Ehdin väkertää vielä yhdet sormikkaat ennen jouluaattoa, jotka laitoin pakettiin ja annoin lahjaksi. Itse olen pitänyt yhdet lilat ja yhdet siniset hanskat, jotka ovat lämmittäneet tarpeeksi täällä etelän lumettomassa talvessa. Virkkasin näihin sormikkaisiin vielä kukat reunaan ja keskelle llaitoin helmen koristeeksi.

Sain joululahjaksi hienon kosketusnäyttöisen puhelimen, jonka kanssa olen hiukan pulassa. Tyttäreni valitsi minulle rosanväriset kuoret, jotka ovat toki oikein sievät. Entinen kännykkäni on kivikautinen ja kaiken kestänyt, mutta alkanut viimein pätkiä. Tämä uuusi, uljas puhelin on ollut minulla vain 2 päivää ja siihen tuli jo naarmu. Laukkuni on usein täynnä tavaraa ja jopa kivenmurikoita, joita lapset sinne salaa sujauttelevat. Siksi minun täytyi suunitella puhelimeeni suoja, joka estää kolhuilta. Kaapista löytyi pieleen mennyt huovutettu pala, josta piti tulla patalappu. Leikkelin sen kolmion muotoiseksi ja väsäsin siitä kirjekuorimallisen kotelon. Nappi on antiikkia ja löytyi mummin kokoelmista.

Toisella puolella on huovutettu kukkakuvio. Tässä kotelossa puhelin ei ainakaan pakastu ja sen saa helposti otettua sieltä esillekin. Huopa estää myös kolhuilta sekä teräviltä esineiltä. Ehkä tuo virheä ei nyt oikein soinnu rosaan sisöltöön mutta kaikkea ei voi aina saada:)

Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Näin koulujen alkua ajatellen sain valmiiksi paksusta puuvillalangasta virkatun repun, jossa on koristeena puuhelmiä. Sisus on tehty batiikkivärjättyjen kankaiden tilkuista. Kaunis vuori vain pilkottaa näistä kuvista hiukan. Remmejä pitäisi vielä vahvistaa toiselta puolelta tilkkupaloilla, jotta niistä tulisi napakammat.

Tässä vielä yksi kuva vuoresta:

Sitten löysin mummin sota-aikaisen leikekirjan, jossa on paljon käsityöohjeita. Sieltä bongasin ihanan kaavan pieniä pehmänorsuja varten. Toisesta mummolasta olin löytänyt kesällä kasan retrokangastilkkuja mm. erivärisiä froteekankaan paloja. Niistä ompelin ohjeen mukaan ensin tämän pikkuotuksen.

Ja tästä fantista tuli lasten kesken niin hirveä riitä, että niitä oli pakko tehtailla toinenkin. Toisen kärsästä tuli vino, mutta onneksi se kelpasi myös lapsille. Tässä kaksi kaverusta, jotka otetaan illalla kainaloon ennen nukkumaanmenoa:)

Tein yli vuosi sitten tyttärelleni Myllymuksujen apinajoustofroteesta keväthupparin trikoovuorella. Valitettavastri vaate on jo pieni mutta onneksi se on jo löytänyt uuden käyttäjän:) Tilasin Myllymuksuilta myös norsuaiheista pul-kangasta kestovaippoja varten. Vahingossa tuli tilattua myös yksi jämäpala joustofroteeta norsukuviolla. Se on lojunut jonkin aikaa kaapissani, kunnes sormeni osuivat siihen ja palaan Suomi-trikoota, joka sopi huppariin vuorikankaaksi. Tein hupparin Ottobren kaavalla mutta ilman "hienouksia". Koko on 98cm. Siitä tuli tällainen.

Vetoketjun ompelin lopulta huppariin käsin, koska sauma alkoi kiertää ja venkoilla luvattoman paljon. Kuvassa vetskari näyttää olevan vinottain mutta se johtuu vaatteen huolimattomasta asettelusta. Muuten tämä oli helppo tehdä jopa kiukuttelevalla ompelukoneellani, joka ei ole paras mahdollinen laadultaan. Tässä vielä takki neitosen päällä.

Sitten vielä yksi vauvan torkkupeitto isoäidinneliöistä. Tämä on lähes samanlainen kuin aikaisempi vain isompi ja puuvillainen. koko on noin 94 x 56cm. Kukkaset ovat värikkäämpiä kuin edellisessä. Näistä jämälangoista kun olisi ihan kiva päästä eroon, jotta uusia saisi tilalle!! Tämä löytyy Huutiksen listoilta.

Taaskaan en tarjoile mitään uutta tai ihmeellistä tässä blogissa. Lopputulos on silti valloittava:) Virkkasin vauvan kukkaketopeiton vanhoista purkulangoista: samoja isoäidinneliöitä hiukan uusin maustein. Lopputulos on  herkkä ja kesäinen. Lanka ei ole täyttä villaa vaan jotain sekotetta, todennäköisesti 30 vuotta vanhaa mutta tuskinpa sillä on merkitystä. Lanka oli hiukan kikkuraista pesunkin jälkeen eikä se taipunut villapaidaksikaan. Tässä se istuu ihan mallikkaasti, kas näin:

Peitossa on 48 neliötä ja sen mitat ovat noin 80 x 60 cm. Kärsivällisyyteni ei riittänyt isomman tekemiseen. Peitto on siis tarkoitettu vaunuihin tai päiväunille. Tässä vielä toinen kuva erilaista taustaa vasten:

Lopuksi vielä villahousut mesikämmenhuovutuksella. Lanka on Loftia ja koko S.

Takaa löytyy vielä musta tassunjälki. Ehkä olisi pitänyt lisätä vielä kynnenjäljet mutta tajusin sen vasta nyt kuvaa ladatessa tähän blogiini.

Ensimmäinen vauvan torkkupeitto puuvillalangoista valmistui hiljattain. Nämä langat on ostettu joskus 90-luvulla ja niistä piti tulla neule. Ei näyttänyt hyvältä ja purin kaiken. Värimaailma on kuin englannin lakritseissa: mustaa, vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleanvihreää:

Sitten minulla on ollut kaapissa tämä villalangoista virkattu matto, johon ompelin viime vikolla kiinni viimeiset palaset. Viimeistely on tekemättä vielä (reunat + pohja). Malli on jostain äitini käsityötehdestä 70-luvun alusta. Neliöiden sommittelussa on symmetriaa ja rytmiä, eikä kuvio näytä liian tiukkalinjaiselta tai viivottimella vedetyltä.

Kaikkiin tällainen juttu ei kuitenkaan vetoa! Mies on pyöritellyt silmiään useaan otteeseen ja murahtanut: "Ja olkkariin et kyllä tota Viron lippua laita!" Uskotaan . . . Uskotaan . . .(huokaus). Mutta eteisen pikkumatosta tämä kävisi mainiosti jo kokonsakin puolesta. Mitat ovat noin 110 x120cm. Taakse pitäisi laittaa joku tukikangas, mutta mikä? Apuja ja vinkkejä otetaan vastaan!!

Olen vääntänyt tätä toista vuotta, palan silloin, toisen tällöin. Neliöt eivät aivan identtisiä ole, mikä antaakin lisäväriä työhön. Malli on siis aitoretro, sininen lanka myös (kashmirvillaa 70-luvulta). Todella pehmeä paljaan jalan alla:) Siksi laittaisin tämän mielelläni ehkä kylppäristä tulevalle käytävälle, jos tuo mies vaan sen sinne huolii:D Tässä vielä neliöitä läheltä katsottuna:

Lopuksi vielä villahousut. Näitä tippuu puikoilta kuin lunta taivaalta;)

Minulla on siis kaksi tytärtä, mutta jostain syystä intoonnuin tekemään sarjan tällaisia ehkä pojille sopivampia collegesettejä, aiheena vauhdin hurma ja autot. Kangas on kaapistani löytynyttä paksunmaa ja pehmeävuorista collegea. Somisteina fleeceä ja koristetikkauksia. Housujen takana tasku ja pääntien vieressä painoneppari. Kaavat ovat Käsityölehdestä syyskuu 2007, mutta somisteet ovat omasta päästäni.

Joku muu kuin harmaa kokolattiamatto olisi ollut kuvauksen kannalta parempi vaihtoehto, mutta nyt piti toimia kiireessä, kun pikkuneiti on jatkuvasti takiaisena kiinni kantapäässäni. Hän on juuri oppinut kävelemään ja taapertaa perässäni sinnikkäästi:) Tässä vielä lähikuva paidasta, joita tuli 3 kappaletta, koossa 62cm ja 74cm (mutta housuja on 2 kpl).

Ja sitten vielä yksi neliöpeitto taas samalla vanhalla kaavalla, mutta uusilla väreillä. Koko on 58 x 68cm eli vaunuihin ihanteellinen lämmittämään pientä tuhisijaa. Toisella puolella mintunvihreä fleecekangas: samaa, jota on käytetty edellisiin autokuvioihin. Tässäkin kuvassa nopeus oli valttia, kun pikkuvarpaat taas ilmestyivät pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Epäselvää vielä on, mihin osoitteeseen nämä luomukset päätyvät. Mutta onneksi joulu on ovella ja tontut kurkkivat.

Olen kerännyt puuvillalankaisia isoäidinneliöitä ja ommellut niistä kaksi pikkulaukkua, joiden mitat ovat noin 26cm x 16cm ja syvyys 3,5cm. Sisällä on jämäkkää puuvillakangasta ja pikkutasku. Nämä menivät nettitutun pienille tytöille mutta kuva jäi muistoksi. Toiseen ompelin kuvan ottamisen jälkeen vielä tukikankaa olkaremmiin.

Ja sitten on vielä tämä hurjan ihana vanhojentanssipuvusta (jota ei koskaan ole edes käytetty) tuunattu tyttöjen juhlamekko. Tämä on noin kokoa 86cm eikä sovi kummallekaan tytöistä. Miehustassa on helmikirjailu ja helmassa organzaruusukkeita. Meillä on samasta kankaasta mmeltu juhlakolttu kokoa 104, josta isompi tyttö ei varmaan luopuisi koskaan. Se on ollut päällä joka ikisissä kissan ristiäisissä ja päiväkotikuvauksessa.

Väri on kummallinen, sillä se muuttu valaistuksen mukaan tummanpunaisesta ruskeaan ja tummanlilaan. Mekko on ommeltu Ottobren kaavaa 2009 (syksy) mukaillen. Tytöt halusivat molemmat sen itselleen, mutta tuolla kaapissa se patsastelee toistaiseksi.

Laitan nyt kuvan tästä uudesta peitteesta, jonka mitat ovat noin 118cm x 65cm. Se sopii hyvin esim. pinnasängyn päiväpeitoksi tai muuten sisustuksen mausteeksi. Värit ovat mielestäni aika ihanat. Ompelin vielä nurjalle puolelle savunharmaan mikrofleecen, joka on todella pehmeä. Peitosta ei tullut aivaan viivottimella vedetty, mutta sitä tuskin voi odottaakaan tällaiselta mammuttiprojektilta.

Tässä vielä koko hela hoito alusta loppiuun saakka. Paloja on siis huimat 7x11 eli 77!!!  Peitto menee todennäköisesti eräälle nettitutulle, jolla on pieni vauva. Niin ja materiaali on ainakin 80% villaa ja tuo oliivinvihreä lanka on muuten mummon arkistoista peräisin:)

Olen saanut valmiiksi aimo annoksen keskenerisenä roikkuneita käsitöitä kierrätysmatsuksta ja jämäpaloista. Tässä kuvaa koko viime viikkojen saldosta.

Esillä on puuvillalangasta neulottu vastasyntyneen haalari, jossa punaiset + harmaat napit. Sitten on riemunkirjava puuvillainen neule (noin kokoa 60cm), lämpötumput takin karvakauluksesta ja sisällä fleece. Alhaalla vasemmalla on töppöset saksitusta mokkatakista ja varret on neulottu ruskovillan hahtuvastaa, 2 pipoa (Myllymuksujen apinat ja Marimekon trikoo) fleecevuorella. lopuksi vielä pätkälankapeitto, joka laitetaan tarkasteluun myöhemmin. Tässä kuvaa vielä pipoista + tumpuista ja puvusta.

Kaikki vaatteet ovat pieniä meidän pimulle, paitsi tumput, jotka sopivatkin monenkokoiseen käteen ja tietysti peitto. Tossut ovat naftit ja olen tekemässä toisia isompia, koska kaappi pursuaa mokkaa nahkatakista. Tässä vielä kuvaa tossuista, joissa on muuten viinipullon kantokassina toimineesta huopapussista leikatut paksut (2mm) punaiset pohjalliset lämmittämässä. Pussi on sellaisia hienoja lahjatavaran pussukoita, joilla ei valitettavasti oikein muuta käyttöä ole. Tossut on nyherretty käsin alusta loppuun ja malli on otettu vanahasta käsityölehdestä (en jaksa penkoa numeroa tähän hätään). Niissä tossuissa ei ollut vartta ja ne oli ommeltu koneella kankaasta eli nämä on muunneltu ohjeesta.

Pöydällä lojuu kaikenlaista keskeneräistä. Löysin edesmenneen mummoni kaapeista lapsuuden muistoja herättävän verhokankaan (3kpl), joka on ollut pitkään vain hyllyjen täytteenä. verho on upea väreiltään, ne hehkuvat edelleen ja kangas muutenkin kulumaton. Verhossa lukee Creation beldecore Ursula air lumiere lavable. Osaisiko joku kertoa, missä näitä on valmistettu? Joka tapauksessa sain luvan ottaa verhot ja yksi niistä muovautuu tyttöjen liivihameksi Ottobren kaavan mukaan (syksy 09). Saa siitä jotain muutakin, mutta mietin vielä, mikä olisi paras tarkoitus tälle ihanuudelle. Kaksi muuta saavat pysyä toistaiseksi verhoina.

Työnalla on taas yksi isoäidin neliöistä virkattu torkkupeitto. Löysin samoista kaapeista kerän oliivin vihrää villalankaa. En ole tällaista vihreän sävyä nähnyt kaupoissa varmaan koskaan, vanhoissa valokuvissa korkeintaan. Valitettavasti oikea sävy ei täysin värity valokuvasta. Vihreästä ja monesta muusta langasta on syntymässä taas yksi vauvan torkkupeitto. Edellinen meni muuten kaupaksi:) En tiedä, mihin tämä menee, mutta pakko se on tehdä, kun kädet käyvät itsestään!!!

Hahtuvalanka on huumettani. Sitä on pakko saada lisää, kiertää sormen ympäri ja koukuttaa. Ostin Pikkeliinasta viimeisen ison kiekon, joka oli kuvauksen mukaan rasvaista ja aika roskaista, luonnonvaaleaa lankaa. Se sopi tarkoituksiini paremmin kuin hienompi hahtuva. Aluksi en edes ollut varma, mitä tekisin: huivin, verhon, liinan vai ties mitä. Ensimmäisten rivien jälkeen työ näytti lähinnä päättömältä sotkulta, mutta en luovuttanut helpolla. Pöytäliinahan tästä lopulta tuli. Ajattelin antaa äidilleni kiitokseksi esikoisen hoidosta. Hänellä löytyy tähän sopiva pyöreä pöytäkin. Varpaani tulivat vahingossa kuvaan, kun tätä oli vaikea kuvata:)

Ideana olisi, että liina roikkuisi pöydän reunojen ylitse. Vaikutelma on kalaverkkomainen ja kevyt. Laitoin langan joukkoon puuhelmiä mausteeksi. Se tekee liinasta aika epäkäytännöllisen, koska esim. kahvikuppia ei voi laskea ihan joka kohtaan. Tämä onkin tarkoitettu koristeeksi, kas näin:

Haluaisin samantyyppisen mutta isomman tuohon meidänkin pöydälle (joka on alemmassa kuvassa). Yli puolet hahtuvakiekostahan on vielä jäljellä ja sormet syyhyää! Lapset tosin repisivät liinan tuusan nuuskaksi ja eikä se siinä kauaa saisi olla, ennen kuin isompi tyttö kääräisisi sen prinsessan hamoseksi eteensä tai ottaisi muuten luovempaa käyttöönsä;)

Sain valmiiksi toisen vauvanpeiton, joka syntyi edellisen jämäpaloista ja "muutamasta muusta". Mitat ovat 60x78cm. Langat ovat pätkää (tietysti), mutta huolin mukaan vain villavoittoisia kerän loppuja. Tämä menee  myyntiin, kunhan kuivuu ensin kunnolla. Muuten peitto lojuisi tyhjänpanttina kaapissa eikä se taatusti palvele sen tarkoitusta.

Tämä on ollut näitä ikuisuusprojekteja: auringon värinen virkattu mekko, joka on pitänyt saada istumaan juuri eikä melkein. Malli on hatusta vedetty ja siksi sen kanssa on ollut ongelmia. Virkkasin pylväistä mekon, johon vuoren ompeli hyppysistään taitava äitini. Lanka on merseroitua, aavistuksen kiiltävää puuvillaa. Vuori on organzaa ja  siksi lopputulos on hiukan läpinäkyvä. Olen pitänyt mekon alla vielä yhtä ohutta alushametta.

Laitoin ohuen punotun narun kiertämään mekon etumusta, joten se kiristää mekkoa aavistyuksen verran rintojen alapuolelta. Tällä pikkukorjauksella vaate istuu kuin nakutettu. Pyysin tyttöäni ottamaan kuvan minusta mekko päällä ja hän teki työtä käskettyä. Lopputulos on tässä: trendikkäästi utuinen ja vinksallaan. Taustalla häämöttää puoliksi pakattu matkalaukku. Suuntaamme etelän lämpöön maanantaina:)

Olen aina tykännyt mekoista, etenkin kesämekoista. Äitini oli ja on edelleen loistava taituroimaan mitä vaan. Ajattelin laittaa muutaman kuvan lastenvaatteista ja leluista, jotka ovat ihan aidosti retroja. Ensimmäisenä tulee kuva kahdesta mekosta ja jo aikaisemmin "esiintyneestä" hatusta. Ei tarvitse ihmetellä, mistä olen idean virkattuun naisten mekkoon saanut;) Väri vain on vaihtunut sammaleen vihreästä oranssiin. Kuvan virkattu mekko on vuodelta 77, hattu 74 ja merimiesmekko saattaa olla jopa 60-luvulta. Kaikki ovat käyttövaatteita edelleen.

Sain isoäidin neliöistä virkatun peitteen valmiiksi. Se on koottu 6x7 palasesta ja reunoihin on virkattu vielä siniset kehykset. Kooltaan peitto on 78cm ja 59cm eli se sopii vaunuihin, pulkkaan ja sitteriin. Tässä kuva, jossa ei ole vielä sinistä reunusta, vaan virkkukoukku roikkuu oikeassa kulmassa langasta:)

Peitto on toimiva värikkyytensä ansioista. Voisi kuvitella, että sen värimaailma kiehtoo erityisesti vauvan silmää. Pimu myös tykkää kurkkia sen alta, koska tekele on hengittävä. Ei siis tarvitse pelätä, että sen alle tukehtuu.

Hommassa kävi nyt kuitenkin niin, että peitosta jäi pois yli 10 palaa, joiden pääväreinä on lähinnä harmaa-keltainen. Nyt näyttää siltä, että kuvan peitto poikiikin jo seuraavan alla olevista paloista:

Virkkuukoukku viuhukoon!!!

Neuloin punaisesta merseroidusta puuvillalngasta mekon itselleni, jonka helma meni pieleen. Siitä tuli kummallisen pussimainen. Olen tehnyt aikaisemmin tyttärelleni samanlaisen sinisen (kokoa 110cm), joka on todella nätti hänen päällään. Otin kuvan mekosta ennen purkamista:

Tarkoituksena olisi purkaa tekele ja neuloa langasta 2-osainen kesärele: toppi ja polvipituinen hame. Löysin klassisen mallin Suuri käsityö lehdestä (maaliskyuu 07 s. 27). Tekemisessä menee varmaan ikuisuus . . .?

Toinen prokkis olisi lastenhuoneen puna-valkoinen matto, jonka on virkattu vauvan vaatteista saksituista matonkuteista. Se on virkatu pylväistä ja isolla virkkuukoukulla. Mattoon on kerätty saumoista ratkenneet tai pikkuvikaiset bodyt, unipuvut ja potkarit. Matossa on mukana myös yksi jättisuuri Marimekon punaraidallinen yöpaita, jota pidin viimeisilläni raskaana ollessani. Tässä kuva sekaisesta lasenhuoneen lattiasta ja matosta:

Matto on muuten hyvä, mutta se menee helposti rullalle tai myttyyn. Siksi sen alle pitäisi laittaa joku vahvike. En ole kuitenkaan keksinyt vielä, mikä se voisi olla. Joka tapauksessa mattoasia on nyt mietinnän alla.

Työnalla on perinteisistä isoäidin neliöistä virkattu tilkkupeite vauvan rattaisiin. Peite on tehty pätkälangoista, joissa on yli 70% villaa. Mukana on jämiä mm. 7-veljestä ja Nalle-lankojen keristä. Olen käyttänyt peitossa lähinnä kirkkaita perusvärejä: sinistä, punaista, keltaista (vihreää, violettia ja harmaatakin on mausteena). Peiton todellinen koko selviää vasta kokoon kursittaessa. Tässä muutama tilkku: