Huusin itselleni kovia kokeneen Armand Marseille -nuken, jonka niskassa on numerosarja AM 3200 ja made in Germany. Materiaalina on posliinia ja vartalo on kangasta. Valmistusvuosi on käsittääkseni noin 1892-1900. Pituutta neidillä on komeat 42cm. Joku saa korjata, jos olen väärässä.

Olin jo pitkään kytännyt tällaista nukkea, mutta hinnat olivat pilvissä enkä oikein tiennyt miten paljon siitä kannattaisi maksaa. Päätin kuitenkin ostaa itselleni nuken, jonka voisi itse tuunata, kunhan kasvot ja vartalo olisivat suhteellisen ehjiä. Tyttö saapui kotiini laatikossa tukka kerittynä, kasvot likaisina ja ilkosen alasti. Mitä hän oli mahtanutkaan kokea yli 100 vuotiaan elämänsä varrella? Tältä hän näytti:

Neidin päälakikin oli lähes kokonaan auki, mutta liimasin sen kiinni. Hiustupsuista näin, että tyttö oli ollut blondi. Minulla ei kuitenkaan ollut vaaleita hiustarpeita, joten hänestä sai tulla uudessa kodissa brunetti. Tässä tarkempi kuva (vielä pesemättömistä) kasvoista, joiden lasisilmätkin sulkeutuvat.

Jynssäsin kasvot hammasharjalla ja muotoilin tytölle peruukin merinovillasta, siitä samasta, jota käytän villahousuihin:D Seuraavaksi otin kaapista valmiiksi saksitun silkkisen hameeni, mummini jäämistöstä löytyneen mustan harsopalan ja vanhan tyynyliinan, josta leikkasin pitsit talteen. Sitten mittasin neidin strategiset mitat ja aloin hommiin. Hame oli vaikea ommella, sillä silkki liukui koneen alta ja siksi ompelin monet kohdat käsin. Nepparitkin löysin mummin perintölaatikosta. Mekosta tuli hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja neitikin näyttää saaneen arvoisensa vaatteen.

Unohdin mainita pienet hematiittihelmet, jotka sopivat mielestäni asuun kivasti. Tässä vielä kuva hiukan lähempää.  En halunnut ottaa kuvaa salamalla, koska se olisi vääristänyt mekon ihanan värin. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä nukelle keksinyt. Haluaisin laittaa sen jonnekin kunnolla esille.

Näin koulujen alkua ajatellen sain valmiiksi paksusta puuvillalangasta virkatun repun, jossa on koristeena puuhelmiä. Sisus on tehty batiikkivärjättyjen kankaiden tilkuista. Kaunis vuori vain pilkottaa näistä kuvista hiukan. Remmejä pitäisi vielä vahvistaa toiselta puolelta tilkkupaloilla, jotta niistä tulisi napakammat.

Tässä vielä yksi kuva vuoresta:

Sitten löysin mummin sota-aikaisen leikekirjan, jossa on paljon käsityöohjeita. Sieltä bongasin ihanan kaavan pieniä pehmänorsuja varten. Toisesta mummolasta olin löytänyt kesällä kasan retrokangastilkkuja mm. erivärisiä froteekankaan paloja. Niistä ompelin ohjeen mukaan ensin tämän pikkuotuksen.

Ja tästä fantista tuli lasten kesken niin hirveä riitä, että niitä oli pakko tehtailla toinenkin. Toisen kärsästä tuli vino, mutta onneksi se kelpasi myös lapsille. Tässä kaksi kaverusta, jotka otetaan illalla kainaloon ennen nukkumaanmenoa:)

Lasten housut ovat käsittämättömästi suunniteltuja. Niiden vyötärö on usein liian matala ja ne valuvat alas. Ei ole kiva nyhiä housuja ylös ulkoleikkien ollessa vauhdikkaimmillaan. Niinpä saksin vanhat farkkuni ja ompelin niistä hippityyliset lappuhaalarit nuorimmaiselleni, jossa on edessä lappu ja selästä ristiin menevät olkaiemet. Kaavoja minulla ei ollut. Koristeeksi ompelin perhosia eteen ja taakse, jotka on leikattu erivärisitä retrokankaiden jämistä. Kuvat eivät tee oikeutta housuille sillä nämä ovat kesänurmella ihanat ja vieläpä sopivan väljät päällä.

Kuvasin housut ulkona rymyämäisen jälkeen, joten lahkeessa on jotain likaa. Muuten kangas on uusiokäytössä toki kulunut. Takana on piilaan rypytetty kuminauha, jotta housut istuvat takapuolesta hyvin. Tässä yksityiskohta toisesta lahkeesta:

Sitten vielä housut tytön päällä. Olisin halunnut ottaa kuva ulkona, mutta kameran akku sammahti.

Lopuksi vielä yhdet perhosaiheiset villikset, joista löytyy samantyyppinen huovutuskuva myös takaa. Nämä ovat löytäneet kesän aikana jo uuden omistajan ja liihottelevat siis toisaalla.

Tein yli vuosi sitten tyttärelleni Myllymuksujen apinajoustofroteesta keväthupparin trikoovuorella. Valitettavastri vaate on jo pieni mutta onneksi se on jo löytänyt uuden käyttäjän:) Tilasin Myllymuksuilta myös norsuaiheista pul-kangasta kestovaippoja varten. Vahingossa tuli tilattua myös yksi jämäpala joustofroteeta norsukuviolla. Se on lojunut jonkin aikaa kaapissani, kunnes sormeni osuivat siihen ja palaan Suomi-trikoota, joka sopi huppariin vuorikankaaksi. Tein hupparin Ottobren kaavalla mutta ilman "hienouksia". Koko on 98cm. Siitä tuli tällainen.

Vetoketjun ompelin lopulta huppariin käsin, koska sauma alkoi kiertää ja venkoilla luvattoman paljon. Kuvassa vetskari näyttää olevan vinottain mutta se johtuu vaatteen huolimattomasta asettelusta. Muuten tämä oli helppo tehdä jopa kiukuttelevalla ompelukoneellani, joka ei ole paras mahdollinen laadultaan. Tässä vielä takki neitosen päällä.

Sitten vielä yksi vauvan torkkupeitto isoäidinneliöistä. Tämä on lähes samanlainen kuin aikaisempi vain isompi ja puuvillainen. koko on noin 94 x 56cm. Kukkaset ovat värikkäämpiä kuin edellisessä. Näistä jämälangoista kun olisi ihan kiva päästä eroon, jotta uusia saisi tilalle!! Tämä löytyy Huutiksen listoilta.

Kaappini pursuavat erilaisia ystäviltä saatuja tilkkuja ja kankaita, joten niistä on lähes pakko loihtia jotakin uutta ja mieluiten käyttötarkoitukseltaan toimivaa. En muista keneltä sain tällaisen aika arkisen näköisen puuvillakankaan, joka sinällään ei ole mikään sävähdyttävä kuosiltaan. Selailin Suuri käsityö -lehden heinäkuun numeroa 2010 ja silmiini osui yksi simppeliltä  vaikuttava tyttöjen mekko, jossa oli kivat siniset satiininauhat. Tyyli oli menneiltä vuosikymeniltä, mutta vaate näytti silti raikkaalta. Kaapissani sattui olemaan jostakin saatua viininpunaista satiinikangasta, ja päätin yrittää, miten homma toimisi yhteen. Tällainen on lopputulos:

Alkuperäisessä mallissa miehusta päättyi satiininauhaan ja alle voi pukea vaikkapa T-paidan. Mekko (jota jouduin pienentämään tytölleni, koska kaavoissa ei ollut sopivaa kokoa) ei oikein istunut tytölläni, joten lisäsin kangastilkun etupuolelle. Olin sen verran hätähousu, että leikkasin sen vahingossa sivuttain. Virheen näkee läheltä katsottuna, mutta kangas loppui siihen, enkä aio asiaa muuttaa. Vyötärön satiininauha oli kinkkinen juttu ommella. Se meni kieroon mutta olkoon niin. Nauha jatkuu taakse ja se solmitaan takaa rusetille. Hihansuissa on kuminauhat.

Muuten kaikki onnistui suht hyvin ja mekko on kantajansa päällä sievä, tosin edelleen numeroa liian iso eli se tulee käyttöön ensi kesänä.

Sitten pari tyynynpäällistä, jotka on myös ommeltu jämäpaloista: sametista ja tuo yksi on käsinpainettu puuvillatilkku. Kotimme on suhteellisen arkinen, joten oli aika saada hiukan piristystä pysähtyneseen värimaailmaan. Jos olisi aikaa sisustaa, niin tilanne olisi toivottavasti toinen:)

Aika menee huristen ja olen tehnyt läjän uusia juttuja, mutta kaikkea en ole ehtinyt kuvata tai sitten ne eivät ole ihan viimeisteltyjä . . .vielä. Olin käymässä äitini luona ja kaivoin hänen kaapistaan edesmenneen isäni t-paidan, joka tuo paljon muistoja mieleen: kesiä Lapissa, souturetkiä, mökkielämää. Hänellä oli raitapaita usein päällään, ja se oli kulunut melkein seitin ohueksi. Minusta oli hiukan sääli, että kiva kangas lojui käyttämättömänä kaapissa ja keksin heti, mitä materiaalista voisi tehdä. Siitä muotoutui käsissäni tällainen pikkutytön tunika:

ja päällä se näyttää tältä. Neiti lukee lempikirjojaan: äidin tuunaamia  valokuva-albumeja perheen + sukulaisten jämäkuvista.

v

Sitten pari tuunattua bodya. Näissä on käytetty taas vanhoja joustofroteepaloja-

ja lopuksi taas yhdet raitavillikset:)

Tässä pari korttia, jotka hurauttelin ompelukoneella. Näitä löytyy vielä paljon lisää, mutta kaikki eivät mahdu kuvaan. Tarvitaan vain ompelukone, rullalankoja ja pielessä olevat säädöt. Säätöjen muuttamisella tulee vinkuraa jälkeä, joka miellyttää korteissa ainakin minun silmääni. Koristella voi millä tykkää!

Tässä vielä yksi punainen kynttiläkortti. Nämä ovat kaikki tällaista taitettavaa mallia.

Sitten tein vielä pari valokuvakehystä, joihin sopii päiväkotikuva tai ihan peruskokoinen otos. Näissä on takana pahvista tehty tuki ja kuvan saa pujotettua takareunasta sisään. Nämä kuvat olen laittanut tuohon päälle vain kokeilumielessä eikä niitä ole kiinnitetty mitenkään. Siksi ne ovat vähän vinossa;)  Mustavalkoinen klassinen kuva näyttää aika tyylikkäältä. Kankaana on iskän lyhythihainen kauluspaita, jonka sai luvan kanssa saksia.

Minulla on siis kaksi tytärtä, mutta jostain syystä intoonnuin tekemään sarjan tällaisia ehkä pojille sopivampia collegesettejä, aiheena vauhdin hurma ja autot. Kangas on kaapistani löytynyttä paksunmaa ja pehmeävuorista collegea. Somisteina fleeceä ja koristetikkauksia. Housujen takana tasku ja pääntien vieressä painoneppari. Kaavat ovat Käsityölehdestä syyskuu 2007, mutta somisteet ovat omasta päästäni.

Joku muu kuin harmaa kokolattiamatto olisi ollut kuvauksen kannalta parempi vaihtoehto, mutta nyt piti toimia kiireessä, kun pikkuneiti on jatkuvasti takiaisena kiinni kantapäässäni. Hän on juuri oppinut kävelemään ja taapertaa perässäni sinnikkäästi:) Tässä vielä lähikuva paidasta, joita tuli 3 kappaletta, koossa 62cm ja 74cm (mutta housuja on 2 kpl).

Ja sitten vielä yksi neliöpeitto taas samalla vanhalla kaavalla, mutta uusilla väreillä. Koko on 58 x 68cm eli vaunuihin ihanteellinen lämmittämään pientä tuhisijaa. Toisella puolella mintunvihreä fleecekangas: samaa, jota on käytetty edellisiin autokuvioihin. Tässäkin kuvassa nopeus oli valttia, kun pikkuvarpaat taas ilmestyivät pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Epäselvää vielä on, mihin osoitteeseen nämä luomukset päätyvät. Mutta onneksi joulu on ovella ja tontut kurkkivat.

Olen kerännyt puuvillalankaisia isoäidinneliöitä ja ommellut niistä kaksi pikkulaukkua, joiden mitat ovat noin 26cm x 16cm ja syvyys 3,5cm. Sisällä on jämäkkää puuvillakangasta ja pikkutasku. Nämä menivät nettitutun pienille tytöille mutta kuva jäi muistoksi. Toiseen ompelin kuvan ottamisen jälkeen vielä tukikankaa olkaremmiin.

Ja sitten on vielä tämä hurjan ihana vanhojentanssipuvusta (jota ei koskaan ole edes käytetty) tuunattu tyttöjen juhlamekko. Tämä on noin kokoa 86cm eikä sovi kummallekaan tytöistä. Miehustassa on helmikirjailu ja helmassa organzaruusukkeita. Meillä on samasta kankaasta mmeltu juhlakolttu kokoa 104, josta isompi tyttö ei varmaan luopuisi koskaan. Se on ollut päällä joka ikisissä kissan ristiäisissä ja päiväkotikuvauksessa.

Väri on kummallinen, sillä se muuttu valaistuksen mukaan tummanpunaisesta ruskeaan ja tummanlilaan. Mekko on ommeltu Ottobren kaavaa 2009 (syksy) mukaillen. Tytöt halusivat molemmat sen itselleen, mutta tuolla kaapissa se patsastelee toistaiseksi.

Olen saanut valmiiksi aimo annoksen keskenerisenä roikkuneita käsitöitä kierrätysmatsuksta ja jämäpaloista. Tässä kuvaa koko viime viikkojen saldosta.

Esillä on puuvillalangasta neulottu vastasyntyneen haalari, jossa punaiset + harmaat napit. Sitten on riemunkirjava puuvillainen neule (noin kokoa 60cm), lämpötumput takin karvakauluksesta ja sisällä fleece. Alhaalla vasemmalla on töppöset saksitusta mokkatakista ja varret on neulottu ruskovillan hahtuvastaa, 2 pipoa (Myllymuksujen apinat ja Marimekon trikoo) fleecevuorella. lopuksi vielä pätkälankapeitto, joka laitetaan tarkasteluun myöhemmin. Tässä kuvaa vielä pipoista + tumpuista ja puvusta.

Kaikki vaatteet ovat pieniä meidän pimulle, paitsi tumput, jotka sopivatkin monenkokoiseen käteen ja tietysti peitto. Tossut ovat naftit ja olen tekemässä toisia isompia, koska kaappi pursuaa mokkaa nahkatakista. Tässä vielä kuvaa tossuista, joissa on muuten viinipullon kantokassina toimineesta huopapussista leikatut paksut (2mm) punaiset pohjalliset lämmittämässä. Pussi on sellaisia hienoja lahjatavaran pussukoita, joilla ei valitettavasti oikein muuta käyttöä ole. Tossut on nyherretty käsin alusta loppuun ja malli on otettu vanahasta käsityölehdestä (en jaksa penkoa numeroa tähän hätään). Niissä tossuissa ei ollut vartta ja ne oli ommeltu koneella kankaasta eli nämä on muunneltu ohjeesta.

Tänään on ollut ennätyshuono päivä. Kaikki on lähtenyt menemään pieleen jo heti aamusta asti. Äiti raahasi kiukuttelevat kakarat kauppakeskukseen, jossa oli ryysis ja kuuma. Seuraavaksi piti sovittaa mekkoa, jossa oli nuppineuloja ja lopuksi ei edes saanut syödä huomiselle varattuja karkkeja (synttärijuhlat osa 2). Tämmöinen siitä nyt tuli ja äiti huusi vihaisena heittävänsä tämän Kiinan muurille saakka sellaisille lapsille, jotka vaatteita eniten tarvitsevat. Tämä on tehty 70-luvun mummolan verhokankaasta Ottobren 09 syksyn kaavalla

.

Enkä mä halunnut edes pukea tätä päälle. Huusin naama punaisena, ettei tota mekkoa, kun siinä on nuppineuloja, apuaa!!! Äiti kuitenkin kiskoi sen päälle puoliväkisin. Sitten piti vielä ottaa joku hemmetin kuva. Siinä vaiheessa otsatukkakin meni silmille ja katse nauliintui maahan. Ei täällä mitään paparazzeja tarvita!!

Lopuksi kuvassa vasemmalla lähestyvä pikkusiskokin tuli katsomaan, että mitä täällä möykätään. Jossain vaiheessa se mielikin muuttui kummasti eikä mekkokaan lentänyt nurkkaan. Itse asiassa siitä ei haluttu luopua koko iltana:)

Mekko onnistui muuten hienosti mutta etutaskut menivät hiukan eri tasoon. Pikku kauneusvirhettä ei huomaa päällä. Muuten jälki on yllättävän tasaista ja huoliteltua. Kangas hehkuu ja on järkky söpö tummalla pohjalla (sukkikset + paita). Sitä jäikin vielä varastoon.

Hei! Minä olen äidin kultakutri. Äiti on ommellut mulle tuollaisen hörhelön. Yleensä se ompelee rennompia vaatteita eikä meillä paljoa vaaleanpunaista kaapissa näy. Vihreää, ruskeaa, apinota ja retroa, mutta että vaaleanpunaista ja vielä tuutin täydeltä. Sen täytyy olla tärähtänyt jotenkin:)

Mutta toi mekko kyllä näyttää ihan syötävän söpöltä. Onkohan meillä pian juhlat tulossa? Äiti on ainakin häärännyt kaikenlaista. Nyt se haluaa, että mä sovitan tuota rinsessan pukua. Se on laittanut sellaisen nepparinkin tuohon eteen, että hörhelön saa taitettua ylös, kun konttaan lattialla. Mä en nääs vielä kävele, patsi tukea pitkin ihan sujuvasti, mutta viihdyn hyvin lattialla konttaillenkin. Nyt se ottaa musta kuvan "räps".

Lopuksi äiti vielä ompeli mekon miehustaan helmirivit, ylös ja alas. Nyt on bling blingiä ja mekko valmis ensi viikon koitokseen. Kermaleivos on kasattu äidin vanhasta paidasta, bodyn paloista (tukikankaana) ja rievusta organzaa. Kaava on otettu Ottobren syksyn numerosta ja hiukan muokattu isommalle tytölle sopivaksi (hameosa tehty mm. kahdessa kerroksessa). 

Kävin kurkkaamassa ja taulussa luki 999 kävijää!! Oho!! ja kuka onkaan se 1000. kävijä??

Joskus tuntuu että täällä asuu pieniä marakatteja, jotka hyppivät miten haluavat äidin silmille. Siksi onkin helppo ihastua Myllymuksujen kuosikisan voittaja kankaaseen, jossa koreilevat veikeät apinat. Tilasin sitä palasen varastoon. Kangasta oli vähän enkä tiennyt, mitä siitä voisi ommella. Kaapista löytyi samettimaista toffeenväristä 70-luvulla valmistettua kangasta, joka sopi apinoiden kansa hyvin. Olen ommellut siitä yhden kivan liivihameen. Ottobren syksy 09 lehdessä on kaavat ihanaan huppariin ja siitähän se sitten lähti.

Taskut meni vähän vinkuraan, mutta muuten tämä onnistui mallikkaasti. Takin vuori on ommeltu vanhoista vaaleanpunaisten bodyjen paloista, jotka ovat syystä tai toisesta olleet huonossa kunnossa. Poiskaan en ole raaskinut heittää. On tummempaa, vaaleampaa ja pikkukukallistakin kangasta. Täytyi tähän jotain tyttömäistä säväystä saada mukaan:)  Vuoren ansiosta tästä tuli ihan siisti ja ulkokäyttöön sopiva.

Tältä tämä näyttää melkein vuoden ikäisen tutkiskelijan yllä. Asuun täytyy ommella vielä ruskeansävyiset housut. Sellaisia ei kaapista valitettavasti löytynyt.

Olen siivoillut kaappeja ja miettinyt, mitä täältä sekamelskasta pitäisi heittää kirpputorille, kiertoon kavereille tai suoraan roskiin. Löysin yhden tylsän tummansinisen äitiys t-paidan ja vielä tylsemmän mustan imetyspaidan. Olen ilmeisesti lueskellut liikaa Myyrä multakouraa, koska yhtäkkiä tilkkujani tuijotellessa näin pöllön pomppaavan esiin tuosta Marimekon retrotyylisestä kankaasta, jonka nimeä en tiedä. Tarkemmin sanottuna nokka oli se juttu, joka sieltä pilskisti:) Olen tehnyt kankaasta yhden tosi pidetyn konttauspuvun tytölle ja sitä on jäljellä paljon. Tällaiseksi hautovaksi, hieman väsähtäneen näköiseksi ja ehkä sekavaksikin lintuemoksi se muokkautui odotuspaidan päälle (värit ovat luonnossa astetta tummemmat): 

Sitten tein vielä toisen samantyylisen pöllöemon, joka on edelleen aika hukassa olevan näköinen. Tämä tuli imetyspaidan kaveriksi:

Mutta pelkkä äitipöllö ei riittänyt, koska munathan ovat jo kuoriutuneet tässä vaiheessa elämää:) Siksi sommittelin paidan helmaan pöllönpoikasen, joka kyllä onneksi tietää, missä emo on. Silmien yläviistoon katsova asento todistaa sen.

Näistä tuli mielestäni liikuttavat ja pöllöistä välittyy jotain äitiyteen ollennaisesti liittyvää: hiukan sekava olotila, huoli, hauskuus, lapsenmieli ja onni. Kun hain isomman tyttäreni päiväkodista kotiin musta paita päällä, oli reaktio välitön. "Äiti, tee mullekin tommonen paita!!!!" Lupasin tehdä ja eiköhän näitä vielä muutama tule tehtailtua.

Pöydällä lojuu kaikenlaista keskeneräistä. Löysin edesmenneen mummoni kaapeista lapsuuden muistoja herättävän verhokankaan (3kpl), joka on ollut pitkään vain hyllyjen täytteenä. verho on upea väreiltään, ne hehkuvat edelleen ja kangas muutenkin kulumaton. Verhossa lukee Creation beldecore Ursula air lumiere lavable. Osaisiko joku kertoa, missä näitä on valmistettu? Joka tapauksessa sain luvan ottaa verhot ja yksi niistä muovautuu tyttöjen liivihameksi Ottobren kaavan mukaan (syksy 09). Saa siitä jotain muutakin, mutta mietin vielä, mikä olisi paras tarkoitus tälle ihanuudelle. Kaksi muuta saavat pysyä toistaiseksi verhoina.

Työnalla on taas yksi isoäidin neliöistä virkattu torkkupeitto. Löysin samoista kaapeista kerän oliivin vihrää villalankaa. En ole tällaista vihreän sävyä nähnyt kaupoissa varmaan koskaan, vanhoissa valokuvissa korkeintaan. Valitettavasti oikea sävy ei täysin värity valokuvasta. Vihreästä ja monesta muusta langasta on syntymässä taas yksi vauvan torkkupeitto. Edellinen meni muuten kaupaksi:) En tiedä, mihin tämä menee, mutta pakko se on tehdä, kun kädet käyvät itsestään!!!

Tyttäreni (4v.) on siirtynyt pääjalkaisista hametyyppeihin. Toisinaan hän piirtää hameen ja toisinaan tikkuvartalon. Minusta nuo pääjalkaiset ovat mainioita ja olen siksi säilyttänyt ja skannannut niitä. Löysin viime vuoden elokuulta yhden "Kivi" -nimisen piirustuksen ja käytin sitä eli painoin sen kankaalle.

Tyttö pitää leipomisesta ja häneltä puuttu kunnon essu. Tein sellaisen kaksinkertaisesta lakanakankaasta ja ompelin siihen ison taskun, jossa on spiraalisilmäinen kivi. Laitoin myös huivissa esiintyvän "mörön" (tilkkuna) essuun somisteeksi.

Tässä essu suunnittelijansa yllä. Kuvassa on myös samaa sarjaa oleva huivi. Neitiä ujostutti ihan oikeastikin:) Seinällä omakuva ja ilmapalloja (tammikuu 09).

Tässä vielä kuva alkuperäisestä piirroksesta tytön kädessä. Siinä lukee "Kivi" elokuussa 08. Taustalla kaapeista vedetyt leivontavälineet ja vieressä kuvaan änkeävän "pikkutuholaisen" päälaki.

Taiteilin kolme erilaista taskuvaippaa, jotka ovat L-kokoa. Tilasin palaset Pikkuvillasta: http://www.pikkuvilla.com/PublishedService . Sieltä saa erikokoisia kangaspaloja mielestäni edulliseen hintaan ja valikoimakin on hyvä. Laitoin kuvaan mukaan "terapiatyönä" valmistuneita liivinsuojia, joita en itse enää edes tarvitse. Niille täytyisi löytää uusi koti:)

Yksi vaipoista (safarikuvioinen) on sivutarrallinen ja ensimmäinen lajissaan. Ostin kirpparilta parit tsi-sivutarralliset vaipat ja piirsin niiden avulla kaavat onnistuneesti. Nämä istuvat lapsella hyvin. Kaikki aikaisemmat tekeleeni ovat edestä kiinnitettävillä tarroilla, joten halusin kokeilla jotain uutta. Kumpparit laitoin taakse ja eteen sekä tietysti reisiin. Sisällä on Eurokankaasta ostettua mintunvihreää kilofleeceä. Mielestäni tuo safarikangas on niin nätti, että voihan huokaus. (Voiko tuota edes vaippana käyttäkään??!!) Tässä tuotos vielä lähempää:

Ostin muutama viikko sitten parit 70-luvun potkarit (90cm), joissa ei juurikaan vikoja ollut: muutama pidempi lanka roikkui edessä, josta kangas voisi lähteä purkautumaan. Otin kaapista henkeen sopivia tilkkuja saman ikäisistä kankaista, joita täälläkin on jo vilahdellut mm. nuken ja vauvojen vaatteissa. Tulos on tässä:

Siksakkasin pienet taskut toiseen potkupukuun ja toiseen jäätelötötterön joustofroteesta, joka meni hiukan vinkuraan, mutta se ei haittaa päällä ollessa. Tätä kangasta oli tosi vaikea ommella suoraan, vaikka nuppineuloja oli tiuhaan. Jätskituunaus vielä tarkemmin:

Sitten kaapista löytyi liian lyhythelmainen farkkuhame (liian lyhyt ainakin äidin makuun). Saksin Mexxin rantamekosta helmat ja ompelin ne hameen jatkeeksi. Tulos on aika kasarihenkinen ja pirtsakka:) Lopuksi kokeilin kangasvärejä vauvan froteebodyyn, jossa oli vaalea tahra edessä. Tulostin tyttäreni piirustuksen ja laitoin sen kankaan taakse. Hahmottelin lyijykynällä ääriviivat ja töpöttelin keltaista maalia päälle. Kun työ oli kuivunut, vedin ääriviivat mustalla kangastussilla.

Olin tehnyt joulun tienoilla 4kpl punaisia taskuvaipooja. Kahteen niistä olin laittanut froteisen sisäpinnan, joka oli mennyt koppuraiseksi. Purin vaipat ja ompelin niistä uusia, koska pul-kangas oli niin hyvässä kunnossa.. Laitoin sisäpintaan tilalle hyväksi havaitsemani lilan mikrofleecen, joka ei edes pahemmin nukkaannu pesussa. Koko on jotain M:n ja S:n väliltä. Nämä menevät huutikseen, jos vaikka joku älyäisi ne sieltä napata.

ja tällaiset nämä ovat sisältäpäin. Pesutarroja en laittanut, kun nauhaa ei riittänyt. Toiseen uusin myös karheapintaiset tarrat:

Olen  neulomassa myös Patons-merkkisestä merinovillalangasta Rosalle L-kokoisia villiksiä, jossa on helmineuletta ja palmikoita. Malli on omani ja vähän jännittää, mitä tästä oikein loppupeleissä tulee. Olen aikaisemmin neulonut villiksiä vain hahtuvasta (joissa on voinut olla joukossa merinovillaa). Tältä nämä pökät näyttävät tässä vaiheessa:

Kotihommat jäivät viime viikolla hiukan retuperälle . . . ja osasyyllinen esittäytyy tässä:

Strategiset mitat: pituus 180cm, leveys 113cm ja paino 1,6kg. Päällinen farkkupalaa ja muuta jämäkkää kangasta sekä puuvillakankaista leikattuja sydämiä. Paloja yhteensä 60, nappeja 28kpl, rullakaupalla eriväristiä ompelulankoja, välissä ohetta vanukankasta ja takana lakanakangas. Olen käyttänyt hyväkseni myös taskupalat; niihin voi piilottaa aarteita:)

Olihan tuossa aikamoinen näpertäminen, mutta kivaa oli. Makutuomarina toimi 4-vuotias tyttäreni. Hän kertoi aina mikä sydän sopi millekin pohjalle ja järjesteli napit paikoilleen. Olimme taiteellisista ratkaisuista yleensä yksimielisiä:) Peite tulee tytön huoneeseen, joten eiköhän hän tiedä, mikä näyttää lapsen silmin kivalta. Toivottavasti ostaja on tyytyväinen. Paketti piti saada välittömästi postiin, koska pelkäsin, että siihen kaatuu mehua, vauva pääsee siihen käsikisi ja puklaa päälle tai ties mitä??!!! Onneksi katastrofeilta vältyttiin. Tässä kuva vielä lähempää:

Ajattelin näyttää pari yksinkertaista juttua, jotka saa aikaan kestävästä farkkukankaasta. Yhdessä vaiheessa saksin kaikki rikkinäiset farkut ja ne kammottavat mammavaatteet, jotka olin saanut kaverinkaverinkaverin perintönä esikoista odottaessani. En ymmärrä, miksi äitiysvaatteiden pitää olla peltikankaasta tehtyjä:( Toki materiaali kelpaa johonkin muuhun tarkoitukseen, muttei mielestäni olotilaan, jossa kaikki kiristää ja puristaa jo valmiiksi.

Ompelin viimeisilläni raskaana tällaisen imetystyynyn farkkupaloista. Sisällä on jämälakanasta tehty samanmuotoinen kappale, johon ompelin vetoketjun. Päällisen voi siis pestä konessa. Sisuksista löytyy läjä pienen pieniä Etolasta ostettuja styroxpalljoja, joiden ansiosta tyyny on erittäin napakka. Tällä hetkellä se on käytössä myös lapsen tukena, kun tyttäreni opettelee istumaan omin avuin. Kun tämän laittaa hänen ympärilleen, ei tarvitse pelätä, että pää kopsahtaa pahasti lattiaan. Tyyny toimii myös hyvin pään alla kirjaa lukiessa.

Tyynyn takana on tyttäreni sänkyyn ommeltu päiväpeitto (kaksin kerroin). Se on valmistunut mammahousuista, vanhasta ja rikkinäisestä sängynpeitteestä ja parista vanhasta lakanasta. Kuvio on shakkiruututyyppinen: jokaisen vaalean palan päälle on siksakattu lakanakankaasta ommeltu sydän. Peiton sisällä on ohut vanuvuori. Tässä vielä tarkempaa kuvaa. Jostain syystä yksi sydän näyttää oikeaa vaaleammalta.

Luonto alkaa näyttää jo virheältä ja ehkäpä siksi olen ihastunut vaatteissa vihreään väriin. Kävin viime viikolla Marimekon tehtaanmyymälässä (vaikken edellenkään tunnustaudu faniksi) hamstraamassa palakankaita. Käteen osui oliivinvihreä / lilaan vivahtava ruskea trikoopala, josta ompelin tytölle kesäpuvun. Edessä on napaan ulottuva vetskari, puntit ovat lyhyet, hihat eivät ole ihan täyspitkät. Meillä on kaapit täynnä lahjaksi saatuja vaaleanpunaisia "unelmia". Ehkä siksi ompelen itse tytöille aina jonkun muun värisiä kuteita. Onhan tämä vähän poikamainen, mutta minäkin tykkään t-paidoista ja farkuista. Pukeudun toisinaan taas naisellisisiin mekkoihin. Tässä kesäpimu poseeraa marakassi kädessään:

Tämä puku päällä on kiva kelliä kesänurmella tai hiekkarannalla. Jos kankaasta jää ylimääräistä, surautan vielä asuun sopivan huivin. Tässä vielä pukua toisesta kulmasta. Koko on suunnilleen 80 cm.

Sitten vielä ne retrolöydöt. Kuvassa on trikoopotkarit ja paita (73), punaraidallinen kesäasu (73), nukke (73), pikkupöksyt (73) ja talvikengät (noin 77). Haluaisin maalata uudestaan nuo kengät, koska ne ovat muuten hyvässä kunnossa. Vuorikin on ihan siisti, sellainen pörröinen ja valkoinen. Kyllähän noista vielä toimivat viipottimet saisi. Sitten vaan nahalle sopivaa maalia ostamaan!

Ompelin muutaman puvun valmiiksi tyttäreni Baby born -poikanukelle. Ensimmäinen oloasu on ollut valmiiksi leikattuna kaapissa. Siitä on puuttunut vain vetoketju, joka löytyi äitini kätköistä viikonloppuna. Kangas on aitoa 70-luvun retroa, siitä ei ole epäilyystäkään. Olen käyttänyt sitä aikaisemminkin tyttövauvan mekossa somisteena. Tämä puku on kyllä niiiiiiin namu, että oikein harmittaa, kun kangasta ei riitä 74 senttiseen "oikeaan" oloasuun.

Toinen tekele on villalangasta neulottu kaksiosainen asukokoinaisuus. Takki on väljää mallia, housut hiukan istuvammat. Villatakki on ollut valmiina jo jonkin aikaa mutta housuit sain tänään päivällä valmiiksi.  Tyttäreni yritti ängetä väkisinkin kuvaan mukaan. Tämä asu päällä on lämmin olla nukenvaunuissa:

Sitten vielä kuva omasta suosikkinallestani, jonka äitini on ommellut kauan kauan sitten. Tuollaisen haluaisin itsekin yrittää tehdä. Vieressä on mokkanahkaiset kävelykengät, kokoa 24, ehkä vuodelta 77.

Sadan kävijän maaginen raja on ylittynyt. Olen aivan äimänä;)

Kaapissani on lojunut iso pala jämäkkää kangasta, joka on Marimekon Kirsikkakuosia. En ole mikään Marimekkofani, mutta ostin tämän tehtään myymälästä, koska kuvio oli mielestäni mielenkiintoinen ja värit raikkaat. Olen miettinyt pitkään, mitä siitä voisi tehdä. Sitten keksin:

Minulla ei ole ollut kunnon hoitolaukkua. Sellaiseen tukeva kangas soveltui mainiosti. Helppo malli löytyi Moda-lehden numerosta 1/09 s. 70. Muutin mallia hiukan pidemmpäksi, joten laukun mitat ovat 28x43cm. Pohjassa ja sivuissa on noin 5-6cm pituiset seinät, joka tuovat laukkuun tilavuutta. Lisänä on 3 sisätaskua. Pala ei aivan riittänyt laukun sivutaskuihin, joten tein toisesta (hiukan saman henkisestä) kankaasta sivutaskut. Todellisuudessa pinnan värit ovat hiukan tummemmat. Laukku näyttää sisältä tällaiselta:

Laitoin kaksi nepparia, joilla laukku pysyy kiinni, sen mitä tarvitsee. En tule säilyttämään siellä mitään arvokasta, joten tyydyn helppoon ratkaisuun. Tämä laukku lähtee mukaan etelän aurinkoon:)

ja tuo laskurinkin toimii, vihdoinkin!!

Kävin äitini kaapeilla etsimässä kaikkea ihanaa. Sieltä löytyi muutama 60-70 -luvun taitteen kangas, johon ihastuin oitis. Kaapista löytyi myös aivan käsittämätön (velourkankainen?) kokomekko, joka oli reikäinen ja kulunut. Kangas oli niin omituinen, että siitä oli aivan pakko tehdä tytölle haalari.  Olen aikaisemmin tehnyt jo nukenvaatesetin, jonka laitoin esille edellisessä kirjoituksessani. Tässä vielä hiukan reilun kokoinen haalari. Hattu on aito 70-luvun tekele, äitini käsialaa.

Ja haalari vielä takaa kuvattuna:

Sitten löytyi vielä toista pehmeää hiekan väristä kangasta ja joustavaa collegetyyppistä kangasta, jonka kuviot ovat lievästi sanottuna psykedeelisen himmeitä. Yhdistelin kolmea eri palaa ja sain aikaiseksi tällaisen liivimeko. Tukikankaaksi saksin isin kulahtaneen Kos-paidan vuodelta 97. Tässä mekko edestä:

Ja vielä kuva maantaputtajasta mekkoineen. Aika makee;)

Niiiiiiih. Ilmoituksessa luki, että ostetaan nukenvaatteita ja muuta pientä tavaraa leikkeihin. Olin utelias ja mittasin tyttäreni pienen nuken, joka sattui täsmäämään ilmoituksessa olevan lelun mittojen kanssa. Mietin hetken ja sitten ompelukone sai kyytiä. Tein pari vaatetta äidin vanhasta mekosta (70-luvulta) ja laitoin sähköpostiin ostajalle. Kysyin, miellyttikö vaateet häntä ja vastaus oli myöntävä. Tulos oli tällainen velourasu:

Sovimme, että teen muutamat vaateet, sängynpeitteen, kestovaippoja ja kantoliinan nukelle. Laittelin kuvia aina, kun lisää tuli. Tässä muutama kuva "pikku"projektista, josta tulikin aikamoinen muotinäytös by Tuikku:

Tässä kaikki vaattet, mutta joukosta puuttu röyhelöhameen yläosa ja yksi pitkä hame. Tuo virheä pupupaituli on trikoota, mutta ompelin siihen fleecestä pupun pään ja käsin vielä viikset silmät sekä nenän. Pörrötakki ja hattu on neulottu käsin. 

Tuolla Burdan pussissa on tämä "aarre". Malli on omani, niin kuin kaikki muutkin, mutta tuosta kantoliinasta olen erityisen ylpeä. Ideoin sen sellaiseksi, ettei nukke pääse putoamaan kyydistä tarrojen ansiosta. Sen voi myös säätää kantajan ja NUKEN KOON mukaan solmujen avulla. Liinan pohjassa on nepparitasku jotain pientä varten. Kantoliina on tehty äitiyshousuista, jotka batiikkivärjäsin koemielessä. Tulos oli kamala (tietysti) mutta tuohon käyttöön joustava kangas sopii mainiosti.

Sitten vielä peitto ja tyyny. Peiton tilkut oli valmiiksi tehty mutta itse työ jäi aikoinaan kesken. Peitto on tehty nuken sänkyjen mittojen mukaan ja viimeistelty reunoista. Kas tässä:

Olen paketoinut koko setin enkä enää koske siihen. Kantoliina on vielä kuivumassa narulla. Nyt saa hetkeksi riittää .  . . ainakin nuken vaatteet:)

P.S. Kantoliinan voin tehdä tilaustyönä, jos joku sellaista oikein haluaa. Punaista Marimekon trikookangasta löytyisi kaapista.  

Sain kivan homman eräältä nettitutulta eli vaippojen ompelun tilaustyönä puolivuotiaalle pojanpallerolle. Tarkoituksena oli ommella näin alkuun kaksi vaippaa koemielessä. Kankaaksi valittiin pääkallo PUL ja sisälle vaaleanvihreä babyfleece ja toiseen tumman violetti tai luumu. Kankaat tulivat eilen ja tein homman valmiiksi hyppyset ilmiliekeissä. Tässä tulos:

aika namuthan näistä tuli:o)Tarrat ovat Aplix-nauhaa ja pesutarrat laitoin viereen myös. Omplelin imut joustofroteesta ja toiseen vertailun vuoksi vähän paksummasta froteesta. Laitoin ne valmiiksi sisälle. Tässä kuvaa vielä sisäpuolelta:

ja lopuksi vielä toinen vaipoista vähän vinkurammasta vinkkelistä:

Kangasta jäi sen verran, että saan lopuista vielä yhden vaipan tytölleni ja pari ruokalappua jämäpaloista.

Muistatko lapsuuden ompelukortit? Onkohan niitä vielä saatavilla lasten lelukaupoista? Jaksavatko pienet enää väkertää sellaisia ja keskittyä tovin? Tykkäsin niistä pienenä ja taidan tykätä edelleen:)

Minun täytyi suunnitella onnittelelukortti 70-vuotissynttäreiden sankarille. Yleensä niissä on kultakirjaimet ja ruusun kuva tms. "arvokasta" ja hillittyä. Ajattelin ilahduttaa anoppia tällaisella. Näissä on kultaa, blingblingiä ja lapsellisuuksia. Ehkä tytöt ovat aina tyttöjä: 4-vuotiaina, 36-vuotiaina tai 70-vuotiaina. Hope so!

Anoppi on ainakin käsityöihminen. Ja tuossa vielä lähikuvaa.

Entäs sitten se ompelukoneen ajokortti!!? Moniko muistaa ajaneensa sellaisen kolmannella luokalla? Silloin hurautettiin paperille piirrettyjä viivoja ja kaaria kieli keskellä suuta. Eiköhän tämä kävisi sellaisesta?! Kässän tunnilla voitaisiin pistää korttiskaba pystyyn siitä kuka keksii hienoimman / oudoimman idean ompelukonetta ja pahvia käyttämällä.

P.S. Mulla oli vielä säädöt pielessä ompelukoneessa siksakin aikana. Siksi nuo viivat ovat hiukan vinkuroita. En vaivautunut säätämään konetta, koska jälki on jännempää näin. Ala- ja ylälankakin ovat eriparia. Äitienpäiväkorteiksihan nämä myöskin kävisivät.

Olen vihdoin saanut ostettua digikameran, mutten vielä ole opetellut, miten kuvat saa vietyä tietokoneeseen. Siinä menee varmaan oma aikansa: ehkä yöllä, kun lapset nukkuvat:) Seuraavat kuvat on räpsitty kamerakännykällä.

Sain viime viikolla ommeltua 3 taskuvaippaa, joista olen ylpeä ja syystäkin. Malli istuu hienosti 9 kiloisella tytöllämme ja tekeleitten ulkonäkö on mielestäni laadukas. Ompelin vaipat huolella ja valitsin sisuksen värit kuosiin sopiviksi. Kaavat olen alunperin piirtänyt äp-pakkauksen kuorivaipan mukaan ja siitä suurentanut aina silmämääräisesti. Olen tehnyt joitakin muutoksia alkuperäisiin kokeiluihini esim. kaventanut hiukan vaipan alaosaa haarojen välistä, jotta paketti olisi sirompi ja eikä estäisi liikkumisen harjoittelua. Tässä kuva kolmesta uudesta vaipasta ja yhdestä edellisen satsin tuotoksesta (punainen, jossa musta tarranauha):

Kuten viimeksi jo kirjoittelin tilasin netistä kangaspaloja (suunnilleen 50x50cm) ja kankaasta jäi isot hukkapalat sivuille leikkaamisvaiheessa. Yhdistin palaset mustalla siksakilla ja sain yhden uuden nakkikoiravaipan. Paloista ommeltu tuotos näkyy kuvassa keskellä. Ovaalikuosista on tulossa vielä yksi vaippa samalla tekniikalla kyhätty. Siksak sopii mielestäni hyvin kuosin graaffiseen tyyliin. Kaksi keskimmäistä vaippaa ovat kokoa M ja reunimmaiset taas kokoa L. Punainen on pienin.

Tässä vielä hiukan epätarkkaa lähikuvaa yhdestä nakkikoirasta: 

Ja lopuksi näytän vielä vaippojen sisukset eli fleecepinnan. Nakkikoirissa on käytetty paksumpaa vaaleanvihreää babyfleeceä, joka jättää pinnan ällistyttävän kuivan tuntuiseksi ja on unelman pehmeää. Vaaleanpunaisessa sisältä löytyy ohuempaa tummanviolettia mikrofleeceä, jota oli jäänyt kaapin pohjalle, kun ompelin viime lokakuussa 4 kpl punaisia taskuvaippoja. Sekin ihan kelpo materiaalia tähän tarkoitukseen.

Kävin viime viikolla ostamassa Aplix-tarranauhaa ja tilasin pari palaa netistä PUL-kankaita: nakkikoiria ja vaaleanpunaista ovaalikuosia. Palat saapuivat maanantaina postissa. Pikkuneidin vaipat ovat tulleet pieniksi, joten pitäisi tehdä uusia. Fleeceä löytyi kaapin pohjalta: violettia ja limenvihreää. Kuvassa näkyy ovaalikankaan palaset + tumma fleece sekä yksi leikattu vaippapala nakkikoirista ja vaaleanvihreästä fleecestä, joka näyttää kuvassa valkoiselta:

Olin hölmö, kun tilasin 50x55cm paloja. Kun leikkasin yhden vaipan, jäi kankaasta kunnon hukkapalat sivuille. Mutta kyllä hätä keinot keksii. Yhdistin sivuilta jääneet palaset ja ompelin sauman mustalla siksakilla keskelle. Näin "hukkapaloista" synti uusi, kokonainen vaippapala, jota koristaa nakkikoirien tyyliin sopiva sahalaitakuvio.Yksi vaippa on jo valmis ja siitä tuli todella hieno. Laitan kuvat kaikista, kunhan ne ovat valmiita.

Kävin eilen tietokoneliikkeessä tilaamassa koneeseeni härvelin, jonka avulla saan kytkettyä kameran tietokoneeseen ja ladattua digikuvat tänne. Tähän asti olen joutunut tyytymään äitini kamerakännykkään ja vanhanaikaisen kameran cd:lle tallennettihin kuviin. Odotan härveliä malttamattomana. Sitten kuvaan kaiken kyllästymiseen asti:)

Vanhemman tyttären synttärit lähenevät! Hänelle pitäisi tehdä uusi juhlamekko. Viimevuotinen oli kursittu vanhojentanssipuvusta, joka ei koskaan valmistunutkaan. Helmaan ompelin biserhelmistä väkerrettyjä perhosia. Mekko on ollut kovassa käytössä ja jokaisessa kissan ristiäisessä päällä.

Tässä vielä yksityiskohtaa helman biserhelmistä tehdyistä perhosista:

Sitten on kaksi neulottua (ja vähän virkattuakin) mekkoa, joista molemmat ovat väärää kokoa. Sininen on tosi nätti mutta hiukan iso (ehkä kokoa 110cm) ja pienempi (Viron lippu:D) taas kokoa 90cm. Jospa tuo isompi menisi kesällä!

On kai liian aikaista vielä haaveilla kesästä, kun viime viikonloppuna teimme tytön kanssa mummun pihaan tällaisen palsternakkanokan:

Olen siis luonut ensimmäisen blogini parilla napin painalluksella. Hämmästyttävää! Vaikka olen näppärä sormistani, on tietokoneen käsittely minulle toisinaan haastavaa. 

Seuraavien päivien aikana olisi tarkoitus tutustua tämän tekemiseen: ottaa ja koota valokuvia sekä liittää niitä sivuihin. Saa nähdä, miten onnistun vaikeassa(?) tehtävässä. Suoraan sanottuna hiukan hirvittää , mutta mars matkaan ja uutta oppimaan!

Ensimmäisenä liitän tähän kuvan ompelemistani vauvan kestovaipoista. Alla on kolme S-kokoista vaippakuorta (materiaalina sähkönsininen PUL-kangas + verkkokangas) ja yhdet hahtuvalangasta neulotut villapöksyt, joissa on seassa sinistä merinovillalankaa.

Seuraavaksi liukuvärjätystä hahtuvalangasta neulotut M-kokoiset vaippapöksyt. Neule edestä:

ja sitten takaa:

Seuraavaksi näytille liukuvärjätystä hahtuvasta neulottu 2-osainen villapuku mökkireissuja varten. Puku on neulottu puolipatentilla: se on ihanan paksu ja joustava. Napit ovat kookosta. Sain paidan valimiiksi tamikuun (09) alussa). Pöksyt ovat olleet myös vaippakäytössä. Malli on hatusta vedetty ja kokoa 70cm: