapalloja (tammikuu 09).

Tässä vielä kuva alkuperäisestä piirroksesta tytön kädessä. Siinä lukee "Kivi" elokuussa 08. Taustalla kaapeista vedetyt leivontavälineet ja vieressä kuvaan änkeävän "pikkutuholaisen" päälaki.

Mies on tuijottanut minua outo katse silmissään, kun istun ja nyherrän keittiön pöydän ääressä omiani  ruuanlaiton ja muun lomassa. Ehkä tämä puuhastelu alkaa olla jo aika hämärän rajamailta. Kun vapaa-aikaa ei ole, sitä täytyy varastaa. Syötän toisella kädellä vauvaa ja maalaan toisella kuvioita kankaaseen. 

Saksin vanhan tyynyliinan neliöiksi ja tein niistä tytöille päähuivit. 4-vuotiaan päiväkodissa kaikilla tytöillä pitää olla huivi. Se on lasten omaa muotia ja ihan hyvää sellaista. Laitoin tytön piirtämät pääjalkaisten kuvat (kuvassa vasemmalla) kankaan alle ja piirsin läpi mustalla kangastussilla, joka harmikseni oli ostettaessa jo kuivahtanut:( Maalasin siveltimellä pallot sitruunan keltaisella tekstiilimaalilla ja odotin kuivumista. Seuraavana päivänä piirsin hahmoille (taas lävitse) suut sun muut. Sitten silitin huivit ja huolittelin reunat.  Tässä pieni käpälä kurottaa kangasta:) 

Kankaita tuli kahta tyyppiä: toisessa on pieniä pääjalkaisia ja toisessa kahta eri kokoa olevia hahmoja. Ja tältä nämä näyttävä pienissä päissä. Kuva ehti tärähtää, kun meno oli aika kova:)