Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Huusin itselleni kovia kokeneen Armand Marseille -nuken, jonka niskassa on numerosarja AM 3200 ja made in Germany. Materiaalina on posliinia ja vartalo on kangasta. Valmistusvuosi on käsittääkseni noin 1892-1900. Pituutta neidillä on komeat 42cm. Joku saa korjata, jos olen väärässä.

Olin jo pitkään kytännyt tällaista nukkea, mutta hinnat olivat pilvissä enkä oikein tiennyt miten paljon siitä kannattaisi maksaa. Päätin kuitenkin ostaa itselleni nuken, jonka voisi itse tuunata, kunhan kasvot ja vartalo olisivat suhteellisen ehjiä. Tyttö saapui kotiini laatikossa tukka kerittynä, kasvot likaisina ja ilkosen alasti. Mitä hän oli mahtanutkaan kokea yli 100 vuotiaan elämänsä varrella? Tältä hän näytti:

Neidin päälakikin oli lähes kokonaan auki, mutta liimasin sen kiinni. Hiustupsuista näin, että tyttö oli ollut blondi. Minulla ei kuitenkaan ollut vaaleita hiustarpeita, joten hänestä sai tulla uudessa kodissa brunetti. Tässä tarkempi kuva (vielä pesemättömistä) kasvoista, joiden lasisilmätkin sulkeutuvat.

Jynssäsin kasvot hammasharjalla ja muotoilin tytölle peruukin merinovillasta, siitä samasta, jota käytän villahousuihin:D Seuraavaksi otin kaapista valmiiksi saksitun silkkisen hameeni, mummini jäämistöstä löytyneen mustan harsopalan ja vanhan tyynyliinan, josta leikkasin pitsit talteen. Sitten mittasin neidin strategiset mitat ja aloin hommiin. Hame oli vaikea ommella, sillä silkki liukui koneen alta ja siksi ompelin monet kohdat käsin. Nepparitkin löysin mummin perintölaatikosta. Mekosta tuli hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja neitikin näyttää saaneen arvoisensa vaatteen.

Unohdin mainita pienet hematiittihelmet, jotka sopivat mielestäni asuun kivasti. Tässä vielä kuva hiukan lähempää.  En halunnut ottaa kuvaa salamalla, koska se olisi vääristänyt mekon ihanan värin. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä nukelle keksinyt. Haluaisin laittaa sen jonnekin kunnolla esille.

Nukkekokoelmani on täydentynyt uudella tulokkaalla, jonka olen ristinyt Donnaksi. Tämä neiti on huimat 70cm pitkä ja hänellä on itkulaite sisällään. Siinä lukee Aldo folli & figlio Made in Italy. Neidin hiukset ovat mohairia, simät sulkeutuvat ja jäsenet liikkuvat. Kulmakarvat ja suu ovat viehkosti maalatut. Materiaali on kovaa ja ohutta muovia. Kasvoihin on tullut yksi "kauneuspilkku", eli maali on pieneltä osin lohjennut suun yläpuolelta. Toinen kantapää on rikki. Tässä neiti puettuna omatekemääni mekkoon, joka on ollut aikoinaan tyttäreni synttärijuhlissa.

Donna oli meille tullessa likainen ja liimatahrojen peitossa. Pesin hänet, ja liimasin vartalon osat paremmin yhteen sekä laitoin jalkoihin uudet kumpparit, jotta jäsenet olisivat napakat. Ikää tällä neidolla on ilmeisesti jo 60 vuotta (valmisetettu 50-luvulla). Jos joku tietää asiasta paremmin, hän voisi ystävällisesti kertoa tarkemmin. Laitan kuvan vielä kasvoista:

Sitten vielä kuva vaaleanpunaisista kissavilliksistä, jotka sopivat värimaailmaltaan tähän yhteyteen. Ehkä tämä iltalaialaisen "kissan" voisi jotenkin etäisesti yhdistää suomalaisen lampaan villasta valmistettuihin pöksyihin. Molemmat ovat ainakin  persoonallisia sekä hyvin feminiinejä.

ja pienten tassujen kuvat takaa:

Neuloin tilauksesta pallokuvioidut villikset, jotka menivätkin pariin otteeseen uusiksi, koska en millään saanut aikaiseksi M-koon housuja. Kaikista tuli L-kokoisia. Tässä muutama esimerkki L-kokoisista tekeleistä. M-kokoiset lähtivät uuteen kotiin.

Sitten neuloin Patonsin merinovillasta palmikkopökät, jotka onnistuivat malliltaan ja väreiltää hyvin. Lanka on edelleen suosikkiani: kevyttä ja pehmeää. Resorin värit ovat nimeltään Kimono. Aika jännittävä väriyhdistelmä.

Ja lopuksi teille vilkuttaa italialainen Ratti-nukke, joka on menneiltä vuosikymmeniltä. Hän saapui meille ilkoisen alasti, joten hänelle täytyi tehdä sopiva asu. Päädyin iloisen keltaiseen puuvillalankaan, jolle olisi muuten vaikea löytää käyttöä. nukke on vastasyntyneen kokoa, joten hommaa riitti.

Mitä ilmeisimmin olen epäluovalla päällä enkä keksinyt jutulle parempaa otsikkoa. Tietokoneeni on kiukutellut lähiaikoina ja yritän kirjoittaa tämän nopeasti virheistä välittämättä, jottei yhteys katkeaisi yllättäen ja työ valuisi hukkaan:( 

Olen hurahtanut vanhoihin nukkeihin ja laitan esille muutaman suomalaisen "ikäneidon". Eli kyseessä on Vihdissä valmistetut Dolly tex nuket, jotka kahmin itselleni Huutiksesta. Tyttäreni kohotteli kulmiaan ja  sanoi, että nyt me hukutaan nukkeihin. Saapi nähdä! Vaatteet ja peitto ovat käsialaani ja tuon ison tytön päällä oleva puuvillaneule on ollut nuoremman tyttäreni päällä. Nukelle se on hiukan iso, mutta menettelee. Mekot olen neulonut lähipäivinä lankakerien lopuista. Pienin nukke on noin 20 cm ja isoin on jopa 50+cm, siis oikean vastasyntyneen kokoinen. Näitä valmistettiin käsittääkseni 50 tai 60-luvuilla. Mutta  laitetaan kuvat puhumaan tekstin puolesta.

Lisäksi laitan nähtäville yhdet kesäisemmät villikset (jos näitä nyt kesäisiksi voi edes mieltää!). Merihevospökät ovat lähdössä viikonlopun jälkeen uuteen kotiin. Ostin kirkkaan turkoosin väristä huovutusvillaa ja liitin sävyn heti kesään ja mereen. Mielestäni näistä tuli sopivat niin tytölle kuin pojallekin.

Tältä huovus näyttää lähikuvassa:

Takana on myös merihevonen mutta vaaleamman sininen. Ja tässä housut takaa:

Ompelin muutaman puvun valmiiksi tyttäreni Baby born -poikanukelle. Ensimmäinen oloasu on ollut valmiiksi leikattuna kaapissa. Siitä on puuttunut vain vetoketju, joka löytyi äitini kätköistä viikonloppuna. Kangas on aitoa 70-luvun retroa, siitä ei ole epäilyystäkään. Olen käyttänyt sitä aikaisemminkin tyttövauvan mekossa somisteena. Tämä puku on kyllä niiiiiiin namu, että oikein harmittaa, kun kangasta ei riitä 74 senttiseen "oikeaan" oloasuun.

Toinen tekele on villalangasta neulottu kaksiosainen asukokoinaisuus. Takki on väljää mallia, housut hiukan istuvammat. Villatakki on ollut valmiina jo jonkin aikaa mutta housuit sain tänään päivällä valmiiksi.  Tyttäreni yritti ängetä väkisinkin kuvaan mukaan. Tämä asu päällä on lämmin olla nukenvaunuissa:

Sitten vielä kuva omasta suosikkinallestani, jonka äitini on ommellut kauan kauan sitten. Tuollaisen haluaisin itsekin yrittää tehdä. Vieressä on mokkanahkaiset kävelykengät, kokoa 24, ehkä vuodelta 77.

Sadan kävijän maaginen raja on ylittynyt. Olen aivan äimänä;)

Niiiiiiih. Ilmoituksessa luki, että ostetaan nukenvaatteita ja muuta pientä tavaraa leikkeihin. Olin utelias ja mittasin tyttäreni pienen nuken, joka sattui täsmäämään ilmoituksessa olevan lelun mittojen kanssa. Mietin hetken ja sitten ompelukone sai kyytiä. Tein pari vaatetta äidin vanhasta mekosta (70-luvulta) ja laitoin sähköpostiin ostajalle. Kysyin, miellyttikö vaateet häntä ja vastaus oli myöntävä. Tulos oli tällainen velourasu:

Sovimme, että teen muutamat vaateet, sängynpeitteen, kestovaippoja ja kantoliinan nukelle. Laittelin kuvia aina, kun lisää tuli. Tässä muutama kuva "pikku"projektista, josta tulikin aikamoinen muotinäytös by Tuikku:

Tässä kaikki vaattet, mutta joukosta puuttu röyhelöhameen yläosa ja yksi pitkä hame. Tuo virheä pupupaituli on trikoota, mutta ompelin siihen fleecestä pupun pään ja käsin vielä viikset silmät sekä nenän. Pörrötakki ja hattu on neulottu käsin. 

Tuolla Burdan pussissa on tämä "aarre". Malli on omani, niin kuin kaikki muutkin, mutta tuosta kantoliinasta olen erityisen ylpeä. Ideoin sen sellaiseksi, ettei nukke pääse putoamaan kyydistä tarrojen ansiosta. Sen voi myös säätää kantajan ja NUKEN KOON mukaan solmujen avulla. Liinan pohjassa on nepparitasku jotain pientä varten. Kantoliina on tehty äitiyshousuista, jotka batiikkivärjäsin koemielessä. Tulos oli kamala (tietysti) mutta tuohon käyttöön joustava kangas sopii mainiosti.

Sitten vielä peitto ja tyyny. Peiton tilkut oli valmiiksi tehty mutta itse työ jäi aikoinaan kesken. Peitto on tehty nuken sänkyjen mittojen mukaan ja viimeistelty reunoista. Kas tässä:

Olen paketoinut koko setin enkä enää koske siihen. Kantoliina on vielä kuivumassa narulla. Nyt saa hetkeksi riittää .  . . ainakin nuken vaatteet:)

P.S. Kantoliinan voin tehdä tilaustyönä, jos joku sellaista oikein haluaa. Punaista Marimekon trikookangasta löytyisi kaapista.