Kun on kylmä, sitä pukee lapsensa mielellään lämpimiin väreihin. Minulla oli pienenä kelta-oranssi-ruskea-raidalliset villahousut. Muistan ne elävästi lapsuusvuosiltani. Ehkä kuva niistä on syöpynyt jonnekin tajuntani perukoille,koska neuloin tällaiset samantyyppiset pitkälahkeiset pöksyt Zaran appelsiinin värisen nutun kaveriksi. Minulle oranssi ei sovi, mutta tätä pientä kaljukalloa se pukee yllättävän hyvin.  Lapsi on kuin pieni, pörröinen tiikerinpentu!

Malli taas kerran on omani ja minua jännitti, miten nämä istuisivat lapsen päällä. Näitä ei ole varkoitus käyttää niinkään vaippahousuina vaan ihan muten vaan, vaikka nämä vaippakäyttöön sopisivatkin.  Tässä vielä kuva takaa pienestä tonttubongaristamme:)

Lopuksi laitan vielä viikon saldon näkyviin. Yllä on lyhytlahkeiset Patonsin merinovillasta neulotut vaippahousut ja alhaalla Loftin todella pehmeästä merinovillasta tehdyt pökät. Ostin Itiksen lankakaupasta kokeeksin Lofin lankaa ja ihastuin. Tämä merkki kuulemman lopetetaan valitettavasti, joten täytyy käydä hamstraamassa loppukerät. Kuvan värit ovat hiukan hailakat, kun en halunnut ottaa salamalla kuvia. Silloin värit olisivat menneet taas äklön kirkkaiksi. Noissa alimmaisissa pöksyissä vaalean lila on selvästi kirkkaampi kuin kuvassa, mutta olkoot.

Olen saanut valmiiksi aimo annoksen keskenerisenä roikkuneita käsitöitä kierrätysmatsuksta ja jämäpaloista. Tässä kuvaa koko viime viikkojen saldosta.

Esillä on puuvillalangasta neulottu vastasyntyneen haalari, jossa punaiset + harmaat napit. Sitten on riemunkirjava puuvillainen neule (noin kokoa 60cm), lämpötumput takin karvakauluksesta ja sisällä fleece. Alhaalla vasemmalla on töppöset saksitusta mokkatakista ja varret on neulottu ruskovillan hahtuvastaa, 2 pipoa (Myllymuksujen apinat ja Marimekon trikoo) fleecevuorella. lopuksi vielä pätkälankapeitto, joka laitetaan tarkasteluun myöhemmin. Tässä kuvaa vielä pipoista + tumpuista ja puvusta.

Kaikki vaatteet ovat pieniä meidän pimulle, paitsi tumput, jotka sopivatkin monenkokoiseen käteen ja tietysti peitto. Tossut ovat naftit ja olen tekemässä toisia isompia, koska kaappi pursuaa mokkaa nahkatakista. Tässä vielä kuvaa tossuista, joissa on muuten viinipullon kantokassina toimineesta huopapussista leikatut paksut (2mm) punaiset pohjalliset lämmittämässä. Pussi on sellaisia hienoja lahjatavaran pussukoita, joilla ei valitettavasti oikein muuta käyttöä ole. Tossut on nyherretty käsin alusta loppuun ja malli on otettu vanahasta käsityölehdestä (en jaksa penkoa numeroa tähän hätään). Niissä tossuissa ei ollut vartta ja ne oli ommeltu koneella kankaasta eli nämä on muunneltu ohjeesta.

Joskus tuntuu että täällä asuu pieniä marakatteja, jotka hyppivät miten haluavat äidin silmille. Siksi onkin helppo ihastua Myllymuksujen kuosikisan voittaja kankaaseen, jossa koreilevat veikeät apinat. Tilasin sitä palasen varastoon. Kangasta oli vähän enkä tiennyt, mitä siitä voisi ommella. Kaapista löytyi samettimaista toffeenväristä 70-luvulla valmistettua kangasta, joka sopi apinoiden kansa hyvin. Olen ommellut siitä yhden kivan liivihameen. Ottobren syksy 09 lehdessä on kaavat ihanaan huppariin ja siitähän se sitten lähti.

Taskut meni vähän vinkuraan, mutta muuten tämä onnistui mallikkaasti. Takin vuori on ommeltu vanhoista vaaleanpunaisten bodyjen paloista, jotka ovat syystä tai toisesta olleet huonossa kunnossa. Poiskaan en ole raaskinut heittää. On tummempaa, vaaleampaa ja pikkukukallistakin kangasta. Täytyi tähän jotain tyttömäistä säväystä saada mukaan:)  Vuoren ansiosta tästä tuli ihan siisti ja ulkokäyttöön sopiva.

Tältä tämä näyttää melkein vuoden ikäisen tutkiskelijan yllä. Asuun täytyy ommella vielä ruskeansävyiset housut. Sellaisia ei kaapista valitettavasti löytynyt.

Mies on tuijottanut minua outo katse silmissään, kun istun ja nyherrän keittiön pöydän ääressä omiani  ruuanlaiton ja muun lomassa. Ehkä tämä puuhastelu alkaa olla jo aika hämärän rajamailta. Kun vapaa-aikaa ei ole, sitä täytyy varastaa. Syötän toisella kädellä vauvaa ja maalaan toisella kuvioita kankaaseen. 

Saksin vanhan tyynyliinan neliöiksi ja tein niistä tytöille päähuivit. 4-vuotiaan päiväkodissa kaikilla tytöillä pitää olla huivi. Se on lasten omaa muotia ja ihan hyvää sellaista. Laitoin tytön piirtämät pääjalkaisten kuvat (kuvassa vasemmalla) kankaan alle ja piirsin läpi mustalla kangastussilla, joka harmikseni oli ostettaessa jo kuivahtanut:( Maalasin siveltimellä pallot sitruunan keltaisella tekstiilimaalilla ja odotin kuivumista. Seuraavana päivänä piirsin hahmoille (taas lävitse) suut sun muut. Sitten silitin huivit ja huolittelin reunat.  Tässä pieni käpälä kurottaa kangasta:) 

Kankaita tuli kahta tyyppiä: toisessa on pieniä pääjalkaisia ja toisessa kahta eri kokoa olevia hahmoja. Ja tältä nämä näyttävä pienissä päissä. Kuva ehti tärähtää, kun meno oli aika kova:)

Ostin muutama viikko sitten parit 70-luvun potkarit (90cm), joissa ei juurikaan vikoja ollut: muutama pidempi lanka roikkui edessä, josta kangas voisi lähteä purkautumaan. Otin kaapista henkeen sopivia tilkkuja saman ikäisistä kankaista, joita täälläkin on jo vilahdellut mm. nuken ja vauvojen vaatteissa. Tulos on tässä:

Siksakkasin pienet taskut toiseen potkupukuun ja toiseen jäätelötötterön joustofroteesta, joka meni hiukan vinkuraan, mutta se ei haittaa päällä ollessa. Tätä kangasta oli tosi vaikea ommella suoraan, vaikka nuppineuloja oli tiuhaan. Jätskituunaus vielä tarkemmin:

Sitten kaapista löytyi liian lyhythelmainen farkkuhame (liian lyhyt ainakin äidin makuun). Saksin Mexxin rantamekosta helmat ja ompelin ne hameen jatkeeksi. Tulos on aika kasarihenkinen ja pirtsakka:) Lopuksi kokeilin kangasvärejä vauvan froteebodyyn, jossa oli vaalea tahra edessä. Tulostin tyttäreni piirustuksen ja laitoin sen kankaan taakse. Hahmottelin lyijykynällä ääriviivat ja töpöttelin keltaista maalia päälle. Kun työ oli kuivunut, vedin ääriviivat mustalla kangastussilla.

Luonto alkaa näyttää jo virheältä ja ehkäpä siksi olen ihastunut vaatteissa vihreään väriin. Kävin viime viikolla Marimekon tehtaanmyymälässä (vaikken edellenkään tunnustaudu faniksi) hamstraamassa palakankaita. Käteen osui oliivinvihreä / lilaan vivahtava ruskea trikoopala, josta ompelin tytölle kesäpuvun. Edessä on napaan ulottuva vetskari, puntit ovat lyhyet, hihat eivät ole ihan täyspitkät. Meillä on kaapit täynnä lahjaksi saatuja vaaleanpunaisia "unelmia". Ehkä siksi ompelen itse tytöille aina jonkun muun värisiä kuteita. Onhan tämä vähän poikamainen, mutta minäkin tykkään t-paidoista ja farkuista. Pukeudun toisinaan taas naisellisisiin mekkoihin. Tässä kesäpimu poseeraa marakassi kädessään:

Tämä puku päällä on kiva kelliä kesänurmella tai hiekkarannalla. Jos kankaasta jää ylimääräistä, surautan vielä asuun sopivan huivin. Tässä vielä pukua toisesta kulmasta. Koko on suunnilleen 80 cm.

Sitten vielä ne retrolöydöt. Kuvassa on trikoopotkarit ja paita (73), punaraidallinen kesäasu (73), nukke (73), pikkupöksyt (73) ja talvikengät (noin 77). Haluaisin maalata uudestaan nuo kengät, koska ne ovat muuten hyvässä kunnossa. Vuorikin on ihan siisti, sellainen pörröinen ja valkoinen. Kyllähän noista vielä toimivat viipottimet saisi. Sitten vaan nahalle sopivaa maalia ostamaan!

Kävin äitini kaapeilla etsimässä kaikkea ihanaa. Sieltä löytyi muutama 60-70 -luvun taitteen kangas, johon ihastuin oitis. Kaapista löytyi myös aivan käsittämätön (velourkankainen?) kokomekko, joka oli reikäinen ja kulunut. Kangas oli niin omituinen, että siitä oli aivan pakko tehdä tytölle haalari.  Olen aikaisemmin tehnyt jo nukenvaatesetin, jonka laitoin esille edellisessä kirjoituksessani. Tässä vielä hiukan reilun kokoinen haalari. Hattu on aito 70-luvun tekele, äitini käsialaa.

Ja haalari vielä takaa kuvattuna:

Sitten löytyi vielä toista pehmeää hiekan väristä kangasta ja joustavaa collegetyyppistä kangasta, jonka kuviot ovat lievästi sanottuna psykedeelisen himmeitä. Yhdistelin kolmea eri palaa ja sain aikaiseksi tällaisen liivimeko. Tukikankaaksi saksin isin kulahtaneen Kos-paidan vuodelta 97. Tässä mekko edestä:

Ja vielä kuva maantaputtajasta mekkoineen. Aika makee;)

Tässä muutama vauvannuttu, joita olen tehnyt nuorimmalle tyttärelleni lähes maanisella otteella. Sinisensävyiset on tehty jo odotusaikana, ja ne on ainaoikeaa neuletta merseroidusta puuvillasta. Nutut on neulottu pätkälangoista ja kaikki mallit ovat "hatusta vedettyjä".

Kolmessa nutussa on käytetty virkkausta ja neulontaa sekaisin. Paitojen helmassa on isoäidinneilöitä, joista työt ovat saaneet alkunsa.  Nuttujen koko vaihtelee: sinisävyiset ovat 50-56cm, "keltaiset" 56-62(68)cm ja vaaleanpuna-sini-valkoinen 68-74cm.

Tässä kaksi neuleista päällä:

Vielä yksi villalangasta ensimmäiselle tytölle neulottu palmikkoneule, jonka hihoista tuli hiukan liian pitkät. Neule on kuitenkin todella sievä ja lämmin. Se on kokoa 60-70cm. (Palmikot erottuvat aika huonosti kuvassa)