Olen juossut paikasta toiseen enkä ole ennättänyt päivittää blogiini uusimpia tuotoksiani, mutta yritän tänään varastaa hiukan aikaa ja ladata muutaman kuvan viime viikkoina valmistuneista villiksistä. Nyt on menossa aika musta kausi eli kaikkissä pöksyissä olen käyttänyt mustaa hahtuvalankaa joko pohjassa tai resoreissa. 

Ensimmäisenä norsuvillikset kokoa S. Olen kuvannut aihetta useissa pöksyissä ja aina se jaksaa inspiroida uudestaan. Kaikista housuista tulee erilaiset kuin edeltäjnsä, mikä on tietysti hyvä juttu. Näissä on edessä vaaleanpunainen lapsi- ja takana isompi harmaa äitinorsu.

Sitten taas toinen suosikkiaiheeni eli Kössi kenguru. Näissä villiksissä sankari on kuvattu aika maanläheisissä väreissä ja koko on muistaakseni M.

Lopuksi vielä L-kokoiset kruunupäisen neidin villikset, jotka ovat luonnossa todella ihanat loistavan herkullisten väriensä ansiosta. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta näille luomuksille, joissa ykinkertaisuus on valttia. Nämä ovat villisten aatelia:)

Juuri kun olin luullut, ettei kukaan tarvitse enää kevään tultua villahousuja, minulta vietiin lähes puikoilta kymmenet pöksyt ja nyt joudun tai pääsen väkertämään kiireesti uusia. Aloitan näistä L-kokoisista ketupojan kuvalla koristetuista housuista, jotka ovat löytäneet jo uuden kodin. Nämä ovat Pirtin kehräämön hahtuvalankaa kuten nuo seuraavatkin tekeleeni.

Sitten siirryn samaan väriskaalaan mutta keväisempiin tunnelmiin. Tässä ovat sinisiipipöksyt kokoa L-, jotka löytyvät Huutonetistä nyt. Housujen takana on sinisiä kukkia. Näissä on sama pohjaväri kuin edellisissä, vaikka kamera antaa vähän toisenlaisen vaikutelman.

Lopuksi vielä heppahousut, jotka ovat kokoa M-. Värit ovat näissä aiheeseen sopien maanläheisemmät eli pohja on neulottu luonnonvärisestä hahtuvalangasta, joka eksyi mukaani 6.3. käsityömessuilla. Olen lapsena piirrellyt paljon heppoja, mikä auttoikin kummasti näiden villisten syntymisessä. Takana on neulahuovutettu hevosenkenkäkuvio. Nämä ovat myös nyt Huutiksessa.

Aina silloin tällöin minulla on violetti kausi, jolloin soinnutan kaiken tiettyyn väripalettin ja se on suurin piirtein alla olevan kaltainen. Nämä villikset ovat syntyneet viime viikkojen aikana. Nuo pöllönpoikaset ovat jo päässeet uuteen kotiin mutta kahdet reunimmaiset M-kokoiset odottavat uutta omistajaa. Lankoina on Reggaen merinovillaa, Pirtin kehräämön hahtuvaa ja tuo liukuvärjätty ja Novitan Puroa.

Laitan vielä lähempään tarkasteluun nuo pöllöpöksyt, joista tuli minusta ihanat. Takana on vielä harmaa sulkakuvio. Tässä kuvassa salama on aika ankara ja väläyttää huovutuskuvan lävitsekin tuota violettia väriä.

Sitten vielä korpinpoika ja hänen kotipuunsa, joka taitaa olla omenapuu tai joku muu lehtensä pudottanut ranka. Kunpa se kevät koittaisi pian. Ainakin linnut ovat sirkuttaneet päivällä tavallista äänekkäämmin.

Tehtailin muutamat villahousut, joiden värimaailma on aika samantyyppiinen. Ensin tein perusvillikset normikaavalla ja kaksisäikeisellä hahtuvalangalla. Näitä somistavat oranssit kapeat raidat. Koko on S.

Sitten neuloin yksisäikeisenä samasta langasta pitkäpunttiset villikset, joissa on keltaiset raidat. Malli on omani ja kuvassa housut on puettu 70cm pitkän nuken päälle.  Lopputulos on kevyt ja ilmava. Nämä olisi hyvä pukea vauvalle toppahaalarin alle lämmittämään.

Lopuksi laitan esille vielä hunajankeltaiset nallevillikset, jotka on neulottu sileällä neuleella. Koko on S+ tai pienehkö M. Nämä ovat luonnossa nätimmät kuin kuvassa. Kaikki pöksyt löytyvät huutiksesta. Näitä villiksiä on nyt kertynyt sen verran pöytälaatikkoon, että pitäisikökän laittaa toiminimi pystyyn. Asiaa täytyy pohtia ja kysyä neuvoa eräältä koruja myyntiin tekevältä tuttavaltani.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Olen tehnyt lähiaikoina paljonkin käsitöitä mutten ole ehtinyt kaikkea kuvata. "Rehellinen" työnteko on haitannut harrustuksia;) Laitan näytille muutamat villahousut, jotka löytyvät Huutonetin sivuilta. Ensiksi Kössi kenguru aiheiset pökät, joiden pohjavärinä on ihana lämmin keltainen. Nämä ovat minusta onnistuneet: yksinkertaiset ja väreiltään tehokkaat. Takana komeilee myös Kössi peilikuvana.

Seuraavaksi tulevat lastenelokuvan innottamat villikset. Tämä tipu on sekoitus suomalaista varpusta ja brasilialaista papukaijaa. Meillä on katsottu Rio-elokuvaa useaan otteeseen ja tanssittu samban tahtiin. Lapset tiesivät heti, millaisesta linnusta on kysymys, kun esittelin heille tämän siipiniekan. Kuva on otettu ennen saippuakäsittelyä ja siksi neulanjäljet erottuvat vielä selkeästi pinnassa.

Laitan vielä loppuun villatakin nappilistan, jonka koristelin yksinkertaisin kuvioin neulahuovuttaen. Villatakki on osin angoraa ja osin villaa. Perusväri on vaaleansininen. Halusin hiukan piristää vaatetta, joten neulahuovutin pintaan tällaiset kukat hahtuvalangasta ja merinovillasta molemmin puolin (2 x 5kpl) ja heitin villatakin pesukoneeseen. Lopputulos on hyvä ja näette sen seuraavassa kirjoituksessa (ehkä). Näinkin yksinkertaisella tavalla voi tehdä ihan mielenkiintoista jälkeä. Tässä aloitus ennen pesua koneessa:

Nukkekokoelmani on täydentynyt uudella tulokkaalla, jonka olen ristinyt Donnaksi. Tämä neiti on huimat 70cm pitkä ja hänellä on itkulaite sisällään. Siinä lukee Aldo folli & figlio Made in Italy. Neidin hiukset ovat mohairia, simät sulkeutuvat ja jäsenet liikkuvat. Kulmakarvat ja suu ovat viehkosti maalatut. Materiaali on kovaa ja ohutta muovia. Kasvoihin on tullut yksi "kauneuspilkku", eli maali on pieneltä osin lohjennut suun yläpuolelta. Toinen kantapää on rikki. Tässä neiti puettuna omatekemääni mekkoon, joka on ollut aikoinaan tyttäreni synttärijuhlissa.

Donna oli meille tullessa likainen ja liimatahrojen peitossa. Pesin hänet, ja liimasin vartalon osat paremmin yhteen sekä laitoin jalkoihin uudet kumpparit, jotta jäsenet olisivat napakat. Ikää tällä neidolla on ilmeisesti jo 60 vuotta (valmisetettu 50-luvulla). Jos joku tietää asiasta paremmin, hän voisi ystävällisesti kertoa tarkemmin. Laitan kuvan vielä kasvoista:

Sitten vielä kuva vaaleanpunaisista kissavilliksistä, jotka sopivat värimaailmaltaan tähän yhteyteen. Ehkä tämä iltalaialaisen "kissan" voisi jotenkin etäisesti yhdistää suomalaisen lampaan villasta valmistettuihin pöksyihin. Molemmat ovat ainakin  persoonallisia sekä hyvin feminiinejä.

ja pienten tassujen kuvat takaa:

Lasten housut ovat käsittämättömästi suunniteltuja. Niiden vyötärö on usein liian matala ja ne valuvat alas. Ei ole kiva nyhiä housuja ylös ulkoleikkien ollessa vauhdikkaimmillaan. Niinpä saksin vanhat farkkuni ja ompelin niistä hippityyliset lappuhaalarit nuorimmaiselleni, jossa on edessä lappu ja selästä ristiin menevät olkaiemet. Kaavoja minulla ei ollut. Koristeeksi ompelin perhosia eteen ja taakse, jotka on leikattu erivärisitä retrokankaiden jämistä. Kuvat eivät tee oikeutta housuille sillä nämä ovat kesänurmella ihanat ja vieläpä sopivan väljät päällä.

Kuvasin housut ulkona rymyämäisen jälkeen, joten lahkeessa on jotain likaa. Muuten kangas on uusiokäytössä toki kulunut. Takana on piilaan rypytetty kuminauha, jotta housut istuvat takapuolesta hyvin. Tässä yksityiskohta toisesta lahkeesta:

Sitten vielä housut tytön päällä. Olisin halunnut ottaa kuva ulkona, mutta kameran akku sammahti.

Lopuksi vielä yhdet perhosaiheiset villikset, joista löytyy samantyyppinen huovutuskuva myös takaa. Nämä ovat löytäneet kesän aikana jo uuden omistajan ja liihottelevat siis toisaalla.

Villahousujen neulominen näin kesähelteellä on hikistä hommaa. Olen saanut taas muutamat pöksyt taiteiltua, ja tässä on tulos. Nämä eivät ole ainoita käsitöitä, joita on tullut väsättyä mutta laitan muut myöhemmin näytille, koska kesällä en koneen ääressä halaisi juurikaan notkua. Ekana tulee siniset norsupöksyt. Takana on myös norsun kuva, joka on vain vaaleampi painos tästä turkoosista.

.

Sitten retrokukkahuovutus, joka koristaa S-kokoisten minivillisten pintaa. Nämä on neulottu yksisäikeisellä hahtuvalangalla ja ovat aina-oikein-neuletta. Hahtuva on Pirtin kehräämön ja merinovilla resoreissa Patons classic, kuten edellisissäkin.

Ja lopuksi laitan 2-vuotiaan tyttäreni mörköpiirustuksen näytille, jottei tämä menisi taas liian tylsäksi villahousutehtailuksi. Tällä kuvalla syyskuussa 3-vuotta täyttävä neitokainen voitti erään Muumi-aiheisen piirrustuskilpailun. Minusta tässä on jotain selkäpiitä karmivaa ja samalla hyvin hellyyttävää. Punainen ja musta väritys lisäävät kuvan dramatiikkaa. Kyllä minäkin säikähtäisin, jos tuollainen torahampainen ja silmiään harittava järkäle tulisi jossain mielikuvitusmaailmassa vastaan. Ja voitte vain kuvitella kuinka keskittyyneenä tyttö väritti A4-kokoisen paperin joka nurkasta ylhäältä alas päin.

Mitä ilmeisimmin olen epäluovalla päällä enkä keksinyt jutulle parempaa otsikkoa. Tietokoneeni on kiukutellut lähiaikoina ja yritän kirjoittaa tämän nopeasti virheistä välittämättä, jottei yhteys katkeaisi yllättäen ja työ valuisi hukkaan:( 

Olen hurahtanut vanhoihin nukkeihin ja laitan esille muutaman suomalaisen "ikäneidon". Eli kyseessä on Vihdissä valmistetut Dolly tex nuket, jotka kahmin itselleni Huutiksesta. Tyttäreni kohotteli kulmiaan ja  sanoi, että nyt me hukutaan nukkeihin. Saapi nähdä! Vaatteet ja peitto ovat käsialaani ja tuon ison tytön päällä oleva puuvillaneule on ollut nuoremman tyttäreni päällä. Nukelle se on hiukan iso, mutta menettelee. Mekot olen neulonut lähipäivinä lankakerien lopuista. Pienin nukke on noin 20 cm ja isoin on jopa 50+cm, siis oikean vastasyntyneen kokoinen. Näitä valmistettiin käsittääkseni 50 tai 60-luvuilla. Mutta  laitetaan kuvat puhumaan tekstin puolesta.

Lisäksi laitan nähtäville yhdet kesäisemmät villikset (jos näitä nyt kesäisiksi voi edes mieltää!). Merihevospökät ovat lähdössä viikonlopun jälkeen uuteen kotiin. Ostin kirkkaan turkoosin väristä huovutusvillaa ja liitin sävyn heti kesään ja mereen. Mielestäni näistä tuli sopivat niin tytölle kuin pojallekin.

Tältä huovus näyttää lähikuvassa:

Takana on myös merihevonen mutta vaaleamman sininen. Ja tässä housut takaa:

Latelen näin pääsiäisloman kunniaksi muutaman villapöksyt, joita olen tehnyt useita kappaleita. Pohjana on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa ja resoreissa merinovilla: Patons ja Reggae -merkkisiä. Ensin nämä liikuttavat norsupöksyt, joiden innoittaja löytyy lastenhuoneemme katosta. Siellä roikkuu tsekkiläisvalmisteinen puulelumobile, joka esittää vaaleanpunaista elefanttia. Housujen takana on samanmoinen peilikuvana.

Jatketaan näillä eläinaiheilla. Tässä tulee tipupöksyt, jossa komeilee värikäs "töyhtöhyyppä". Tuossa nokan kohdassa näyttäisi olevan joku kumma epätasaisuus, mutta luonnossa lintu näyttää ihan hyvältä. Joskus nämä kuvat vääristävät asioita hiukan.

Sitten mennään viidakkoon ja vähän toisen väriseen pohjaan. Resoreina näissä ja edellisissä villiksissä on Reggaen merinovilla ja värinä manteli, joka ei ole näin räikeä kuin kuvassa. Muutenkin salama on osunut hiukan omituoisesti leijonan nenään vaalentaen sitä kovasti. Takana on oranssi aurinko.

Sitten vielä koira-aiheiset pöksyt, joiden takaosan laitan esille. Edessä on musta skotlanninterrieri ja takana Länsiylämaan valkoinen. Minulla oli lapsena tuollainen valkoinen tyttökoira, joka oli suloinen mutta hiukan äksy luonteeltaan. Pohjana punaista Jutta-hahtuvalankaa, joka on luonnossa syvemmän punainen. Ja nämä kaikki löytyvät tällä hetkellä Huutiksesta. Tyttäreni kyllä sanoi, ettei noita norsuja saisi antaa pois. Lupasin huovuttaa hänelle oman fantin johonkin muualle:)

Tässä vielä yhdet hahtuvasta neulotut punaiset Hello Kitty -byysat, jotka tein sileää neuletta käyttäen. Koko on S+. Resorit ovat Loftin loppuja, joita on piilossa enää 1 kerä kaapeistani. Villikset löytyvät Huutiksen listoilta juuri nyt. Takana tassunkuva.

Sitten tuon näytille yhdet mustan kissan pökät (M-kokoa), joissa pohjana purkumerinovillalankaa. Nämä ovat mielestäni onnistuneet ja niissä on kissamaista luonnetta enemmän kuin pussuillisessa Hello kittyjä ikinä! A vot:)

Nämäkin ovat huutiksessa, joten sinne vaan surffaamaan, jos on tarvetta villiksille. Ja tässäpä vielä pöksyt tassun kuvineen takaa.

Eikä tämä tähän lopu. Näitä olisi vino pino lisää, mutta laitetaanpa vielä yksi kuva hiukan kesäisemmästä aiheesta. Näissä S-kokoisissa villiksissä liitelee sinisiipinen sudenkorento. Pohjana taas räväkkä oranssi Loft, kun se on ainoa väri, jota on ollut saatavilla viimeisinä kuukausina Muksuaitassa. Itseasiassa Patonsin classic merinowool on suosikkini villahousuissa, joten sitä seuraavaksi netistä kalastelmaan. Villisten takana komeilee päivänkakkara.

En tunnustaudu Hello Kitty faniksi. Minusta kissanpentu on aika ilmeetön otus, mutta molemmat tyttäreni kyllä pitävät siitä. Lisäksi värit ovat usein hiukan äiteliä makuuni. Oli kuitenkin pakko yrittää tikuttaa jotain suht simppeliä näihin musta-rosan värisiin villiksiin, joiden pinta on ainaoikein-neuletta. Neuleen kohokuvio osoittautui aika haastavaksi, koska olen aikaisemmin neulahuovuttanut vain sileän neuleen päälle.  

Taakse tein vaaleanpunaisen tassun jäljen. Resorit ovat rosan väristä merinovillaa (Patons Classic) ja housuosa on luonnonmustaa Jutta hahtuvalankaa. Nämä löytyvät huutiksesta juuri nyt. Tässä kuva vielä takaa:

Tämä villahousukolmikko lähti siitä ajatuksesta, että huosuihin piti keksiä yksinkertaisia mutta näyttäviä ja kivoja huovutuskuvia, joissa ei olisi liikaa pientä piperrystä. Surffailin vahingossa johonkin kokkausblogiin, jossa oli Suursyömärin kuvalla koristeltu täytekakku ja tiesin löytäneeni sen, mitä olin etsinytkin. Hahmot ova tuttuja 70-luvulla esitetystä Käytöskukka -lastenohjelmasta. Tässä kuva ensimmäisistä pöksyistä, joita koristaa Hinku. Muistaakseni tuon mustan porsaan nimi oli Hinku ja vaaleanpunainen oli Vinku. Suursyömärikin nähdään myöhemmin.

Tässä villikset takaa:

Sitten seuraa villahousut, joiden etuosassa on huovutettu Vinkun pää. Takana on taas kuva hinkusta. Nämä housut ovat Huutonetissä parhaillaan.

Lopuksi vielä Suursyömäri ja kasa omenoita. Näiden takana on huovutettu (Käytös)kukka ja myös nämä ovat Huutiksessa parhaillaan. Olen tehnyt myös toiset Suursyömärit vaalealle pohjalle ja ne ovat löytäneet tiensä jo uudelle omistajalle. Kaikissa huosuissa on resorit Loftia eli merinovillaa ja housuosa Jutta-hahtuvalanka. 

Kesä on kuumimmillaan ja päivät ovat kiitäneet mökkeillessä. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä eikä internettiä, mutta puikot ovat kuitenkin kulkeneet aina matkassa.  Nyt on tulossa puuvillamekko kokoa 92cm, samansävyinen bolero odottaa jo valmiina. Ennen sitä valmistuivat nämä Ruskovillan hahtuvasta väännetyt villinpuoleiset kissavillikset, joiden resori on merinovillaa. Näistä ei aluksi näyttänyt tulevan mitään järkevää ja pääni oli aivan tyhjä huovutusideoista (ilmeisesti helteestä johtuen). Autossa soi matkoilla cd-soittimessa lastenralli "Mustan kissan tango", joka on molempien mukuloiden suuri suosikki. Tällaiseen muotoon villa käsissäni lopulta taipui:D

Killisilmäinen kissan kuva koristaa myös housujen takaosaa.

Juuri ennen lomien alkua syntyi tällainen retronorsuaiheinen valeanpunainen fleecepaita, kokoa 92cm. Paidassa on koristesiksakkia ja norsut on taiteiltu ikivanhastaa 60-70-luvulta peräisin olevasta kankaasta (joustofroteeta ja pallokuvioinen on collegea).

Laitan vielä lähikuvan norsuista ja sydämistä, kunhan kone antaa luvan. Nyt joku tökkii . . . Katsotaanpas onnistuuko kuvan lisääminen (nyt on siis seuraava päivä, kun muokkaan tekstiäni) . . . .

.

Vai niin . . eihän sitä löytynyt, vaan tulikin yksi tussikynällä ja vesiväreillä tehty kissa-aiheinen luonnos. Aika omituista meininkiä, mutta antaa olla. Näitä kissoja nyt jostain syystä vilisee ihan silmissä:D

Taaskaan en tarjoile mitään uutta tai ihmeellistä tässä blogissa. Lopputulos on silti valloittava:) Virkkasin vauvan kukkaketopeiton vanhoista purkulangoista: samoja isoäidinneliöitä hiukan uusin maustein. Lopputulos on  herkkä ja kesäinen. Lanka ei ole täyttä villaa vaan jotain sekotetta, todennäköisesti 30 vuotta vanhaa mutta tuskinpa sillä on merkitystä. Lanka oli hiukan kikkuraista pesunkin jälkeen eikä se taipunut villapaidaksikaan. Tässä se istuu ihan mallikkaasti, kas näin:

Peitossa on 48 neliötä ja sen mitat ovat noin 80 x 60 cm. Kärsivällisyyteni ei riittänyt isomman tekemiseen. Peitto on siis tarkoitettu vaunuihin tai päiväunille. Tässä vielä toinen kuva erilaista taustaa vasten:

Lopuksi vielä villahousut mesikämmenhuovutuksella. Lanka on Loftia ja koko S.

Takaa löytyy vielä musta tassunjälki. Ehkä olisi pitänyt lisätä vielä kynnenjäljet mutta tajusin sen vasta nyt kuvaa ladatessa tähän blogiini.

Olen tehnyt vaippoja lähes sarjatuotantona. Ystävälleni syntyy pian kolmas lapsi ja hän haluaisi kokeilla kestovaippoja. Ajattelin tehdä hänelle mutaman kipaleen ristiäislahjaksi. Lisäksi minulla on yksi toinen "tilaus" menossa, johon tarvitaan 3 kpl villahousuja ja 3 kpl taskuvaippoja. Tässä kaikki villikset, joista tuo ampiaisraitainen on jo ollutkin näytillä. Norsuhuovutetut ovat S-kokoa ja muut M-kokoisia. Lankana olen käyttänyt Loftia, mutta ruskeat raidat ovat Ruskovillan hahtuvalankaa.

Tilasin Pikkeliinasta ihanaa retronorsukangasta (on muuten loppu lähes kaisista nettikaupoista) ja vähän muutakin. Seuraavassa kuvassa onkin muutama taskuvaippa: oikealla S-kokoiset ja vasemmalla pari M-kokoista. Tilasin myös tuota norsukuviota joustofroteena, josta on valmistumassa huppari pienimmälle tytölleni. Homma on vielä työn alla, mutta laitan sen myöhemmin esille.

Tässä tulevat pienimmän tyttäreni lempipehmot: Iti ja Ata. Nimet on antanut esikoistyttäreni; pienemmälle tyttärelleni tuo musta pehmo on "pupu". Mutta ei ihan mikä tahansa pupu, vaan se kaikkien pupujen Äiti, jota ilman ei voi mennä nukkumaan. Nämä on tehty Kaks plussan ohjeen mukaan vanhasta parittomasta sormikkaasta, jonka sormia on saksittu ja ommeltu käsiksi sekä jaloiksi.

Sitten vielä yhdet Kössi kenguru -villikset hahtuvasta, jotka ovat menneet jo uuteen kotiin:

Näissä komeilee vielä Kössin kaveri Masa-myyrä, jota oli aika vaikea huovuttaa. Kössi onnistui ihan kiitettävästi, mutta Masasta tuli tuollainen muodoton möykky. Mutta ehkä hän on ihan oikeastikin sellainen:D

Kun on kylmä, sitä pukee lapsensa mielellään lämpimiin väreihin. Minulla oli pienenä kelta-oranssi-ruskea-raidalliset villahousut. Muistan ne elävästi lapsuusvuosiltani. Ehkä kuva niistä on syöpynyt jonnekin tajuntani perukoille,koska neuloin tällaiset samantyyppiset pitkälahkeiset pöksyt Zaran appelsiinin värisen nutun kaveriksi. Minulle oranssi ei sovi, mutta tätä pientä kaljukalloa se pukee yllättävän hyvin.  Lapsi on kuin pieni, pörröinen tiikerinpentu!

Malli taas kerran on omani ja minua jännitti, miten nämä istuisivat lapsen päällä. Näitä ei ole varkoitus käyttää niinkään vaippahousuina vaan ihan muten vaan, vaikka nämä vaippakäyttöön sopisivatkin.  Tässä vielä kuva takaa pienestä tonttubongaristamme:)

Lopuksi laitan vielä viikon saldon näkyviin. Yllä on lyhytlahkeiset Patonsin merinovillasta neulotut vaippahousut ja alhaalla Loftin todella pehmeästä merinovillasta tehdyt pökät. Ostin Itiksen lankakaupasta kokeeksin Lofin lankaa ja ihastuin. Tämä merkki kuulemman lopetetaan valitettavasti, joten täytyy käydä hamstraamassa loppukerät. Kuvan värit ovat hiukan hailakat, kun en halunnut ottaa salamalla kuvia. Silloin värit olisivat menneet taas äklön kirkkaiksi. Noissa alimmaisissa pöksyissä vaalean lila on selvästi kirkkaampi kuin kuvassa, mutta olkoot.

Taiteilin kolme erilaista taskuvaippaa, jotka ovat L-kokoa. Tilasin palaset Pikkuvillasta: http://www.pikkuvilla.com/PublishedService . Sieltä saa erikokoisia kangaspaloja mielestäni edulliseen hintaan ja valikoimakin on hyvä. Laitoin kuvaan mukaan "terapiatyönä" valmistuneita liivinsuojia, joita en itse enää edes tarvitse. Niille täytyisi löytää uusi koti:)

Yksi vaipoista (safarikuvioinen) on sivutarrallinen ja ensimmäinen lajissaan. Ostin kirpparilta parit tsi-sivutarralliset vaipat ja piirsin niiden avulla kaavat onnistuneesti. Nämä istuvat lapsella hyvin. Kaikki aikaisemmat tekeleeni ovat edestä kiinnitettävillä tarroilla, joten halusin kokeilla jotain uutta. Kumpparit laitoin taakse ja eteen sekä tietysti reisiin. Sisällä on Eurokankaasta ostettua mintunvihreää kilofleeceä. Mielestäni tuo safarikangas on niin nätti, että voihan huokaus. (Voiko tuota edes vaippana käyttäkään??!!) Tässä tuotos vielä lähempää:

Sain valmiiksi merinovillaiset lyhytpunttiset vaippapöksyt, jotka neuloin Patons-merkkisestä langasta ilman saumoja viidellä puikolla. Olen tuloksesta ihan syystäkin ylpeä. Näitä parempia villiksiä saa etsiä. Istuvuus, vyötärön korkeus, reisien resorit ja kaikki osuivat nappiin. Malli on omani ja mututuntumalla tehty. Ohje täytyy kirjata muistiin, koska teen toisetkin samanmoiset. Nämä joustavat tarpeeksi mutteivät tunnu lerpuilta. Tässä villikset edestä ja takaa 10-kiloisella lapsella:

Pöksyjen alla on tsi-froteevaippa.  Tässä vielä kuvaa lapsesta lattialla ryömien:

Olin tehnyt joulun tienoilla 4kpl punaisia taskuvaipooja. Kahteen niistä olin laittanut froteisen sisäpinnan, joka oli mennyt koppuraiseksi. Purin vaipat ja ompelin niistä uusia, koska pul-kangas oli niin hyvässä kunnossa.. Laitoin sisäpintaan tilalle hyväksi havaitsemani lilan mikrofleecen, joka ei edes pahemmin nukkaannu pesussa. Koko on jotain M:n ja S:n väliltä. Nämä menevät huutikseen, jos vaikka joku älyäisi ne sieltä napata.

ja tällaiset nämä ovat sisältäpäin. Pesutarroja en laittanut, kun nauhaa ei riittänyt. Toiseen uusin myös karheapintaiset tarrat:

Olen  neulomassa myös Patons-merkkisestä merinovillalangasta Rosalle L-kokoisia villiksiä, jossa on helmineuletta ja palmikoita. Malli on omani ja vähän jännittää, mitä tästä oikein loppupeleissä tulee. Olen aikaisemmin neulonut villiksiä vain hahtuvasta (joissa on voinut olla joukossa merinovillaa). Tältä nämä pökät näyttävät tässä vaiheessa:

Sain kivan homman eräältä nettitutulta eli vaippojen ompelun tilaustyönä puolivuotiaalle pojanpallerolle. Tarkoituksena oli ommella näin alkuun kaksi vaippaa koemielessä. Kankaaksi valittiin pääkallo PUL ja sisälle vaaleanvihreä babyfleece ja toiseen tumman violetti tai luumu. Kankaat tulivat eilen ja tein homman valmiiksi hyppyset ilmiliekeissä. Tässä tulos:

aika namuthan näistä tuli:o)Tarrat ovat Aplix-nauhaa ja pesutarrat laitoin viereen myös. Omplelin imut joustofroteesta ja toiseen vertailun vuoksi vähän paksummasta froteesta. Laitoin ne valmiiksi sisälle. Tässä kuvaa vielä sisäpuolelta:

ja lopuksi vielä toinen vaipoista vähän vinkurammasta vinkkelistä:

Kangasta jäi sen verran, että saan lopuista vielä yhden vaipan tytölleni ja pari ruokalappua jämäpaloista.

Olen vihdoin saanut ostettua digikameran, mutten vielä ole opetellut, miten kuvat saa vietyä tietokoneeseen. Siinä menee varmaan oma aikansa: ehkä yöllä, kun lapset nukkuvat:) Seuraavat kuvat on räpsitty kamerakännykällä.

Sain viime viikolla ommeltua 3 taskuvaippaa, joista olen ylpeä ja syystäkin. Malli istuu hienosti 9 kiloisella tytöllämme ja tekeleitten ulkonäkö on mielestäni laadukas. Ompelin vaipat huolella ja valitsin sisuksen värit kuosiin sopiviksi. Kaavat olen alunperin piirtänyt äp-pakkauksen kuorivaipan mukaan ja siitä suurentanut aina silmämääräisesti. Olen tehnyt joitakin muutoksia alkuperäisiin kokeiluihini esim. kaventanut hiukan vaipan alaosaa haarojen välistä, jotta paketti olisi sirompi ja eikä estäisi liikkumisen harjoittelua. Tässä kuva kolmesta uudesta vaipasta ja yhdestä edellisen satsin tuotoksesta (punainen, jossa musta tarranauha):

Kuten viimeksi jo kirjoittelin tilasin netistä kangaspaloja (suunnilleen 50x50cm) ja kankaasta jäi isot hukkapalat sivuille leikkaamisvaiheessa. Yhdistin palaset mustalla siksakilla ja sain yhden uuden nakkikoiravaipan. Paloista ommeltu tuotos näkyy kuvassa keskellä. Ovaalikuosista on tulossa vielä yksi vaippa samalla tekniikalla kyhätty. Siksak sopii mielestäni hyvin kuosin graaffiseen tyyliin. Kaksi keskimmäistä vaippaa ovat kokoa M ja reunimmaiset taas kokoa L. Punainen on pienin.

Tässä vielä hiukan epätarkkaa lähikuvaa yhdestä nakkikoirasta: 

Ja lopuksi näytän vielä vaippojen sisukset eli fleecepinnan. Nakkikoirissa on käytetty paksumpaa vaaleanvihreää babyfleeceä, joka jättää pinnan ällistyttävän kuivan tuntuiseksi ja on unelman pehmeää. Vaaleanpunaisessa sisältä löytyy ohuempaa tummanviolettia mikrofleeceä, jota oli jäänyt kaapin pohjalle, kun ompelin viime lokakuussa 4 kpl punaisia taskuvaippoja. Sekin ihan kelpo materiaalia tähän tarkoitukseen.

Kävin viime viikolla ostamassa Aplix-tarranauhaa ja tilasin pari palaa netistä PUL-kankaita: nakkikoiria ja vaaleanpunaista ovaalikuosia. Palat saapuivat maanantaina postissa. Pikkuneidin vaipat ovat tulleet pieniksi, joten pitäisi tehdä uusia. Fleeceä löytyi kaapin pohjalta: violettia ja limenvihreää. Kuvassa näkyy ovaalikankaan palaset + tumma fleece sekä yksi leikattu vaippapala nakkikoirista ja vaaleanvihreästä fleecestä, joka näyttää kuvassa valkoiselta:

Olin hölmö, kun tilasin 50x55cm paloja. Kun leikkasin yhden vaipan, jäi kankaasta kunnon hukkapalat sivuille. Mutta kyllä hätä keinot keksii. Yhdistin sivuilta jääneet palaset ja ompelin sauman mustalla siksakilla keskelle. Näin "hukkapaloista" synti uusi, kokonainen vaippapala, jota koristaa nakkikoirien tyyliin sopiva sahalaitakuvio.Yksi vaippa on jo valmis ja siitä tuli todella hieno. Laitan kuvat kaikista, kunhan ne ovat valmiita.

Kävin eilen tietokoneliikkeessä tilaamassa koneeseeni härvelin, jonka avulla saan kytkettyä kameran tietokoneeseen ja ladattua digikuvat tänne. Tähän asti olen joutunut tyytymään äitini kamerakännykkään ja vanhanaikaisen kameran cd:lle tallennettihin kuviin. Odotan härveliä malttamattomana. Sitten kuvaan kaiken kyllästymiseen asti:)

Olen siis luonut ensimmäisen blogini parilla napin painalluksella. Hämmästyttävää! Vaikka olen näppärä sormistani, on tietokoneen käsittely minulle toisinaan haastavaa. 

Seuraavien päivien aikana olisi tarkoitus tutustua tämän tekemiseen: ottaa ja koota valokuvia sekä liittää niitä sivuihin. Saa nähdä, miten onnistun vaikeassa(?) tehtävässä. Suoraan sanottuna hiukan hirvittää , mutta mars matkaan ja uutta oppimaan!

Ensimmäisenä liitän tähän kuvan ompelemistani vauvan kestovaipoista. Alla on kolme S-kokoista vaippakuorta (materiaalina sähkönsininen PUL-kangas + verkkokangas) ja yhdet hahtuvalangasta neulotut villapöksyt, joissa on seassa sinistä merinovillalankaa.

Seuraavaksi liukuvärjätystä hahtuvalangasta neulotut M-kokoiset vaippapöksyt. Neule edestä:

ja sitten takaa:

Seuraavaksi näytille liukuvärjätystä hahtuvasta neulottu 2-osainen villapuku mökkireissuja varten. Puku on neulottu puolipatentilla: se on ihanan paksu ja joustava. Napit ovat kookosta. Sain paidan valimiiksi tamikuun (09) alussa). Pöksyt ovat olleet myös vaippakäytössä. Malli on hatusta vedetty ja kokoa 70cm: