Tämän villapaidan olen neulonut jo ennen joulua, mutta en ole sitä ehtinyt kuvata ja laittaa esille. Bongasin ohjeen Suuri käsityökerho-lehdestä vuodelta 1977 nro 9. Lanka on purkulankaa, 100% ohutta villaa, joka on ollut edellisessä elämässään enoni slipoveri. Paita on tyttäreni mieleen, sillä se on pehmeä ja helppo pukea. Minustä tässä on tyyliä:)

Tässä vielä kuva suoraan edestä päin. Halusin ottaa kuvan ehdottomasti ilman salamaa, koska muuten väreistä tuli äklökirkkaat. Nyt ne näyttävät pehmeämmiltä, tosin tärähtäneemmiltä.

Neuloin vielä yhden ohuen pipon alpakasta ja merinovillasta ilman ohjetta mutu-tuntumalla. Kaikki pipot tuntuvat tyttöä kutittavan, mutta tämä on pysynyt päässä, ainakin toistaiseksi.

Tein yli vuosi sitten tyttärelleni Myllymuksujen apinajoustofroteesta keväthupparin trikoovuorella. Valitettavastri vaate on jo pieni mutta onneksi se on jo löytänyt uuden käyttäjän:) Tilasin Myllymuksuilta myös norsuaiheista pul-kangasta kestovaippoja varten. Vahingossa tuli tilattua myös yksi jämäpala joustofroteeta norsukuviolla. Se on lojunut jonkin aikaa kaapissani, kunnes sormeni osuivat siihen ja palaan Suomi-trikoota, joka sopi huppariin vuorikankaaksi. Tein hupparin Ottobren kaavalla mutta ilman "hienouksia". Koko on 98cm. Siitä tuli tällainen.

Vetoketjun ompelin lopulta huppariin käsin, koska sauma alkoi kiertää ja venkoilla luvattoman paljon. Kuvassa vetskari näyttää olevan vinottain mutta se johtuu vaatteen huolimattomasta asettelusta. Muuten tämä oli helppo tehdä jopa kiukuttelevalla ompelukoneellani, joka ei ole paras mahdollinen laadultaan. Tässä vielä takki neitosen päällä.

Sitten vielä yksi vauvan torkkupeitto isoäidinneliöistä. Tämä on lähes samanlainen kuin aikaisempi vain isompi ja puuvillainen. koko on noin 94 x 56cm. Kukkaset ovat värikkäämpiä kuin edellisessä. Näistä jämälangoista kun olisi ihan kiva päästä eroon, jotta uusia saisi tilalle!! Tämä löytyy Huutiksen listoilta.

Tämä tunika tai mekko oli pakko väkertää. Ohje löytyy jostain käsityölehdestä vuodelta 2007 (voin numeron kaivaa myöhemmin esiin, jos joku kyselee). Lankana on Nallen 100%-villalankaa. Vaate saattaisi kutittaa lapsen ihoa vasten. mutta olen pukenut alle ohuen trikoopoolon.

Tässä kuva vielä 2-vuotiaan noin 92 senttisen tytön päällä. Tyttäreni tykkäsi selvästi mekosta ja esitteli sitä ylpeänä isovanhemmilleen jouluaattona. Vaate käy myös haalarin alle puettavaksi, vaikka se onkin aika paksu. Mekon voisi toki neuloa ohuemmastakin langasta, mutta siihen vaadittaisiin jo järjettomän pitkää pinnaa:)

Kaappini pursuavat erilaisia ystäviltä saatuja tilkkuja ja kankaita, joten niistä on lähes pakko loihtia jotakin uutta ja mieluiten käyttötarkoitukseltaan toimivaa. En muista keneltä sain tällaisen aika arkisen näköisen puuvillakankaan, joka sinällään ei ole mikään sävähdyttävä kuosiltaan. Selailin Suuri käsityö -lehden heinäkuun numeroa 2010 ja silmiini osui yksi simppeliltä  vaikuttava tyttöjen mekko, jossa oli kivat siniset satiininauhat. Tyyli oli menneiltä vuosikymeniltä, mutta vaate näytti silti raikkaalta. Kaapissani sattui olemaan jostakin saatua viininpunaista satiinikangasta, ja päätin yrittää, miten homma toimisi yhteen. Tällainen on lopputulos:

Alkuperäisessä mallissa miehusta päättyi satiininauhaan ja alle voi pukea vaikkapa T-paidan. Mekko (jota jouduin pienentämään tytölleni, koska kaavoissa ei ollut sopivaa kokoa) ei oikein istunut tytölläni, joten lisäsin kangastilkun etupuolelle. Olin sen verran hätähousu, että leikkasin sen vahingossa sivuttain. Virheen näkee läheltä katsottuna, mutta kangas loppui siihen, enkä aio asiaa muuttaa. Vyötärön satiininauha oli kinkkinen juttu ommella. Se meni kieroon mutta olkoon niin. Nauha jatkuu taakse ja se solmitaan takaa rusetille. Hihansuissa on kuminauhat.

Muuten kaikki onnistui suht hyvin ja mekko on kantajansa päällä sievä, tosin edelleen numeroa liian iso eli se tulee käyttöön ensi kesänä.

Sitten pari tyynynpäällistä, jotka on myös ommeltu jämäpaloista: sametista ja tuo yksi on käsinpainettu puuvillatilkku. Kotimme on suhteellisen arkinen, joten oli aika saada hiukan piristystä pysähtyneseen värimaailmaan. Jos olisi aikaa sisustaa, niin tilanne olisi toivottavasti toinen:)

Kesä on kuumimmillaan ja päivät ovat kiitäneet mökkeillessä. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä eikä internettiä, mutta puikot ovat kuitenkin kulkeneet aina matkassa.  Nyt on tulossa puuvillamekko kokoa 92cm, samansävyinen bolero odottaa jo valmiina. Ennen sitä valmistuivat nämä Ruskovillan hahtuvasta väännetyt villinpuoleiset kissavillikset, joiden resori on merinovillaa. Näistä ei aluksi näyttänyt tulevan mitään järkevää ja pääni oli aivan tyhjä huovutusideoista (ilmeisesti helteestä johtuen). Autossa soi matkoilla cd-soittimessa lastenralli "Mustan kissan tango", joka on molempien mukuloiden suuri suosikki. Tällaiseen muotoon villa käsissäni lopulta taipui:D

Killisilmäinen kissan kuva koristaa myös housujen takaosaa.

Juuri ennen lomien alkua syntyi tällainen retronorsuaiheinen valeanpunainen fleecepaita, kokoa 92cm. Paidassa on koristesiksakkia ja norsut on taiteiltu ikivanhastaa 60-70-luvulta peräisin olevasta kankaasta (joustofroteeta ja pallokuvioinen on collegea).

Laitan vielä lähikuvan norsuista ja sydämistä, kunhan kone antaa luvan. Nyt joku tökkii . . . Katsotaanpas onnistuuko kuvan lisääminen (nyt on siis seuraava päivä, kun muokkaan tekstiäni) . . . .

.

Vai niin . . eihän sitä löytynyt, vaan tulikin yksi tussikynällä ja vesiväreillä tehty kissa-aiheinen luonnos. Aika omituista meininkiä, mutta antaa olla. Näitä kissoja nyt jostain syystä vilisee ihan silmissä:D

Aika menee huristen ja olen tehnyt läjän uusia juttuja, mutta kaikkea en ole ehtinyt kuvata tai sitten ne eivät ole ihan viimeisteltyjä . . .vielä. Olin käymässä äitini luona ja kaivoin hänen kaapistaan edesmenneen isäni t-paidan, joka tuo paljon muistoja mieleen: kesiä Lapissa, souturetkiä, mökkielämää. Hänellä oli raitapaita usein päällään, ja se oli kulunut melkein seitin ohueksi. Minusta oli hiukan sääli, että kiva kangas lojui käyttämättömänä kaapissa ja keksin heti, mitä materiaalista voisi tehdä. Siitä muotoutui käsissäni tällainen pikkutytön tunika:

ja päällä se näyttää tältä. Neiti lukee lempikirjojaan: äidin tuunaamia  valokuva-albumeja perheen + sukulaisten jämäkuvista.

v

Sitten pari tuunattua bodya. Näissä on käytetty taas vanhoja joustofroteepaloja-

ja lopuksi taas yhdet raitavillikset:)

Olen kerännyt puuvillalankaisia isoäidinneliöitä ja ommellut niistä kaksi pikkulaukkua, joiden mitat ovat noin 26cm x 16cm ja syvyys 3,5cm. Sisällä on jämäkkää puuvillakangasta ja pikkutasku. Nämä menivät nettitutun pienille tytöille mutta kuva jäi muistoksi. Toiseen ompelin kuvan ottamisen jälkeen vielä tukikankaa olkaremmiin.

Ja sitten on vielä tämä hurjan ihana vanhojentanssipuvusta (jota ei koskaan ole edes käytetty) tuunattu tyttöjen juhlamekko. Tämä on noin kokoa 86cm eikä sovi kummallekaan tytöistä. Miehustassa on helmikirjailu ja helmassa organzaruusukkeita. Meillä on samasta kankaasta mmeltu juhlakolttu kokoa 104, josta isompi tyttö ei varmaan luopuisi koskaan. Se on ollut päällä joka ikisissä kissan ristiäisissä ja päiväkotikuvauksessa.

Väri on kummallinen, sillä se muuttu valaistuksen mukaan tummanpunaisesta ruskeaan ja tummanlilaan. Mekko on ommeltu Ottobren kaavaa 2009 (syksy) mukaillen. Tytöt halusivat molemmat sen itselleen, mutta tuolla kaapissa se patsastelee toistaiseksi.

Tänään on ollut ennätyshuono päivä. Kaikki on lähtenyt menemään pieleen jo heti aamusta asti. Äiti raahasi kiukuttelevat kakarat kauppakeskukseen, jossa oli ryysis ja kuuma. Seuraavaksi piti sovittaa mekkoa, jossa oli nuppineuloja ja lopuksi ei edes saanut syödä huomiselle varattuja karkkeja (synttärijuhlat osa 2). Tämmöinen siitä nyt tuli ja äiti huusi vihaisena heittävänsä tämän Kiinan muurille saakka sellaisille lapsille, jotka vaatteita eniten tarvitsevat. Tämä on tehty 70-luvun mummolan verhokankaasta Ottobren 09 syksyn kaavalla

.

Enkä mä halunnut edes pukea tätä päälle. Huusin naama punaisena, ettei tota mekkoa, kun siinä on nuppineuloja, apuaa!!! Äiti kuitenkin kiskoi sen päälle puoliväkisin. Sitten piti vielä ottaa joku hemmetin kuva. Siinä vaiheessa otsatukkakin meni silmille ja katse nauliintui maahan. Ei täällä mitään paparazzeja tarvita!!

Lopuksi kuvassa vasemmalla lähestyvä pikkusiskokin tuli katsomaan, että mitä täällä möykätään. Jossain vaiheessa se mielikin muuttui kummasti eikä mekkokaan lentänyt nurkkaan. Itse asiassa siitä ei haluttu luopua koko iltana:)

Mekko onnistui muuten hienosti mutta etutaskut menivät hiukan eri tasoon. Pikku kauneusvirhettä ei huomaa päällä. Muuten jälki on yllättävän tasaista ja huoliteltua. Kangas hehkuu ja on järkky söpö tummalla pohjalla (sukkikset + paita). Sitä jäikin vielä varastoon.

Hei! Minä olen äidin kultakutri. Äiti on ommellut mulle tuollaisen hörhelön. Yleensä se ompelee rennompia vaatteita eikä meillä paljoa vaaleanpunaista kaapissa näy. Vihreää, ruskeaa, apinota ja retroa, mutta että vaaleanpunaista ja vielä tuutin täydeltä. Sen täytyy olla tärähtänyt jotenkin:)

Mutta toi mekko kyllä näyttää ihan syötävän söpöltä. Onkohan meillä pian juhlat tulossa? Äiti on ainakin häärännyt kaikenlaista. Nyt se haluaa, että mä sovitan tuota rinsessan pukua. Se on laittanut sellaisen nepparinkin tuohon eteen, että hörhelön saa taitettua ylös, kun konttaan lattialla. Mä en nääs vielä kävele, patsi tukea pitkin ihan sujuvasti, mutta viihdyn hyvin lattialla konttaillenkin. Nyt se ottaa musta kuvan "räps".

Lopuksi äiti vielä ompeli mekon miehustaan helmirivit, ylös ja alas. Nyt on bling blingiä ja mekko valmis ensi viikon koitokseen. Kermaleivos on kasattu äidin vanhasta paidasta, bodyn paloista (tukikankaana) ja rievusta organzaa. Kaava on otettu Ottobren syksyn numerosta ja hiukan muokattu isommalle tytölle sopivaksi (hameosa tehty mm. kahdessa kerroksessa). 

Kävin kurkkaamassa ja taulussa luki 999 kävijää!! Oho!! ja kuka onkaan se 1000. kävijä??

Pöydällä lojuu kaikenlaista keskeneräistä. Löysin edesmenneen mummoni kaapeista lapsuuden muistoja herättävän verhokankaan (3kpl), joka on ollut pitkään vain hyllyjen täytteenä. verho on upea väreiltään, ne hehkuvat edelleen ja kangas muutenkin kulumaton. Verhossa lukee Creation beldecore Ursula air lumiere lavable. Osaisiko joku kertoa, missä näitä on valmistettu? Joka tapauksessa sain luvan ottaa verhot ja yksi niistä muovautuu tyttöjen liivihameksi Ottobren kaavan mukaan (syksy 09). Saa siitä jotain muutakin, mutta mietin vielä, mikä olisi paras tarkoitus tälle ihanuudelle. Kaksi muuta saavat pysyä toistaiseksi verhoina.

Työnalla on taas yksi isoäidin neliöistä virkattu torkkupeitto. Löysin samoista kaapeista kerän oliivin vihrää villalankaa. En ole tällaista vihreän sävyä nähnyt kaupoissa varmaan koskaan, vanhoissa valokuvissa korkeintaan. Valitettavasti oikea sävy ei täysin värity valokuvasta. Vihreästä ja monesta muusta langasta on syntymässä taas yksi vauvan torkkupeitto. Edellinen meni muuten kaupaksi:) En tiedä, mihin tämä menee, mutta pakko se on tehdä, kun kädet käyvät itsestään!!!

Tyttäreni (4v.) on siirtynyt pääjalkaisista hametyyppeihin. Toisinaan hän piirtää hameen ja toisinaan tikkuvartalon. Minusta nuo pääjalkaiset ovat mainioita ja olen siksi säilyttänyt ja skannannut niitä. Löysin viime vuoden elokuulta yhden "Kivi" -nimisen piirustuksen ja käytin sitä eli painoin sen kankaalle.

Tyttö pitää leipomisesta ja häneltä puuttu kunnon essu. Tein sellaisen kaksinkertaisesta lakanakankaasta ja ompelin siihen ison taskun, jossa on spiraalisilmäinen kivi. Laitoin myös huivissa esiintyvän "mörön" (tilkkuna) essuun somisteeksi.

Tässä essu suunnittelijansa yllä. Kuvassa on myös samaa sarjaa oleva huivi. Neitiä ujostutti ihan oikeastikin:) Seinällä omakuva ja ilmapalloja (tammikuu 09).

Tässä vielä kuva alkuperäisestä piirroksesta tytön kädessä. Siinä lukee "Kivi" elokuussa 08. Taustalla kaapeista vedetyt leivontavälineet ja vieressä kuvaan änkeävän "pikkutuholaisen" päälaki.

Mies on tuijottanut minua outo katse silmissään, kun istun ja nyherrän keittiön pöydän ääressä omiani  ruuanlaiton ja muun lomassa. Ehkä tämä puuhastelu alkaa olla jo aika hämärän rajamailta. Kun vapaa-aikaa ei ole, sitä täytyy varastaa. Syötän toisella kädellä vauvaa ja maalaan toisella kuvioita kankaaseen. 

Saksin vanhan tyynyliinan neliöiksi ja tein niistä tytöille päähuivit. 4-vuotiaan päiväkodissa kaikilla tytöillä pitää olla huivi. Se on lasten omaa muotia ja ihan hyvää sellaista. Laitoin tytön piirtämät pääjalkaisten kuvat (kuvassa vasemmalla) kankaan alle ja piirsin läpi mustalla kangastussilla, joka harmikseni oli ostettaessa jo kuivahtanut:( Maalasin siveltimellä pallot sitruunan keltaisella tekstiilimaalilla ja odotin kuivumista. Seuraavana päivänä piirsin hahmoille (taas lävitse) suut sun muut. Sitten silitin huivit ja huolittelin reunat.  Tässä pieni käpälä kurottaa kangasta:) 

Kankaita tuli kahta tyyppiä: toisessa on pieniä pääjalkaisia ja toisessa kahta eri kokoa olevia hahmoja. Ja tältä nämä näyttävä pienissä päissä. Kuva ehti tärähtää, kun meno oli aika kova:)

Ostin muutama viikko sitten parit 70-luvun potkarit (90cm), joissa ei juurikaan vikoja ollut: muutama pidempi lanka roikkui edessä, josta kangas voisi lähteä purkautumaan. Otin kaapista henkeen sopivia tilkkuja saman ikäisistä kankaista, joita täälläkin on jo vilahdellut mm. nuken ja vauvojen vaatteissa. Tulos on tässä:

Siksakkasin pienet taskut toiseen potkupukuun ja toiseen jäätelötötterön joustofroteesta, joka meni hiukan vinkuraan, mutta se ei haittaa päällä ollessa. Tätä kangasta oli tosi vaikea ommella suoraan, vaikka nuppineuloja oli tiuhaan. Jätskituunaus vielä tarkemmin:

Sitten kaapista löytyi liian lyhythelmainen farkkuhame (liian lyhyt ainakin äidin makuun). Saksin Mexxin rantamekosta helmat ja ompelin ne hameen jatkeeksi. Tulos on aika kasarihenkinen ja pirtsakka:) Lopuksi kokeilin kangasvärejä vauvan froteebodyyn, jossa oli vaalea tahra edessä. Tulostin tyttäreni piirustuksen ja laitoin sen kankaan taakse. Hahmottelin lyijykynällä ääriviivat ja töpöttelin keltaista maalia päälle. Kun työ oli kuivunut, vedin ääriviivat mustalla kangastussilla.

Vanhemman tyttären synttärit lähenevät! Hänelle pitäisi tehdä uusi juhlamekko. Viimevuotinen oli kursittu vanhojentanssipuvusta, joka ei koskaan valmistunutkaan. Helmaan ompelin biserhelmistä väkerrettyjä perhosia. Mekko on ollut kovassa käytössä ja jokaisessa kissan ristiäisessä päällä.

Tässä vielä yksityiskohtaa helman biserhelmistä tehdyistä perhosista:

Sitten on kaksi neulottua (ja vähän virkattuakin) mekkoa, joista molemmat ovat väärää kokoa. Sininen on tosi nätti mutta hiukan iso (ehkä kokoa 110cm) ja pienempi (Viron lippu:D) taas kokoa 90cm. Jospa tuo isompi menisi kesällä!

On kai liian aikaista vielä haaveilla kesästä, kun viime viikonloppuna teimme tytön kanssa mummun pihaan tällaisen palsternakkanokan: