Olen juossut paikasta toiseen enkä ole ennättänyt päivittää blogiini uusimpia tuotoksiani, mutta yritän tänään varastaa hiukan aikaa ja ladata muutaman kuvan viime viikkoina valmistuneista villiksistä. Nyt on menossa aika musta kausi eli kaikkissä pöksyissä olen käyttänyt mustaa hahtuvalankaa joko pohjassa tai resoreissa. 

Ensimmäisenä norsuvillikset kokoa S. Olen kuvannut aihetta useissa pöksyissä ja aina se jaksaa inspiroida uudestaan. Kaikista housuista tulee erilaiset kuin edeltäjnsä, mikä on tietysti hyvä juttu. Näissä on edessä vaaleanpunainen lapsi- ja takana isompi harmaa äitinorsu.

Sitten taas toinen suosikkiaiheeni eli Kössi kenguru. Näissä villiksissä sankari on kuvattu aika maanläheisissä väreissä ja koko on muistaakseni M.

Lopuksi vielä L-kokoiset kruunupäisen neidin villikset, jotka ovat luonnossa todella ihanat loistavan herkullisten väriensä ansiosta. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta näille luomuksille, joissa ykinkertaisuus on valttia. Nämä ovat villisten aatelia:)

Juuri kun olin luullut, ettei kukaan tarvitse enää kevään tultua villahousuja, minulta vietiin lähes puikoilta kymmenet pöksyt ja nyt joudun tai pääsen väkertämään kiireesti uusia. Aloitan näistä L-kokoisista ketupojan kuvalla koristetuista housuista, jotka ovat löytäneet jo uuden kodin. Nämä ovat Pirtin kehräämön hahtuvalankaa kuten nuo seuraavatkin tekeleeni.

Sitten siirryn samaan väriskaalaan mutta keväisempiin tunnelmiin. Tässä ovat sinisiipipöksyt kokoa L-, jotka löytyvät Huutonetistä nyt. Housujen takana on sinisiä kukkia. Näissä on sama pohjaväri kuin edellisissä, vaikka kamera antaa vähän toisenlaisen vaikutelman.

Lopuksi vielä heppahousut, jotka ovat kokoa M-. Värit ovat näissä aiheeseen sopien maanläheisemmät eli pohja on neulottu luonnonvärisestä hahtuvalangasta, joka eksyi mukaani 6.3. käsityömessuilla. Olen lapsena piirrellyt paljon heppoja, mikä auttoikin kummasti näiden villisten syntymisessä. Takana on neulahuovutettu hevosenkenkäkuvio. Nämä ovat myös nyt Huutiksessa.

Aina silloin tällöin minulla on violetti kausi, jolloin soinnutan kaiken tiettyyn väripalettin ja se on suurin piirtein alla olevan kaltainen. Nämä villikset ovat syntyneet viime viikkojen aikana. Nuo pöllönpoikaset ovat jo päässeet uuteen kotiin mutta kahdet reunimmaiset M-kokoiset odottavat uutta omistajaa. Lankoina on Reggaen merinovillaa, Pirtin kehräämön hahtuvaa ja tuo liukuvärjätty ja Novitan Puroa.

Laitan vielä lähempään tarkasteluun nuo pöllöpöksyt, joista tuli minusta ihanat. Takana on vielä harmaa sulkakuvio. Tässä kuvassa salama on aika ankara ja väläyttää huovutuskuvan lävitsekin tuota violettia väriä.

Sitten vielä korpinpoika ja hänen kotipuunsa, joka taitaa olla omenapuu tai joku muu lehtensä pudottanut ranka. Kunpa se kevät koittaisi pian. Ainakin linnut ovat sirkuttaneet päivällä tavallista äänekkäämmin.

Tehtailin muutamat villahousut, joiden värimaailma on aika samantyyppiinen. Ensin tein perusvillikset normikaavalla ja kaksisäikeisellä hahtuvalangalla. Näitä somistavat oranssit kapeat raidat. Koko on S.

Sitten neuloin yksisäikeisenä samasta langasta pitkäpunttiset villikset, joissa on keltaiset raidat. Malli on omani ja kuvassa housut on puettu 70cm pitkän nuken päälle.  Lopputulos on kevyt ja ilmava. Nämä olisi hyvä pukea vauvalle toppahaalarin alle lämmittämään.

Lopuksi laitan esille vielä hunajankeltaiset nallevillikset, jotka on neulottu sileällä neuleella. Koko on S+ tai pienehkö M. Nämä ovat luonnossa nätimmät kuin kuvassa. Kaikki pöksyt löytyvät huutiksesta. Näitä villiksiä on nyt kertynyt sen verran pöytälaatikkoon, että pitäisikökän laittaa toiminimi pystyyn. Asiaa täytyy pohtia ja kysyä neuvoa eräältä koruja myyntiin tekevältä tuttavaltani.

Tämän villapaidan olen neulonut jo ennen joulua, mutta en ole sitä ehtinyt kuvata ja laittaa esille. Bongasin ohjeen Suuri käsityökerho-lehdestä vuodelta 1977 nro 9. Lanka on purkulankaa, 100% ohutta villaa, joka on ollut edellisessä elämässään enoni slipoveri. Paita on tyttäreni mieleen, sillä se on pehmeä ja helppo pukea. Minustä tässä on tyyliä:)

Tässä vielä kuva suoraan edestä päin. Halusin ottaa kuvan ehdottomasti ilman salamaa, koska muuten väreistä tuli äklökirkkaat. Nyt ne näyttävät pehmeämmiltä, tosin tärähtäneemmiltä.

Neuloin vielä yhden ohuen pipon alpakasta ja merinovillasta ilman ohjetta mutu-tuntumalla. Kaikki pipot tuntuvat tyttöä kutittavan, mutta tämä on pysynyt päässä, ainakin toistaiseksi.

Ehdin väkertää vielä yhdet sormikkaat ennen jouluaattoa, jotka laitoin pakettiin ja annoin lahjaksi. Itse olen pitänyt yhdet lilat ja yhdet siniset hanskat, jotka ovat lämmittäneet tarpeeksi täällä etelän lumettomassa talvessa. Virkkasin näihin sormikkaisiin vielä kukat reunaan ja keskelle llaitoin helmen koristeeksi.

Sain joululahjaksi hienon kosketusnäyttöisen puhelimen, jonka kanssa olen hiukan pulassa. Tyttäreni valitsi minulle rosanväriset kuoret, jotka ovat toki oikein sievät. Entinen kännykkäni on kivikautinen ja kaiken kestänyt, mutta alkanut viimein pätkiä. Tämä uuusi, uljas puhelin on ollut minulla vain 2 päivää ja siihen tuli jo naarmu. Laukkuni on usein täynnä tavaraa ja jopa kivenmurikoita, joita lapset sinne salaa sujauttelevat. Siksi minun täytyi suunitella puhelimeeni suoja, joka estää kolhuilta. Kaapista löytyi pieleen mennyt huovutettu pala, josta piti tulla patalappu. Leikkelin sen kolmion muotoiseksi ja väsäsin siitä kirjekuorimallisen kotelon. Nappi on antiikkia ja löytyi mummin kokoelmista.

Toisella puolella on huovutettu kukkakuvio. Tässä kotelossa puhelin ei ainakaan pakastu ja sen saa helposti otettua sieltä esillekin. Huopa estää myös kolhuilta sekä teräviltä esineiltä. Ehkä tuo virheä ei nyt oikein soinnu rosaan sisöltöön mutta kaikkea ei voi aina saada:)

Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Huusin itselleni kovia kokeneen Armand Marseille -nuken, jonka niskassa on numerosarja AM 3200 ja made in Germany. Materiaalina on posliinia ja vartalo on kangasta. Valmistusvuosi on käsittääkseni noin 1892-1900. Pituutta neidillä on komeat 42cm. Joku saa korjata, jos olen väärässä.

Olin jo pitkään kytännyt tällaista nukkea, mutta hinnat olivat pilvissä enkä oikein tiennyt miten paljon siitä kannattaisi maksaa. Päätin kuitenkin ostaa itselleni nuken, jonka voisi itse tuunata, kunhan kasvot ja vartalo olisivat suhteellisen ehjiä. Tyttö saapui kotiini laatikossa tukka kerittynä, kasvot likaisina ja ilkosen alasti. Mitä hän oli mahtanutkaan kokea yli 100 vuotiaan elämänsä varrella? Tältä hän näytti:

Neidin päälakikin oli lähes kokonaan auki, mutta liimasin sen kiinni. Hiustupsuista näin, että tyttö oli ollut blondi. Minulla ei kuitenkaan ollut vaaleita hiustarpeita, joten hänestä sai tulla uudessa kodissa brunetti. Tässä tarkempi kuva (vielä pesemättömistä) kasvoista, joiden lasisilmätkin sulkeutuvat.

Jynssäsin kasvot hammasharjalla ja muotoilin tytölle peruukin merinovillasta, siitä samasta, jota käytän villahousuihin:D Seuraavaksi otin kaapista valmiiksi saksitun silkkisen hameeni, mummini jäämistöstä löytyneen mustan harsopalan ja vanhan tyynyliinan, josta leikkasin pitsit talteen. Sitten mittasin neidin strategiset mitat ja aloin hommiin. Hame oli vaikea ommella, sillä silkki liukui koneen alta ja siksi ompelin monet kohdat käsin. Nepparitkin löysin mummin perintölaatikosta. Mekosta tuli hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja neitikin näyttää saaneen arvoisensa vaatteen.

Unohdin mainita pienet hematiittihelmet, jotka sopivat mielestäni asuun kivasti. Tässä vielä kuva hiukan lähempää.  En halunnut ottaa kuvaa salamalla, koska se olisi vääristänyt mekon ihanan värin. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä nukelle keksinyt. Haluaisin laittaa sen jonnekin kunnolla esille.

Olen tehnyt lähiaikoina paljonkin käsitöitä mutten ole ehtinyt kaikkea kuvata. "Rehellinen" työnteko on haitannut harrustuksia;) Laitan näytille muutamat villahousut, jotka löytyvät Huutonetin sivuilta. Ensiksi Kössi kenguru aiheiset pökät, joiden pohjavärinä on ihana lämmin keltainen. Nämä ovat minusta onnistuneet: yksinkertaiset ja väreiltään tehokkaat. Takana komeilee myös Kössi peilikuvana.

Seuraavaksi tulevat lastenelokuvan innottamat villikset. Tämä tipu on sekoitus suomalaista varpusta ja brasilialaista papukaijaa. Meillä on katsottu Rio-elokuvaa useaan otteeseen ja tanssittu samban tahtiin. Lapset tiesivät heti, millaisesta linnusta on kysymys, kun esittelin heille tämän siipiniekan. Kuva on otettu ennen saippuakäsittelyä ja siksi neulanjäljet erottuvat vielä selkeästi pinnassa.

Laitan vielä loppuun villatakin nappilistan, jonka koristelin yksinkertaisin kuvioin neulahuovuttaen. Villatakki on osin angoraa ja osin villaa. Perusväri on vaaleansininen. Halusin hiukan piristää vaatetta, joten neulahuovutin pintaan tällaiset kukat hahtuvalangasta ja merinovillasta molemmin puolin (2 x 5kpl) ja heitin villatakin pesukoneeseen. Lopputulos on hyvä ja näette sen seuraavassa kirjoituksessa (ehkä). Näinkin yksinkertaisella tavalla voi tehdä ihan mielenkiintoista jälkeä. Tässä aloitus ennen pesua koneessa: