Ensimmäinen vauvan torkkupeitto puuvillalangoista valmistui hiljattain. Nämä langat on ostettu joskus 90-luvulla ja niistä piti tulla neule. Ei näyttänyt hyvältä ja purin kaiken. Värimaailma on kuin englannin lakritseissa: mustaa, vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleanvihreää:

Sitten minulla on ollut kaapissa tämä villalangoista virkattu matto, johon ompelin viime vikolla kiinni viimeiset palaset. Viimeistely on tekemättä vielä (reunat + pohja). Malli on jostain äitini käsityötehdestä 70-luvun alusta. Neliöiden sommittelussa on symmetriaa ja rytmiä, eikä kuvio näytä liian tiukkalinjaiselta tai viivottimella vedetyltä.

Kaikkiin tällainen juttu ei kuitenkaan vetoa! Mies on pyöritellyt silmiään useaan otteeseen ja murahtanut: "Ja olkkariin et kyllä tota Viron lippua laita!" Uskotaan . . . Uskotaan . . .(huokaus). Mutta eteisen pikkumatosta tämä kävisi mainiosti jo kokonsakin puolesta. Mitat ovat noin 110 x120cm. Taakse pitäisi laittaa joku tukikangas, mutta mikä? Apuja ja vinkkejä otetaan vastaan!!

Olen vääntänyt tätä toista vuotta, palan silloin, toisen tällöin. Neliöt eivät aivan identtisiä ole, mikä antaakin lisäväriä työhön. Malli on siis aitoretro, sininen lanka myös (kashmirvillaa 70-luvulta). Todella pehmeä paljaan jalan alla:) Siksi laittaisin tämän mielelläni ehkä kylppäristä tulevalle käytävälle, jos tuo mies vaan sen sinne huolii:D Tässä vielä neliöitä läheltä katsottuna:

Lopuksi vielä villahousut. Näitä tippuu puikoilta kuin lunta taivaalta;)

Olen siivoillut kaappeja ja miettinyt, mitä täältä sekamelskasta pitäisi heittää kirpputorille, kiertoon kavereille tai suoraan roskiin. Löysin yhden tylsän tummansinisen äitiys t-paidan ja vielä tylsemmän mustan imetyspaidan. Olen ilmeisesti lueskellut liikaa Myyrä multakouraa, koska yhtäkkiä tilkkujani tuijotellessa näin pöllön pomppaavan esiin tuosta Marimekon retrotyylisestä kankaasta, jonka nimeä en tiedä. Tarkemmin sanottuna nokka oli se juttu, joka sieltä pilskisti:) Olen tehnyt kankaasta yhden tosi pidetyn konttauspuvun tytölle ja sitä on jäljellä paljon. Tällaiseksi hautovaksi, hieman väsähtäneen näköiseksi ja ehkä sekavaksikin lintuemoksi se muokkautui odotuspaidan päälle (värit ovat luonnossa astetta tummemmat): 

Sitten tein vielä toisen samantyylisen pöllöemon, joka on edelleen aika hukassa olevan näköinen. Tämä tuli imetyspaidan kaveriksi:

Mutta pelkkä äitipöllö ei riittänyt, koska munathan ovat jo kuoriutuneet tässä vaiheessa elämää:) Siksi sommittelin paidan helmaan pöllönpoikasen, joka kyllä onneksi tietää, missä emo on. Silmien yläviistoon katsova asento todistaa sen.

Näistä tuli mielestäni liikuttavat ja pöllöistä välittyy jotain äitiyteen ollennaisesti liittyvää: hiukan sekava olotila, huoli, hauskuus, lapsenmieli ja onni. Kun hain isomman tyttäreni päiväkodista kotiin musta paita päällä, oli reaktio välitön. "Äiti, tee mullekin tommonen paita!!!!" Lupasin tehdä ja eiköhän näitä vielä muutama tule tehtailtua.

Kotihommat jäivät viime viikolla hiukan retuperälle . . . ja osasyyllinen esittäytyy tässä:

Strategiset mitat: pituus 180cm, leveys 113cm ja paino 1,6kg. Päällinen farkkupalaa ja muuta jämäkkää kangasta sekä puuvillakankaista leikattuja sydämiä. Paloja yhteensä 60, nappeja 28kpl, rullakaupalla eriväristiä ompelulankoja, välissä ohetta vanukankasta ja takana lakanakangas. Olen käyttänyt hyväkseni myös taskupalat; niihin voi piilottaa aarteita:)

Olihan tuossa aikamoinen näpertäminen, mutta kivaa oli. Makutuomarina toimi 4-vuotias tyttäreni. Hän kertoi aina mikä sydän sopi millekin pohjalle ja järjesteli napit paikoilleen. Olimme taiteellisista ratkaisuista yleensä yksimielisiä:) Peite tulee tytön huoneeseen, joten eiköhän hän tiedä, mikä näyttää lapsen silmin kivalta. Toivottavasti ostaja on tyytyväinen. Paketti piti saada välittömästi postiin, koska pelkäsin, että siihen kaatuu mehua, vauva pääsee siihen käsikisi ja puklaa päälle tai ties mitä??!!! Onneksi katastrofeilta vältyttiin. Tässä kuva vielä lähempää:

Ajattelin näyttää pari yksinkertaista juttua, jotka saa aikaan kestävästä farkkukankaasta. Yhdessä vaiheessa saksin kaikki rikkinäiset farkut ja ne kammottavat mammavaatteet, jotka olin saanut kaverinkaverinkaverin perintönä esikoista odottaessani. En ymmärrä, miksi äitiysvaatteiden pitää olla peltikankaasta tehtyjä:( Toki materiaali kelpaa johonkin muuhun tarkoitukseen, muttei mielestäni olotilaan, jossa kaikki kiristää ja puristaa jo valmiiksi.

Ompelin viimeisilläni raskaana tällaisen imetystyynyn farkkupaloista. Sisällä on jämälakanasta tehty samanmuotoinen kappale, johon ompelin vetoketjun. Päällisen voi siis pestä konessa. Sisuksista löytyy läjä pienen pieniä Etolasta ostettuja styroxpalljoja, joiden ansiosta tyyny on erittäin napakka. Tällä hetkellä se on käytössä myös lapsen tukena, kun tyttäreni opettelee istumaan omin avuin. Kun tämän laittaa hänen ympärilleen, ei tarvitse pelätä, että pää kopsahtaa pahasti lattiaan. Tyyny toimii myös hyvin pään alla kirjaa lukiessa.

Tyynyn takana on tyttäreni sänkyyn ommeltu päiväpeitto (kaksin kerroin). Se on valmistunut mammahousuista, vanhasta ja rikkinäisestä sängynpeitteestä ja parista vanhasta lakanasta. Kuvio on shakkiruututyyppinen: jokaisen vaalean palan päälle on siksakattu lakanakankaasta ommeltu sydän. Peiton sisällä on ohut vanuvuori. Tässä vielä tarkempaa kuvaa. Jostain syystä yksi sydän näyttää oikeaa vaaleammalta.