Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Huusin itselleni kovia kokeneen Armand Marseille -nuken, jonka niskassa on numerosarja AM 3200 ja made in Germany. Materiaalina on posliinia ja vartalo on kangasta. Valmistusvuosi on käsittääkseni noin 1892-1900. Pituutta neidillä on komeat 42cm. Joku saa korjata, jos olen väärässä.

Olin jo pitkään kytännyt tällaista nukkea, mutta hinnat olivat pilvissä enkä oikein tiennyt miten paljon siitä kannattaisi maksaa. Päätin kuitenkin ostaa itselleni nuken, jonka voisi itse tuunata, kunhan kasvot ja vartalo olisivat suhteellisen ehjiä. Tyttö saapui kotiini laatikossa tukka kerittynä, kasvot likaisina ja ilkosen alasti. Mitä hän oli mahtanutkaan kokea yli 100 vuotiaan elämänsä varrella? Tältä hän näytti:

Neidin päälakikin oli lähes kokonaan auki, mutta liimasin sen kiinni. Hiustupsuista näin, että tyttö oli ollut blondi. Minulla ei kuitenkaan ollut vaaleita hiustarpeita, joten hänestä sai tulla uudessa kodissa brunetti. Tässä tarkempi kuva (vielä pesemättömistä) kasvoista, joiden lasisilmätkin sulkeutuvat.

Jynssäsin kasvot hammasharjalla ja muotoilin tytölle peruukin merinovillasta, siitä samasta, jota käytän villahousuihin:D Seuraavaksi otin kaapista valmiiksi saksitun silkkisen hameeni, mummini jäämistöstä löytyneen mustan harsopalan ja vanhan tyynyliinan, josta leikkasin pitsit talteen. Sitten mittasin neidin strategiset mitat ja aloin hommiin. Hame oli vaikea ommella, sillä silkki liukui koneen alta ja siksi ompelin monet kohdat käsin. Nepparitkin löysin mummin perintölaatikosta. Mekosta tuli hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja neitikin näyttää saaneen arvoisensa vaatteen.

Unohdin mainita pienet hematiittihelmet, jotka sopivat mielestäni asuun kivasti. Tässä vielä kuva hiukan lähempää.  En halunnut ottaa kuvaa salamalla, koska se olisi vääristänyt mekon ihanan värin. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä nukelle keksinyt. Haluaisin laittaa sen jonnekin kunnolla esille.

Nukkekokoelmani on täydentynyt uudella tulokkaalla, jonka olen ristinyt Donnaksi. Tämä neiti on huimat 70cm pitkä ja hänellä on itkulaite sisällään. Siinä lukee Aldo folli & figlio Made in Italy. Neidin hiukset ovat mohairia, simät sulkeutuvat ja jäsenet liikkuvat. Kulmakarvat ja suu ovat viehkosti maalatut. Materiaali on kovaa ja ohutta muovia. Kasvoihin on tullut yksi "kauneuspilkku", eli maali on pieneltä osin lohjennut suun yläpuolelta. Toinen kantapää on rikki. Tässä neiti puettuna omatekemääni mekkoon, joka on ollut aikoinaan tyttäreni synttärijuhlissa.

Donna oli meille tullessa likainen ja liimatahrojen peitossa. Pesin hänet, ja liimasin vartalon osat paremmin yhteen sekä laitoin jalkoihin uudet kumpparit, jotta jäsenet olisivat napakat. Ikää tällä neidolla on ilmeisesti jo 60 vuotta (valmisetettu 50-luvulla). Jos joku tietää asiasta paremmin, hän voisi ystävällisesti kertoa tarkemmin. Laitan kuvan vielä kasvoista:

Sitten vielä kuva vaaleanpunaisista kissavilliksistä, jotka sopivat värimaailmaltaan tähän yhteyteen. Ehkä tämä iltalaialaisen "kissan" voisi jotenkin etäisesti yhdistää suomalaisen lampaan villasta valmistettuihin pöksyihin. Molemmat ovat ainakin  persoonallisia sekä hyvin feminiinejä.

ja pienten tassujen kuvat takaa:

Näin koulujen alkua ajatellen sain valmiiksi paksusta puuvillalangasta virkatun repun, jossa on koristeena puuhelmiä. Sisus on tehty batiikkivärjättyjen kankaiden tilkuista. Kaunis vuori vain pilkottaa näistä kuvista hiukan. Remmejä pitäisi vielä vahvistaa toiselta puolelta tilkkupaloilla, jotta niistä tulisi napakammat.

Tässä vielä yksi kuva vuoresta:

Sitten löysin mummin sota-aikaisen leikekirjan, jossa on paljon käsityöohjeita. Sieltä bongasin ihanan kaavan pieniä pehmänorsuja varten. Toisesta mummolasta olin löytänyt kesällä kasan retrokangastilkkuja mm. erivärisiä froteekankaan paloja. Niistä ompelin ohjeen mukaan ensin tämän pikkuotuksen.

Ja tästä fantista tuli lasten kesken niin hirveä riitä, että niitä oli pakko tehtailla toinenkin. Toisen kärsästä tuli vino, mutta onneksi se kelpasi myös lapsille. Tässä kaksi kaverusta, jotka otetaan illalla kainaloon ennen nukkumaanmenoa:)

Lasten housut ovat käsittämättömästi suunniteltuja. Niiden vyötärö on usein liian matala ja ne valuvat alas. Ei ole kiva nyhiä housuja ylös ulkoleikkien ollessa vauhdikkaimmillaan. Niinpä saksin vanhat farkkuni ja ompelin niistä hippityyliset lappuhaalarit nuorimmaiselleni, jossa on edessä lappu ja selästä ristiin menevät olkaiemet. Kaavoja minulla ei ollut. Koristeeksi ompelin perhosia eteen ja taakse, jotka on leikattu erivärisitä retrokankaiden jämistä. Kuvat eivät tee oikeutta housuille sillä nämä ovat kesänurmella ihanat ja vieläpä sopivan väljät päällä.

Kuvasin housut ulkona rymyämäisen jälkeen, joten lahkeessa on jotain likaa. Muuten kangas on uusiokäytössä toki kulunut. Takana on piilaan rypytetty kuminauha, jotta housut istuvat takapuolesta hyvin. Tässä yksityiskohta toisesta lahkeesta:

Sitten vielä housut tytön päällä. Olisin halunnut ottaa kuva ulkona, mutta kameran akku sammahti.

Lopuksi vielä yhdet perhosaiheiset villikset, joista löytyy samantyyppinen huovutuskuva myös takaa. Nämä ovat löytäneet kesän aikana jo uuden omistajan ja liihottelevat siis toisaalla.

Tässä tulevat pienimmän tyttäreni lempipehmot: Iti ja Ata. Nimet on antanut esikoistyttäreni; pienemmälle tyttärelleni tuo musta pehmo on "pupu". Mutta ei ihan mikä tahansa pupu, vaan se kaikkien pupujen Äiti, jota ilman ei voi mennä nukkumaan. Nämä on tehty Kaks plussan ohjeen mukaan vanhasta parittomasta sormikkaasta, jonka sormia on saksittu ja ommeltu käsiksi sekä jaloiksi.

Sitten vielä yhdet Kössi kenguru -villikset hahtuvasta, jotka ovat menneet jo uuteen kotiin:

Näissä komeilee vielä Kössin kaveri Masa-myyrä, jota oli aika vaikea huovuttaa. Kössi onnistui ihan kiitettävästi, mutta Masasta tuli tuollainen muodoton möykky. Mutta ehkä hän on ihan oikeastikin sellainen:D

Aika menee huristen ja olen tehnyt läjän uusia juttuja, mutta kaikkea en ole ehtinyt kuvata tai sitten ne eivät ole ihan viimeisteltyjä . . .vielä. Olin käymässä äitini luona ja kaivoin hänen kaapistaan edesmenneen isäni t-paidan, joka tuo paljon muistoja mieleen: kesiä Lapissa, souturetkiä, mökkielämää. Hänellä oli raitapaita usein päällään, ja se oli kulunut melkein seitin ohueksi. Minusta oli hiukan sääli, että kiva kangas lojui käyttämättömänä kaapissa ja keksin heti, mitä materiaalista voisi tehdä. Siitä muotoutui käsissäni tällainen pikkutytön tunika:

ja päällä se näyttää tältä. Neiti lukee lempikirjojaan: äidin tuunaamia  valokuva-albumeja perheen + sukulaisten jämäkuvista.

v

Sitten pari tuunattua bodya. Näissä on käytetty taas vanhoja joustofroteepaloja-

ja lopuksi taas yhdet raitavillikset:)

Tässä pari korttia, jotka hurauttelin ompelukoneella. Näitä löytyy vielä paljon lisää, mutta kaikki eivät mahdu kuvaan. Tarvitaan vain ompelukone, rullalankoja ja pielessä olevat säädöt. Säätöjen muuttamisella tulee vinkuraa jälkeä, joka miellyttää korteissa ainakin minun silmääni. Koristella voi millä tykkää!

Tässä vielä yksi punainen kynttiläkortti. Nämä ovat kaikki tällaista taitettavaa mallia.

Sitten tein vielä pari valokuvakehystä, joihin sopii päiväkotikuva tai ihan peruskokoinen otos. Näissä on takana pahvista tehty tuki ja kuvan saa pujotettua takareunasta sisään. Nämä kuvat olen laittanut tuohon päälle vain kokeilumielessä eikä niitä ole kiinnitetty mitenkään. Siksi ne ovat vähän vinossa;)  Mustavalkoinen klassinen kuva näyttää aika tyylikkäältä. Kankaana on iskän lyhythihainen kauluspaita, jonka sai luvan kanssa saksia.

Olen saanut valmiiksi aimo annoksen keskenerisenä roikkuneita käsitöitä kierrätysmatsuksta ja jämäpaloista. Tässä kuvaa koko viime viikkojen saldosta.

Esillä on puuvillalangasta neulottu vastasyntyneen haalari, jossa punaiset + harmaat napit. Sitten on riemunkirjava puuvillainen neule (noin kokoa 60cm), lämpötumput takin karvakauluksesta ja sisällä fleece. Alhaalla vasemmalla on töppöset saksitusta mokkatakista ja varret on neulottu ruskovillan hahtuvastaa, 2 pipoa (Myllymuksujen apinat ja Marimekon trikoo) fleecevuorella. lopuksi vielä pätkälankapeitto, joka laitetaan tarkasteluun myöhemmin. Tässä kuvaa vielä pipoista + tumpuista ja puvusta.

Kaikki vaatteet ovat pieniä meidän pimulle, paitsi tumput, jotka sopivatkin monenkokoiseen käteen ja tietysti peitto. Tossut ovat naftit ja olen tekemässä toisia isompia, koska kaappi pursuaa mokkaa nahkatakista. Tässä vielä kuvaa tossuista, joissa on muuten viinipullon kantokassina toimineesta huopapussista leikatut paksut (2mm) punaiset pohjalliset lämmittämässä. Pussi on sellaisia hienoja lahjatavaran pussukoita, joilla ei valitettavasti oikein muuta käyttöä ole. Tossut on nyherretty käsin alusta loppuun ja malli on otettu vanahasta käsityölehdestä (en jaksa penkoa numeroa tähän hätään). Niissä tossuissa ei ollut vartta ja ne oli ommeltu koneella kankaasta eli nämä on muunneltu ohjeesta.

Hei! Minä olen äidin kultakutri. Äiti on ommellut mulle tuollaisen hörhelön. Yleensä se ompelee rennompia vaatteita eikä meillä paljoa vaaleanpunaista kaapissa näy. Vihreää, ruskeaa, apinota ja retroa, mutta että vaaleanpunaista ja vielä tuutin täydeltä. Sen täytyy olla tärähtänyt jotenkin:)

Mutta toi mekko kyllä näyttää ihan syötävän söpöltä. Onkohan meillä pian juhlat tulossa? Äiti on ainakin häärännyt kaikenlaista. Nyt se haluaa, että mä sovitan tuota rinsessan pukua. Se on laittanut sellaisen nepparinkin tuohon eteen, että hörhelön saa taitettua ylös, kun konttaan lattialla. Mä en nääs vielä kävele, patsi tukea pitkin ihan sujuvasti, mutta viihdyn hyvin lattialla konttaillenkin. Nyt se ottaa musta kuvan "räps".

Lopuksi äiti vielä ompeli mekon miehustaan helmirivit, ylös ja alas. Nyt on bling blingiä ja mekko valmis ensi viikon koitokseen. Kermaleivos on kasattu äidin vanhasta paidasta, bodyn paloista (tukikankaana) ja rievusta organzaa. Kaava on otettu Ottobren syksyn numerosta ja hiukan muokattu isommalle tytölle sopivaksi (hameosa tehty mm. kahdessa kerroksessa). 

Kävin kurkkaamassa ja taulussa luki 999 kävijää!! Oho!! ja kuka onkaan se 1000. kävijä??

Olen siivoillut kaappeja ja miettinyt, mitä täältä sekamelskasta pitäisi heittää kirpputorille, kiertoon kavereille tai suoraan roskiin. Löysin yhden tylsän tummansinisen äitiys t-paidan ja vielä tylsemmän mustan imetyspaidan. Olen ilmeisesti lueskellut liikaa Myyrä multakouraa, koska yhtäkkiä tilkkujani tuijotellessa näin pöllön pomppaavan esiin tuosta Marimekon retrotyylisestä kankaasta, jonka nimeä en tiedä. Tarkemmin sanottuna nokka oli se juttu, joka sieltä pilskisti:) Olen tehnyt kankaasta yhden tosi pidetyn konttauspuvun tytölle ja sitä on jäljellä paljon. Tällaiseksi hautovaksi, hieman väsähtäneen näköiseksi ja ehkä sekavaksikin lintuemoksi se muokkautui odotuspaidan päälle (värit ovat luonnossa astetta tummemmat): 

Sitten tein vielä toisen samantyylisen pöllöemon, joka on edelleen aika hukassa olevan näköinen. Tämä tuli imetyspaidan kaveriksi:

Mutta pelkkä äitipöllö ei riittänyt, koska munathan ovat jo kuoriutuneet tässä vaiheessa elämää:) Siksi sommittelin paidan helmaan pöllönpoikasen, joka kyllä onneksi tietää, missä emo on. Silmien yläviistoon katsova asento todistaa sen.

Näistä tuli mielestäni liikuttavat ja pöllöistä välittyy jotain äitiyteen ollennaisesti liittyvää: hiukan sekava olotila, huoli, hauskuus, lapsenmieli ja onni. Kun hain isomman tyttäreni päiväkodista kotiin musta paita päällä, oli reaktio välitön. "Äiti, tee mullekin tommonen paita!!!!" Lupasin tehdä ja eiköhän näitä vielä muutama tule tehtailtua.

Ostin muutama viikko sitten parit 70-luvun potkarit (90cm), joissa ei juurikaan vikoja ollut: muutama pidempi lanka roikkui edessä, josta kangas voisi lähteä purkautumaan. Otin kaapista henkeen sopivia tilkkuja saman ikäisistä kankaista, joita täälläkin on jo vilahdellut mm. nuken ja vauvojen vaatteissa. Tulos on tässä:

Siksakkasin pienet taskut toiseen potkupukuun ja toiseen jäätelötötterön joustofroteesta, joka meni hiukan vinkuraan, mutta se ei haittaa päällä ollessa. Tätä kangasta oli tosi vaikea ommella suoraan, vaikka nuppineuloja oli tiuhaan. Jätskituunaus vielä tarkemmin:

Sitten kaapista löytyi liian lyhythelmainen farkkuhame (liian lyhyt ainakin äidin makuun). Saksin Mexxin rantamekosta helmat ja ompelin ne hameen jatkeeksi. Tulos on aika kasarihenkinen ja pirtsakka:) Lopuksi kokeilin kangasvärejä vauvan froteebodyyn, jossa oli vaalea tahra edessä. Tulostin tyttäreni piirustuksen ja laitoin sen kankaan taakse. Hahmottelin lyijykynällä ääriviivat ja töpöttelin keltaista maalia päälle. Kun työ oli kuivunut, vedin ääriviivat mustalla kangastussilla.