Kävin hakemassa esikoistani, joka täyttää keväällä 5-vuotta, päiväkodista eilen. Hoitaja kertoi, että elohopeaakin vilkkaampi tyttäreni oli ommellut pehmonallen enkä ollut uskoa korviani. Hän ei pysy paikoillaan kovinkaan pitkään, mutta joskus hän saattaa yllättää keskittymiskyvyllään. Tyttäreni juoksi naama loistaen minua vastaan ja kaivoi lokerostaan seuraavan liikuttavan otuksen (moderni sekoitus perinteistä nallea ja Hello Kittyä!). Tämä on siis hänen ensimmäinen käsityönsä ja minusta hurmaava. Iso kiitos kuuluu tietenkin päiväkodin hoitajalle, joka jaksoi auttaa tyttöäni työssään ja solmujen oikomisessa:)

Minulla on pari isompaa projektia menossa enkä ole siksi saanut juurikaan tänne juttujani esille. Eilen tuunasin kuitenkin yhden pikkupimun perustrikoopaidan ja ompelin siihen kankaaseen painetun pääjalkaisen kuvan, jonka on suunnitellut nallen tekijä yli vuosi sitten. Yritin ottaa tytöstäni kuvaa mutta hän riehaantui ja yritti napata minulta kameran. Huulien hymy noudattaa hienosti pääjalkaisen suun viivaa!

 

Kävimme toissapäivänä kirjastossa ja löysin sieltä kirjan, joka on vaikuttanut tyyli- ja muototajuuni enemmän kuin mikään muu lastenkirja. Näyttääkö tämä aukeama kenestäkään tutulta?

Kyseessä on Hippu -niminen Oili Tannisen kirjoittama sekä kuvittama lastenkirja vuodelta 1967. Kirja kertoo yksinkertaisuudessaan ystävyydestä ja toisen auttamisesta. Tässä on jotain hyvin koskettavaa. Koko pieni paketti vetosi myös 1-vuotiaaseen tyttäreeni, joka vaati ponnekkaasti iskää lukemaan kirjaa heti sen jälkeen, kun minä olin sen hänelle lukenut. Tämä kirja on pakko saada ihan omaksiki, koska se alkuperinen on hajonnut jo säpäleiksi vuosia sitten.

Lopuksi vielä yksi englanninlakupeiton värimaailman innoittama All-in-one vaippa, joka on aika makeahkon näköinen:D