Olen juossut paikasta toiseen enkä ole ennättänyt päivittää blogiini uusimpia tuotoksiani, mutta yritän tänään varastaa hiukan aikaa ja ladata muutaman kuvan viime viikkoina valmistuneista villiksistä. Nyt on menossa aika musta kausi eli kaikkissä pöksyissä olen käyttänyt mustaa hahtuvalankaa joko pohjassa tai resoreissa. 

Ensimmäisenä norsuvillikset kokoa S. Olen kuvannut aihetta useissa pöksyissä ja aina se jaksaa inspiroida uudestaan. Kaikista housuista tulee erilaiset kuin edeltäjnsä, mikä on tietysti hyvä juttu. Näissä on edessä vaaleanpunainen lapsi- ja takana isompi harmaa äitinorsu.

Sitten taas toinen suosikkiaiheeni eli Kössi kenguru. Näissä villiksissä sankari on kuvattu aika maanläheisissä väreissä ja koko on muistaakseni M.

Lopuksi vielä L-kokoiset kruunupäisen neidin villikset, jotka ovat luonnossa todella ihanat loistavan herkullisten väriensä ansiosta. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta näille luomuksille, joissa ykinkertaisuus on valttia. Nämä ovat villisten aatelia:)

Juuri kun olin luullut, ettei kukaan tarvitse enää kevään tultua villahousuja, minulta vietiin lähes puikoilta kymmenet pöksyt ja nyt joudun tai pääsen väkertämään kiireesti uusia. Aloitan näistä L-kokoisista ketupojan kuvalla koristetuista housuista, jotka ovat löytäneet jo uuden kodin. Nämä ovat Pirtin kehräämön hahtuvalankaa kuten nuo seuraavatkin tekeleeni.

Sitten siirryn samaan väriskaalaan mutta keväisempiin tunnelmiin. Tässä ovat sinisiipipöksyt kokoa L-, jotka löytyvät Huutonetistä nyt. Housujen takana on sinisiä kukkia. Näissä on sama pohjaväri kuin edellisissä, vaikka kamera antaa vähän toisenlaisen vaikutelman.

Lopuksi vielä heppahousut, jotka ovat kokoa M-. Värit ovat näissä aiheeseen sopien maanläheisemmät eli pohja on neulottu luonnonvärisestä hahtuvalangasta, joka eksyi mukaani 6.3. käsityömessuilla. Olen lapsena piirrellyt paljon heppoja, mikä auttoikin kummasti näiden villisten syntymisessä. Takana on neulahuovutettu hevosenkenkäkuvio. Nämä ovat myös nyt Huutiksessa.

Aina silloin tällöin minulla on violetti kausi, jolloin soinnutan kaiken tiettyyn väripalettin ja se on suurin piirtein alla olevan kaltainen. Nämä villikset ovat syntyneet viime viikkojen aikana. Nuo pöllönpoikaset ovat jo päässeet uuteen kotiin mutta kahdet reunimmaiset M-kokoiset odottavat uutta omistajaa. Lankoina on Reggaen merinovillaa, Pirtin kehräämön hahtuvaa ja tuo liukuvärjätty ja Novitan Puroa.

Laitan vielä lähempään tarkasteluun nuo pöllöpöksyt, joista tuli minusta ihanat. Takana on vielä harmaa sulkakuvio. Tässä kuvassa salama on aika ankara ja väläyttää huovutuskuvan lävitsekin tuota violettia väriä.

Sitten vielä korpinpoika ja hänen kotipuunsa, joka taitaa olla omenapuu tai joku muu lehtensä pudottanut ranka. Kunpa se kevät koittaisi pian. Ainakin linnut ovat sirkuttaneet päivällä tavallista äänekkäämmin.

Tehtailin muutamat villahousut, joiden värimaailma on aika samantyyppiinen. Ensin tein perusvillikset normikaavalla ja kaksisäikeisellä hahtuvalangalla. Näitä somistavat oranssit kapeat raidat. Koko on S.

Sitten neuloin yksisäikeisenä samasta langasta pitkäpunttiset villikset, joissa on keltaiset raidat. Malli on omani ja kuvassa housut on puettu 70cm pitkän nuken päälle.  Lopputulos on kevyt ja ilmava. Nämä olisi hyvä pukea vauvalle toppahaalarin alle lämmittämään.

Lopuksi laitan esille vielä hunajankeltaiset nallevillikset, jotka on neulottu sileällä neuleella. Koko on S+ tai pienehkö M. Nämä ovat luonnossa nätimmät kuin kuvassa. Kaikki pöksyt löytyvät huutiksesta. Näitä villiksiä on nyt kertynyt sen verran pöytälaatikkoon, että pitäisikökän laittaa toiminimi pystyyn. Asiaa täytyy pohtia ja kysyä neuvoa eräältä koruja myyntiin tekevältä tuttavaltani.

Tämän villapaidan olen neulonut jo ennen joulua, mutta en ole sitä ehtinyt kuvata ja laittaa esille. Bongasin ohjeen Suuri käsityökerho-lehdestä vuodelta 1977 nro 9. Lanka on purkulankaa, 100% ohutta villaa, joka on ollut edellisessä elämässään enoni slipoveri. Paita on tyttäreni mieleen, sillä se on pehmeä ja helppo pukea. Minustä tässä on tyyliä:)

Tässä vielä kuva suoraan edestä päin. Halusin ottaa kuvan ehdottomasti ilman salamaa, koska muuten väreistä tuli äklökirkkaat. Nyt ne näyttävät pehmeämmiltä, tosin tärähtäneemmiltä.

Neuloin vielä yhden ohuen pipon alpakasta ja merinovillasta ilman ohjetta mutu-tuntumalla. Kaikki pipot tuntuvat tyttöä kutittavan, mutta tämä on pysynyt päässä, ainakin toistaiseksi.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Olen tehnyt lähiaikoina paljonkin käsitöitä mutten ole ehtinyt kaikkea kuvata. "Rehellinen" työnteko on haitannut harrustuksia;) Laitan näytille muutamat villahousut, jotka löytyvät Huutonetin sivuilta. Ensiksi Kössi kenguru aiheiset pökät, joiden pohjavärinä on ihana lämmin keltainen. Nämä ovat minusta onnistuneet: yksinkertaiset ja väreiltään tehokkaat. Takana komeilee myös Kössi peilikuvana.

Seuraavaksi tulevat lastenelokuvan innottamat villikset. Tämä tipu on sekoitus suomalaista varpusta ja brasilialaista papukaijaa. Meillä on katsottu Rio-elokuvaa useaan otteeseen ja tanssittu samban tahtiin. Lapset tiesivät heti, millaisesta linnusta on kysymys, kun esittelin heille tämän siipiniekan. Kuva on otettu ennen saippuakäsittelyä ja siksi neulanjäljet erottuvat vielä selkeästi pinnassa.

Laitan vielä loppuun villatakin nappilistan, jonka koristelin yksinkertaisin kuvioin neulahuovuttaen. Villatakki on osin angoraa ja osin villaa. Perusväri on vaaleansininen. Halusin hiukan piristää vaatetta, joten neulahuovutin pintaan tällaiset kukat hahtuvalangasta ja merinovillasta molemmin puolin (2 x 5kpl) ja heitin villatakin pesukoneeseen. Lopputulos on hyvä ja näette sen seuraavassa kirjoituksessa (ehkä). Näinkin yksinkertaisella tavalla voi tehdä ihan mielenkiintoista jälkeä. Tässä aloitus ennen pesua koneessa:

Neuloin tilauksesta pallokuvioidut villikset, jotka menivätkin pariin otteeseen uusiksi, koska en millään saanut aikaiseksi M-koon housuja. Kaikista tuli L-kokoisia. Tässä muutama esimerkki L-kokoisista tekeleistä. M-kokoiset lähtivät uuteen kotiin.

Sitten neuloin Patonsin merinovillasta palmikkopökät, jotka onnistuivat malliltaan ja väreiltää hyvin. Lanka on edelleen suosikkiani: kevyttä ja pehmeää. Resorin värit ovat nimeltään Kimono. Aika jännittävä väriyhdistelmä.

Ja lopuksi teille vilkuttaa italialainen Ratti-nukke, joka on menneiltä vuosikymmeniltä. Hän saapui meille ilkoisen alasti, joten hänelle täytyi tehdä sopiva asu. Päädyin iloisen keltaiseen puuvillalankaan, jolle olisi muuten vaikea löytää käyttöä. nukke on vastasyntyneen kokoa, joten hommaa riitti.

Lasten housut ovat käsittämättömästi suunniteltuja. Niiden vyötärö on usein liian matala ja ne valuvat alas. Ei ole kiva nyhiä housuja ylös ulkoleikkien ollessa vauhdikkaimmillaan. Niinpä saksin vanhat farkkuni ja ompelin niistä hippityyliset lappuhaalarit nuorimmaiselleni, jossa on edessä lappu ja selästä ristiin menevät olkaiemet. Kaavoja minulla ei ollut. Koristeeksi ompelin perhosia eteen ja taakse, jotka on leikattu erivärisitä retrokankaiden jämistä. Kuvat eivät tee oikeutta housuille sillä nämä ovat kesänurmella ihanat ja vieläpä sopivan väljät päällä.

Kuvasin housut ulkona rymyämäisen jälkeen, joten lahkeessa on jotain likaa. Muuten kangas on uusiokäytössä toki kulunut. Takana on piilaan rypytetty kuminauha, jotta housut istuvat takapuolesta hyvin. Tässä yksityiskohta toisesta lahkeesta:

Sitten vielä housut tytön päällä. Olisin halunnut ottaa kuva ulkona, mutta kameran akku sammahti.

Lopuksi vielä yhdet perhosaiheiset villikset, joista löytyy samantyyppinen huovutuskuva myös takaa. Nämä ovat löytäneet kesän aikana jo uuden omistajan ja liihottelevat siis toisaalla.

Villahousujen neulominen näin kesähelteellä on hikistä hommaa. Olen saanut taas muutamat pöksyt taiteiltua, ja tässä on tulos. Nämä eivät ole ainoita käsitöitä, joita on tullut väsättyä mutta laitan muut myöhemmin näytille, koska kesällä en koneen ääressä halaisi juurikaan notkua. Ekana tulee siniset norsupöksyt. Takana on myös norsun kuva, joka on vain vaaleampi painos tästä turkoosista.

.

Sitten retrokukkahuovutus, joka koristaa S-kokoisten minivillisten pintaa. Nämä on neulottu yksisäikeisellä hahtuvalangalla ja ovat aina-oikein-neuletta. Hahtuva on Pirtin kehräämön ja merinovilla resoreissa Patons classic, kuten edellisissäkin.

Ja lopuksi laitan 2-vuotiaan tyttäreni mörköpiirustuksen näytille, jottei tämä menisi taas liian tylsäksi villahousutehtailuksi. Tällä kuvalla syyskuussa 3-vuotta täyttävä neitokainen voitti erään Muumi-aiheisen piirrustuskilpailun. Minusta tässä on jotain selkäpiitä karmivaa ja samalla hyvin hellyyttävää. Punainen ja musta väritys lisäävät kuvan dramatiikkaa. Kyllä minäkin säikähtäisin, jos tuollainen torahampainen ja silmiään harittava järkäle tulisi jossain mielikuvitusmaailmassa vastaan. Ja voitte vain kuvitella kuinka keskittyyneenä tyttö väritti A4-kokoisen paperin joka nurkasta ylhäältä alas päin.

Mitä ilmeisimmin olen epäluovalla päällä enkä keksinyt jutulle parempaa otsikkoa. Tietokoneeni on kiukutellut lähiaikoina ja yritän kirjoittaa tämän nopeasti virheistä välittämättä, jottei yhteys katkeaisi yllättäen ja työ valuisi hukkaan:( 

Olen hurahtanut vanhoihin nukkeihin ja laitan esille muutaman suomalaisen "ikäneidon". Eli kyseessä on Vihdissä valmistetut Dolly tex nuket, jotka kahmin itselleni Huutiksesta. Tyttäreni kohotteli kulmiaan ja  sanoi, että nyt me hukutaan nukkeihin. Saapi nähdä! Vaatteet ja peitto ovat käsialaani ja tuon ison tytön päällä oleva puuvillaneule on ollut nuoremman tyttäreni päällä. Nukelle se on hiukan iso, mutta menettelee. Mekot olen neulonut lähipäivinä lankakerien lopuista. Pienin nukke on noin 20 cm ja isoin on jopa 50+cm, siis oikean vastasyntyneen kokoinen. Näitä valmistettiin käsittääkseni 50 tai 60-luvuilla. Mutta  laitetaan kuvat puhumaan tekstin puolesta.

Lisäksi laitan nähtäville yhdet kesäisemmät villikset (jos näitä nyt kesäisiksi voi edes mieltää!). Merihevospökät ovat lähdössä viikonlopun jälkeen uuteen kotiin. Ostin kirkkaan turkoosin väristä huovutusvillaa ja liitin sävyn heti kesään ja mereen. Mielestäni näistä tuli sopivat niin tytölle kuin pojallekin.

Tältä huovus näyttää lähikuvassa:

Takana on myös merihevonen mutta vaaleamman sininen. Ja tässä housut takaa:

Latelen näin pääsiäisloman kunniaksi muutaman villapöksyt, joita olen tehnyt useita kappaleita. Pohjana on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa ja resoreissa merinovilla: Patons ja Reggae -merkkisiä. Ensin nämä liikuttavat norsupöksyt, joiden innoittaja löytyy lastenhuoneemme katosta. Siellä roikkuu tsekkiläisvalmisteinen puulelumobile, joka esittää vaaleanpunaista elefanttia. Housujen takana on samanmoinen peilikuvana.

Jatketaan näillä eläinaiheilla. Tässä tulee tipupöksyt, jossa komeilee värikäs "töyhtöhyyppä". Tuossa nokan kohdassa näyttäisi olevan joku kumma epätasaisuus, mutta luonnossa lintu näyttää ihan hyvältä. Joskus nämä kuvat vääristävät asioita hiukan.

Sitten mennään viidakkoon ja vähän toisen väriseen pohjaan. Resoreina näissä ja edellisissä villiksissä on Reggaen merinovilla ja värinä manteli, joka ei ole näin räikeä kuin kuvassa. Muutenkin salama on osunut hiukan omituoisesti leijonan nenään vaalentaen sitä kovasti. Takana on oranssi aurinko.

Sitten vielä koira-aiheiset pöksyt, joiden takaosan laitan esille. Edessä on musta skotlanninterrieri ja takana Länsiylämaan valkoinen. Minulla oli lapsena tuollainen valkoinen tyttökoira, joka oli suloinen mutta hiukan äksy luonteeltaan. Pohjana punaista Jutta-hahtuvalankaa, joka on luonnossa syvemmän punainen. Ja nämä kaikki löytyvät tällä hetkellä Huutiksesta. Tyttäreni kyllä sanoi, ettei noita norsuja saisi antaa pois. Lupasin huovuttaa hänelle oman fantin johonkin muualle:)

Työkaverini tilasi minulta polveen asti ulottuvat hiihtosukat talviloman aikana, koska hän palelee aina sääristä. Tein työtä ilman ohjeita, mutta tajusin liian myöhään, että sukat ovat liian tiukat pohkeesta. Niistä tuli noin kokoa 30 ja menivät vanhemmalle tyttärelleni. Hän sanoi niiden olevan superlämpimät ja nukkuikin ne jalassa. Sukat ovat vielä hiukan isot mutta passelit ensi vuonna. Tässä  kuva. Sukat eivät ole ihan identtiset, mutta haittaakos tuo. Pohjaväri on hyvin tumma sammaleen vihreä.

Seuraava pari onnistuikin sitten paremmin. Värikin sopii hänelle paremmin. Molemmat sukat on sävelletty pätkälangoista, joita minulla riittää. Sukissä meni yllättävän kauan aikaa ja toivottavasti ne tulevat ankaraan käyttöön. Kuvaamisen jälkeen tein kärjet vielä uudestaan, koska niistä tuli kummallisen tötteröt.

Tämä tunika tai mekko oli pakko väkertää. Ohje löytyy jostain käsityölehdestä vuodelta 2007 (voin numeron kaivaa myöhemmin esiin, jos joku kyselee). Lankana on Nallen 100%-villalankaa. Vaate saattaisi kutittaa lapsen ihoa vasten. mutta olen pukenut alle ohuen trikoopoolon.

Tässä kuva vielä 2-vuotiaan noin 92 senttisen tytön päällä. Tyttäreni tykkäsi selvästi mekosta ja esitteli sitä ylpeänä isovanhemmilleen jouluaattona. Vaate käy myös haalarin alle puettavaksi, vaikka se onkin aika paksu. Mekon voisi toki neuloa ohuemmastakin langasta, mutta siihen vaadittaisiin jo järjettomän pitkää pinnaa:)

Tässä vielä yhdet hahtuvasta neulotut punaiset Hello Kitty -byysat, jotka tein sileää neuletta käyttäen. Koko on S+. Resorit ovat Loftin loppuja, joita on piilossa enää 1 kerä kaapeistani. Villikset löytyvät Huutiksen listoilta juuri nyt. Takana tassunkuva.

Sitten tuon näytille yhdet mustan kissan pökät (M-kokoa), joissa pohjana purkumerinovillalankaa. Nämä ovat mielestäni onnistuneet ja niissä on kissamaista luonnetta enemmän kuin pussuillisessa Hello kittyjä ikinä! A vot:)

Nämäkin ovat huutiksessa, joten sinne vaan surffaamaan, jos on tarvetta villiksille. Ja tässäpä vielä pöksyt tassun kuvineen takaa.

Eikä tämä tähän lopu. Näitä olisi vino pino lisää, mutta laitetaanpa vielä yksi kuva hiukan kesäisemmästä aiheesta. Näissä S-kokoisissa villiksissä liitelee sinisiipinen sudenkorento. Pohjana taas räväkkä oranssi Loft, kun se on ainoa väri, jota on ollut saatavilla viimeisinä kuukausina Muksuaitassa. Itseasiassa Patonsin classic merinowool on suosikkini villahousuissa, joten sitä seuraavaksi netistä kalastelmaan. Villisten takana komeilee päivänkakkara.

En tunnustaudu Hello Kitty faniksi. Minusta kissanpentu on aika ilmeetön otus, mutta molemmat tyttäreni kyllä pitävät siitä. Lisäksi värit ovat usein hiukan äiteliä makuuni. Oli kuitenkin pakko yrittää tikuttaa jotain suht simppeliä näihin musta-rosan värisiin villiksiin, joiden pinta on ainaoikein-neuletta. Neuleen kohokuvio osoittautui aika haastavaksi, koska olen aikaisemmin neulahuovuttanut vain sileän neuleen päälle.  

Taakse tein vaaleanpunaisen tassun jäljen. Resorit ovat rosan väristä merinovillaa (Patons Classic) ja housuosa on luonnonmustaa Jutta hahtuvalankaa. Nämä löytyvät huutiksesta juuri nyt. Tässä kuva vielä takaa:

Tämä villahousukolmikko lähti siitä ajatuksesta, että huosuihin piti keksiä yksinkertaisia mutta näyttäviä ja kivoja huovutuskuvia, joissa ei olisi liikaa pientä piperrystä. Surffailin vahingossa johonkin kokkausblogiin, jossa oli Suursyömärin kuvalla koristeltu täytekakku ja tiesin löytäneeni sen, mitä olin etsinytkin. Hahmot ova tuttuja 70-luvulla esitetystä Käytöskukka -lastenohjelmasta. Tässä kuva ensimmäisistä pöksyistä, joita koristaa Hinku. Muistaakseni tuon mustan porsaan nimi oli Hinku ja vaaleanpunainen oli Vinku. Suursyömärikin nähdään myöhemmin.

Tässä villikset takaa:

Sitten seuraa villahousut, joiden etuosassa on huovutettu Vinkun pää. Takana on taas kuva hinkusta. Nämä housut ovat Huutonetissä parhaillaan.

Lopuksi vielä Suursyömäri ja kasa omenoita. Näiden takana on huovutettu (Käytös)kukka ja myös nämä ovat Huutiksessa parhaillaan. Olen tehnyt myös toiset Suursyömärit vaalealle pohjalle ja ne ovat löytäneet tiensä jo uudelle omistajalle. Kaikissa huosuissa on resorit Loftia eli merinovillaa ja housuosa Jutta-hahtuvalanka. 

Taaskaan en tarjoile mitään uutta tai ihmeellistä tässä blogissa. Lopputulos on silti valloittava:) Virkkasin vauvan kukkaketopeiton vanhoista purkulangoista: samoja isoäidinneliöitä hiukan uusin maustein. Lopputulos on  herkkä ja kesäinen. Lanka ei ole täyttä villaa vaan jotain sekotetta, todennäköisesti 30 vuotta vanhaa mutta tuskinpa sillä on merkitystä. Lanka oli hiukan kikkuraista pesunkin jälkeen eikä se taipunut villapaidaksikaan. Tässä se istuu ihan mallikkaasti, kas näin:

Peitossa on 48 neliötä ja sen mitat ovat noin 80 x 60 cm. Kärsivällisyyteni ei riittänyt isomman tekemiseen. Peitto on siis tarkoitettu vaunuihin tai päiväunille. Tässä vielä toinen kuva erilaista taustaa vasten:

Lopuksi vielä villahousut mesikämmenhuovutuksella. Lanka on Loftia ja koko S.

Takaa löytyy vielä musta tassunjälki. Ehkä olisi pitänyt lisätä vielä kynnenjäljet mutta tajusin sen vasta nyt kuvaa ladatessa tähän blogiini.

Olen tehnyt vaippoja lähes sarjatuotantona. Ystävälleni syntyy pian kolmas lapsi ja hän haluaisi kokeilla kestovaippoja. Ajattelin tehdä hänelle mutaman kipaleen ristiäislahjaksi. Lisäksi minulla on yksi toinen "tilaus" menossa, johon tarvitaan 3 kpl villahousuja ja 3 kpl taskuvaippoja. Tässä kaikki villikset, joista tuo ampiaisraitainen on jo ollutkin näytillä. Norsuhuovutetut ovat S-kokoa ja muut M-kokoisia. Lankana olen käyttänyt Loftia, mutta ruskeat raidat ovat Ruskovillan hahtuvalankaa.

Tilasin Pikkeliinasta ihanaa retronorsukangasta (on muuten loppu lähes kaisista nettikaupoista) ja vähän muutakin. Seuraavassa kuvassa onkin muutama taskuvaippa: oikealla S-kokoiset ja vasemmalla pari M-kokoista. Tilasin myös tuota norsukuviota joustofroteena, josta on valmistumassa huppari pienimmälle tytölleni. Homma on vielä työn alla, mutta laitan sen myöhemmin esille.

Tässä tulevat pienimmän tyttäreni lempipehmot: Iti ja Ata. Nimet on antanut esikoistyttäreni; pienemmälle tyttärelleni tuo musta pehmo on "pupu". Mutta ei ihan mikä tahansa pupu, vaan se kaikkien pupujen Äiti, jota ilman ei voi mennä nukkumaan. Nämä on tehty Kaks plussan ohjeen mukaan vanhasta parittomasta sormikkaasta, jonka sormia on saksittu ja ommeltu käsiksi sekä jaloiksi.

Sitten vielä yhdet Kössi kenguru -villikset hahtuvasta, jotka ovat menneet jo uuteen kotiin:

Näissä komeilee vielä Kössin kaveri Masa-myyrä, jota oli aika vaikea huovuttaa. Kössi onnistui ihan kiitettävästi, mutta Masasta tuli tuollainen muodoton möykky. Mutta ehkä hän on ihan oikeastikin sellainen:D

Kun on kylmä, sitä pukee lapsensa mielellään lämpimiin väreihin. Minulla oli pienenä kelta-oranssi-ruskea-raidalliset villahousut. Muistan ne elävästi lapsuusvuosiltani. Ehkä kuva niistä on syöpynyt jonnekin tajuntani perukoille,koska neuloin tällaiset samantyyppiset pitkälahkeiset pöksyt Zaran appelsiinin värisen nutun kaveriksi. Minulle oranssi ei sovi, mutta tätä pientä kaljukalloa se pukee yllättävän hyvin.  Lapsi on kuin pieni, pörröinen tiikerinpentu!

Malli taas kerran on omani ja minua jännitti, miten nämä istuisivat lapsen päällä. Näitä ei ole varkoitus käyttää niinkään vaippahousuina vaan ihan muten vaan, vaikka nämä vaippakäyttöön sopisivatkin.  Tässä vielä kuva takaa pienestä tonttubongaristamme:)

Lopuksi laitan vielä viikon saldon näkyviin. Yllä on lyhytlahkeiset Patonsin merinovillasta neulotut vaippahousut ja alhaalla Loftin todella pehmeästä merinovillasta tehdyt pökät. Ostin Itiksen lankakaupasta kokeeksin Lofin lankaa ja ihastuin. Tämä merkki kuulemman lopetetaan valitettavasti, joten täytyy käydä hamstraamassa loppukerät. Kuvan värit ovat hiukan hailakat, kun en halunnut ottaa salamalla kuvia. Silloin värit olisivat menneet taas äklön kirkkaiksi. Noissa alimmaisissa pöksyissä vaalean lila on selvästi kirkkaampi kuin kuvassa, mutta olkoot.

Tällaisia tonttusia askartelin kattoon killumaan sukkahousuista, naavaisista puunoksista langanpätkistä ja kärsivällisyydestä. Näitä on vielä lisääkin, mutta nämä mahtuivat kuvaan mukaan.

Puikot ovat suihkineet näin joulun alla ahkeraan ja metsästän vieläkin niitä täydellisiä villahousuja. Asettelin kaikki tekeleeni hienosti lattialle kuvausta varten, mutta vanhempi tyttö päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä . Pian pöksyt olivat hänen päässään ja kohta oli pikkusiskollakin. Tuuletusaukot sopivasti korvien kohdalla, ettei pää vaan käy liian kuumana!

Tässähän nämä kaikki nyt ovat. Nämä ovat syntyneet parin kuukauden aikana. Noita oransseja on kaksin kappalein ja toiset ovat jo uudessa kodissa. Osa näistä on huutiksessa ja ne löytyvät tämän nimimerkin alta.

Nämä Kössi kenguru -pöksyt ovat uusimmat ja neulottu yksinkertaisesta, luonnonvärisestä Pirtin kehräämön hahtuvasta. Takana on vielä muutamat sydänhuovutukset. En ole mikään mestarihuovuttaja, mutta ihan kelvollista jälkeä sain aikaan. Laitan pöksyt vielä lähempään tarkasteluun. Kuvaamisessa tuli taas kiire, kun pienempi yritti napata housut leikkeihinsä.

Olen saanut valmiiksi aimo annoksen keskenerisenä roikkuneita käsitöitä kierrätysmatsuksta ja jämäpaloista. Tässä kuvaa koko viime viikkojen saldosta.

Esillä on puuvillalangasta neulottu vastasyntyneen haalari, jossa punaiset + harmaat napit. Sitten on riemunkirjava puuvillainen neule (noin kokoa 60cm), lämpötumput takin karvakauluksesta ja sisällä fleece. Alhaalla vasemmalla on töppöset saksitusta mokkatakista ja varret on neulottu ruskovillan hahtuvastaa, 2 pipoa (Myllymuksujen apinat ja Marimekon trikoo) fleecevuorella. lopuksi vielä pätkälankapeitto, joka laitetaan tarkasteluun myöhemmin. Tässä kuvaa vielä pipoista + tumpuista ja puvusta.

Kaikki vaatteet ovat pieniä meidän pimulle, paitsi tumput, jotka sopivatkin monenkokoiseen käteen ja tietysti peitto. Tossut ovat naftit ja olen tekemässä toisia isompia, koska kaappi pursuaa mokkaa nahkatakista. Tässä vielä kuvaa tossuista, joissa on muuten viinipullon kantokassina toimineesta huopapussista leikatut paksut (2mm) punaiset pohjalliset lämmittämässä. Pussi on sellaisia hienoja lahjatavaran pussukoita, joilla ei valitettavasti oikein muuta käyttöä ole. Tossut on nyherretty käsin alusta loppuun ja malli on otettu vanahasta käsityölehdestä (en jaksa penkoa numeroa tähän hätään). Niissä tossuissa ei ollut vartta ja ne oli ommeltu koneella kankaasta eli nämä on muunneltu ohjeesta.

Olen rakentanut tätä kuin Iisakin kirkkoa. Näin Käsityölehden 03/07 numerossa kaksiosaisen puuvillalangasta neulotun asun, johon kuuluu helletoppi ja puolihame. Se on ollut pakko saada ja olen ryhtynyt työhön jo maaliskuussa. Tarkoitukseni oli saada vaate valmiiksi Kyproksen reissulle (toukokuussa), mutta enhän minä mitenkään siihen mennessä ole ehtinyt. Tässä on tulos. Helmoja piti vähän rullata, jotta pitsimäinen kuvio näkyy paremmin.

Helma näyttää lähikuvassa tältä. Taistelin kuvion kanssa aikani, ennen kuin se meni oikein.

Laitoin hameosaan lyhyen alushameen, jotta alushousut eivät vilkkuisi alta, mutta helma näkyy lävitse kuitenkin. Yläosaan ei tarvinnut mitään aluspaitoja, koska toppi peittää tarpeeksi. Mielestäni homma istuu hyvin, vaikka ensimmäinen sovitus hiukan hirvittikin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut (kylmä) punainen väri. Langat löytisivät kaapista.  

Sain valmiiksi merinovillaiset lyhytpunttiset vaippapöksyt, jotka neuloin Patons-merkkisestä langasta ilman saumoja viidellä puikolla. Olen tuloksesta ihan syystäkin ylpeä. Näitä parempia villiksiä saa etsiä. Istuvuus, vyötärön korkeus, reisien resorit ja kaikki osuivat nappiin. Malli on omani ja mututuntumalla tehty. Ohje täytyy kirjata muistiin, koska teen toisetkin samanmoiset. Nämä joustavat tarpeeksi mutteivät tunnu lerpuilta. Tässä villikset edestä ja takaa 10-kiloisella lapsella:

Pöksyjen alla on tsi-froteevaippa.  Tässä vielä kuvaa lapsesta lattialla ryömien:

Olin tehnyt joulun tienoilla 4kpl punaisia taskuvaipooja. Kahteen niistä olin laittanut froteisen sisäpinnan, joka oli mennyt koppuraiseksi. Purin vaipat ja ompelin niistä uusia, koska pul-kangas oli niin hyvässä kunnossa.. Laitoin sisäpintaan tilalle hyväksi havaitsemani lilan mikrofleecen, joka ei edes pahemmin nukkaannu pesussa. Koko on jotain M:n ja S:n väliltä. Nämä menevät huutikseen, jos vaikka joku älyäisi ne sieltä napata.

ja tällaiset nämä ovat sisältäpäin. Pesutarroja en laittanut, kun nauhaa ei riittänyt. Toiseen uusin myös karheapintaiset tarrat:

Olen  neulomassa myös Patons-merkkisestä merinovillalangasta Rosalle L-kokoisia villiksiä, jossa on helmineuletta ja palmikoita. Malli on omani ja vähän jännittää, mitä tästä oikein loppupeleissä tulee. Olen aikaisemmin neulonut villiksiä vain hahtuvasta (joissa on voinut olla joukossa merinovillaa). Tältä nämä pökät näyttävät tässä vaiheessa:

Ompelin muutaman puvun valmiiksi tyttäreni Baby born -poikanukelle. Ensimmäinen oloasu on ollut valmiiksi leikattuna kaapissa. Siitä on puuttunut vain vetoketju, joka löytyi äitini kätköistä viikonloppuna. Kangas on aitoa 70-luvun retroa, siitä ei ole epäilyystäkään. Olen käyttänyt sitä aikaisemminkin tyttövauvan mekossa somisteena. Tämä puku on kyllä niiiiiiin namu, että oikein harmittaa, kun kangasta ei riitä 74 senttiseen "oikeaan" oloasuun.

Toinen tekele on villalangasta neulottu kaksiosainen asukokoinaisuus. Takki on väljää mallia, housut hiukan istuvammat. Villatakki on ollut valmiina jo jonkin aikaa mutta housuit sain tänään päivällä valmiiksi.  Tyttäreni yritti ängetä väkisinkin kuvaan mukaan. Tämä asu päällä on lämmin olla nukenvaunuissa:

Sitten vielä kuva omasta suosikkinallestani, jonka äitini on ommellut kauan kauan sitten. Tuollaisen haluaisin itsekin yrittää tehdä. Vieressä on mokkanahkaiset kävelykengät, kokoa 24, ehkä vuodelta 77.

Sadan kävijän maaginen raja on ylittynyt. Olen aivan äimänä;)

Niiiiiiih. Ilmoituksessa luki, että ostetaan nukenvaatteita ja muuta pientä tavaraa leikkeihin. Olin utelias ja mittasin tyttäreni pienen nuken, joka sattui täsmäämään ilmoituksessa olevan lelun mittojen kanssa. Mietin hetken ja sitten ompelukone sai kyytiä. Tein pari vaatetta äidin vanhasta mekosta (70-luvulta) ja laitoin sähköpostiin ostajalle. Kysyin, miellyttikö vaateet häntä ja vastaus oli myöntävä. Tulos oli tällainen velourasu:

Sovimme, että teen muutamat vaateet, sängynpeitteen, kestovaippoja ja kantoliinan nukelle. Laittelin kuvia aina, kun lisää tuli. Tässä muutama kuva "pikku"projektista, josta tulikin aikamoinen muotinäytös by Tuikku:

Tässä kaikki vaattet, mutta joukosta puuttu röyhelöhameen yläosa ja yksi pitkä hame. Tuo virheä pupupaituli on trikoota, mutta ompelin siihen fleecestä pupun pään ja käsin vielä viikset silmät sekä nenän. Pörrötakki ja hattu on neulottu käsin. 

Tuolla Burdan pussissa on tämä "aarre". Malli on omani, niin kuin kaikki muutkin, mutta tuosta kantoliinasta olen erityisen ylpeä. Ideoin sen sellaiseksi, ettei nukke pääse putoamaan kyydistä tarrojen ansiosta. Sen voi myös säätää kantajan ja NUKEN KOON mukaan solmujen avulla. Liinan pohjassa on nepparitasku jotain pientä varten. Kantoliina on tehty äitiyshousuista, jotka batiikkivärjäsin koemielessä. Tulos oli kamala (tietysti) mutta tuohon käyttöön joustava kangas sopii mainiosti.

Sitten vielä peitto ja tyyny. Peiton tilkut oli valmiiksi tehty mutta itse työ jäi aikoinaan kesken. Peitto on tehty nuken sänkyjen mittojen mukaan ja viimeistelty reunoista. Kas tässä:

Olen paketoinut koko setin enkä enää koske siihen. Kantoliina on vielä kuivumassa narulla. Nyt saa hetkeksi riittää .  . . ainakin nuken vaatteet:)

P.S. Kantoliinan voin tehdä tilaustyönä, jos joku sellaista oikein haluaa. Punaista Marimekon trikookangasta löytyisi kaapista.  

Vanhemman tyttären synttärit lähenevät! Hänelle pitäisi tehdä uusi juhlamekko. Viimevuotinen oli kursittu vanhojentanssipuvusta, joka ei koskaan valmistunutkaan. Helmaan ompelin biserhelmistä väkerrettyjä perhosia. Mekko on ollut kovassa käytössä ja jokaisessa kissan ristiäisessä päällä.

Tässä vielä yksityiskohtaa helman biserhelmistä tehdyistä perhosista:

Sitten on kaksi neulottua (ja vähän virkattuakin) mekkoa, joista molemmat ovat väärää kokoa. Sininen on tosi nätti mutta hiukan iso (ehkä kokoa 110cm) ja pienempi (Viron lippu:D) taas kokoa 90cm. Jospa tuo isompi menisi kesällä!

On kai liian aikaista vielä haaveilla kesästä, kun viime viikonloppuna teimme tytön kanssa mummun pihaan tällaisen palsternakkanokan:

Neuloin punaisesta merseroidusta puuvillalngasta mekon itselleni, jonka helma meni pieleen. Siitä tuli kummallisen pussimainen. Olen tehnyt aikaisemmin tyttärelleni samanlaisen sinisen (kokoa 110cm), joka on todella nätti hänen päällään. Otin kuvan mekosta ennen purkamista:

Tarkoituksena olisi purkaa tekele ja neuloa langasta 2-osainen kesärele: toppi ja polvipituinen hame. Löysin klassisen mallin Suuri käsityö lehdestä (maaliskyuu 07 s. 27). Tekemisessä menee varmaan ikuisuus . . .?

Toinen prokkis olisi lastenhuoneen puna-valkoinen matto, jonka on virkattu vauvan vaatteista saksituista matonkuteista. Se on virkatu pylväistä ja isolla virkkuukoukulla. Mattoon on kerätty saumoista ratkenneet tai pikkuvikaiset bodyt, unipuvut ja potkarit. Matossa on mukana myös yksi jättisuuri Marimekon punaraidallinen yöpaita, jota pidin viimeisilläni raskaana ollessani. Tässä kuva sekaisesta lasenhuoneen lattiasta ja matosta:

Matto on muuten hyvä, mutta se menee helposti rullalle tai myttyyn. Siksi sen alle pitäisi laittaa joku vahvike. En ole kuitenkaan keksinyt vielä, mikä se voisi olla. Joka tapauksessa mattoasia on nyt mietinnän alla.

Tässä muutama vauvannuttu, joita olen tehnyt nuorimmalle tyttärelleni lähes maanisella otteella. Sinisensävyiset on tehty jo odotusaikana, ja ne on ainaoikeaa neuletta merseroidusta puuvillasta. Nutut on neulottu pätkälangoista ja kaikki mallit ovat "hatusta vedettyjä".

Kolmessa nutussa on käytetty virkkausta ja neulontaa sekaisin. Paitojen helmassa on isoäidinneilöitä, joista työt ovat saaneet alkunsa.  Nuttujen koko vaihtelee: sinisävyiset ovat 50-56cm, "keltaiset" 56-62(68)cm ja vaaleanpuna-sini-valkoinen 68-74cm.

Tässä kaksi neuleista päällä:

Vielä yksi villalangasta ensimmäiselle tytölle neulottu palmikkoneule, jonka hihoista tuli hiukan liian pitkät. Neule on kuitenkin todella sievä ja lämmin. Se on kokoa 60-70cm. (Palmikot erottuvat aika huonosti kuvassa)

Olen siis luonut ensimmäisen blogini parilla napin painalluksella. Hämmästyttävää! Vaikka olen näppärä sormistani, on tietokoneen käsittely minulle toisinaan haastavaa. 

Seuraavien päivien aikana olisi tarkoitus tutustua tämän tekemiseen: ottaa ja koota valokuvia sekä liittää niitä sivuihin. Saa nähdä, miten onnistun vaikeassa(?) tehtävässä. Suoraan sanottuna hiukan hirvittää , mutta mars matkaan ja uutta oppimaan!

Ensimmäisenä liitän tähän kuvan ompelemistani vauvan kestovaipoista. Alla on kolme S-kokoista vaippakuorta (materiaalina sähkönsininen PUL-kangas + verkkokangas) ja yhdet hahtuvalangasta neulotut villapöksyt, joissa on seassa sinistä merinovillalankaa.

Seuraavaksi liukuvärjätystä hahtuvalangasta neulotut M-kokoiset vaippapöksyt. Neule edestä:

ja sitten takaa:

Seuraavaksi näytille liukuvärjätystä hahtuvasta neulottu 2-osainen villapuku mökkireissuja varten. Puku on neulottu puolipatentilla: se on ihanan paksu ja joustava. Napit ovat kookosta. Sain paidan valimiiksi tamikuun (09) alussa). Pöksyt ovat olleet myös vaippakäytössä. Malli on hatusta vedetty ja kokoa 70cm: