Tehtailin muutamat villahousut, joiden värimaailma on aika samantyyppiinen. Ensin tein perusvillikset normikaavalla ja kaksisäikeisellä hahtuvalangalla. Näitä somistavat oranssit kapeat raidat. Koko on S.

Sitten neuloin yksisäikeisenä samasta langasta pitkäpunttiset villikset, joissa on keltaiset raidat. Malli on omani ja kuvassa housut on puettu 70cm pitkän nuken päälle.  Lopputulos on kevyt ja ilmava. Nämä olisi hyvä pukea vauvalle toppahaalarin alle lämmittämään.

Lopuksi laitan esille vielä hunajankeltaiset nallevillikset, jotka on neulottu sileällä neuleella. Koko on S+ tai pienehkö M. Nämä ovat luonnossa nätimmät kuin kuvassa. Kaikki pöksyt löytyvät huutiksesta. Näitä villiksiä on nyt kertynyt sen verran pöytälaatikkoon, että pitäisikökän laittaa toiminimi pystyyn. Asiaa täytyy pohtia ja kysyä neuvoa eräältä koruja myyntiin tekevältä tuttavaltani.

Tämän villapaidan olen neulonut jo ennen joulua, mutta en ole sitä ehtinyt kuvata ja laittaa esille. Bongasin ohjeen Suuri käsityökerho-lehdestä vuodelta 1977 nro 9. Lanka on purkulankaa, 100% ohutta villaa, joka on ollut edellisessä elämässään enoni slipoveri. Paita on tyttäreni mieleen, sillä se on pehmeä ja helppo pukea. Minustä tässä on tyyliä:)

Tässä vielä kuva suoraan edestä päin. Halusin ottaa kuvan ehdottomasti ilman salamaa, koska muuten väreistä tuli äklökirkkaat. Nyt ne näyttävät pehmeämmiltä, tosin tärähtäneemmiltä.

Neuloin vielä yhden ohuen pipon alpakasta ja merinovillasta ilman ohjetta mutu-tuntumalla. Kaikki pipot tuntuvat tyttöä kutittavan, mutta tämä on pysynyt päässä, ainakin toistaiseksi.

Ehdin väkertää vielä yhdet sormikkaat ennen jouluaattoa, jotka laitoin pakettiin ja annoin lahjaksi. Itse olen pitänyt yhdet lilat ja yhdet siniset hanskat, jotka ovat lämmittäneet tarpeeksi täällä etelän lumettomassa talvessa. Virkkasin näihin sormikkaisiin vielä kukat reunaan ja keskelle llaitoin helmen koristeeksi.

Sain joululahjaksi hienon kosketusnäyttöisen puhelimen, jonka kanssa olen hiukan pulassa. Tyttäreni valitsi minulle rosanväriset kuoret, jotka ovat toki oikein sievät. Entinen kännykkäni on kivikautinen ja kaiken kestänyt, mutta alkanut viimein pätkiä. Tämä uuusi, uljas puhelin on ollut minulla vain 2 päivää ja siihen tuli jo naarmu. Laukkuni on usein täynnä tavaraa ja jopa kivenmurikoita, joita lapset sinne salaa sujauttelevat. Siksi minun täytyi suunitella puhelimeeni suoja, joka estää kolhuilta. Kaapista löytyi pieleen mennyt huovutettu pala, josta piti tulla patalappu. Leikkelin sen kolmion muotoiseksi ja väsäsin siitä kirjekuorimallisen kotelon. Nappi on antiikkia ja löytyi mummin kokoelmista.

Toisella puolella on huovutettu kukkakuvio. Tässä kotelossa puhelin ei ainakaan pakastu ja sen saa helposti otettua sieltä esillekin. Huopa estää myös kolhuilta sekä teräviltä esineiltä. Ehkä tuo virheä ei nyt oikein soinnu rosaan sisöltöön mutta kaikkea ei voi aina saada:)

Pelastin jokin aika sitten aika kaamean värisen villapaidan roskiksesta, joka oli huopunut ja kutistunut. Joku oli jättänyt sen roska-astian viereen ikään kuin odottamaan löytäjäänsä. Pesin sen kuumassa vedessä ja saksin kappaleiksi, sillä materiaali on hyvää villaa. Olen tehnyt paidasta aikasemmin patalappuja, mutta nyt vuorossa oli tyttäreni, joka halusi myös yrittää neulahuovuttamista. Hän taiteili tällaisen auringon ja lampaan eikä pistänyt kertaakaan sormeensa. Patalaput saa mummi joululahjaksi. Myös pesuhomman oliiviöljysaippualla hän teki itse. Näistä tuli aika veikeät. Tekijä ei malttanut pitää näppejään irti töistään ja kuvauspuuhiin osallistui myös pikkusisko.

Tyttäreni pelasti roskikseslta myös seuraavassa kuvassa komeilevan poikanuken (Famosa 70-luvulta). Pojan tukka oli aivan takussa ja naamaa täynnä mustaa mönjää. Tyttönukke oli suhteellisen kunnossa, kun löysimme tämän parin tätini kätköistä. Tätini oli aikeissa heittää pojan pois. Kaksikko oli myös alasti ja jotenkin säälittävän näköinen.

Mutta niinhän se on, että vaatteet tekevät herrasmiehen ja virkkasin ensin pojalle housut ja paidan ohuesta villalangasta. Samantyyppisen asun sai tyttönukke, jonka ilme koheni silmissä. Tässä kaksikko istuu kuin kuninkaalliset konsanaan lastenhuoneen venäläisellä puutuolilla, jonka olen saanut lahjaksi vuonna 1981.

Äitini tilasi minulta ajohanskat joululahjaksi, sellaiset joissa on pitoa ja jotka eivät ole liian kömpelöt. Löysin vanhasta käsityölehdestä superhienojen mustien silkkisormikkaiden virkkausohjeeen, jota päätin kokeilla, koska kuvio näytti niin jännältä. Otin ensin kalastajanlankaa, koska tein koeversion. Ompelin käsin sormikkaiden kämmenpuolelle paikat mokkanahasta (vanha takkini), jotta hanskoissa olisi pitoa. Eihän näillä pakkasella ajella, mutta siihen pulmaan löytyy ratkaisu seuraavasta kuvasta. Nämä ovat kyllä niin fiinit, että voi pikkusormipystyssä ajaa vaikka rallia.

Tein vielä seuraavan ja seuraavan ja seuraavankin  . . . parin erilaisista langoista, ohuesta vauvamerinovillasta (lilat), karkeammasta villalangasta (siniset). Näissä ei ole nahkapaikkoja. Sormikkaat ovat reikäisyydestään huolimatta lämpimät ja käyvät ainakin keväällä ja syksyllä niin autoiluun kuin ulkoiluunkin.

Sitten vielä parit villahousut, jotka löytyvät juuri nyt Huutonetistä. Ensimmäisinä tulee Matrjoshka -villahousut, joiden takana on punaisia kukkia. Lankana Reggae ja Pirtin kehräämön hahtuvalanka.

ja kukat takana:

Lopuksi vielä herkullisen väriset norsunpoikavillikset, joiden langat ovat samaa merkkiä kuin edellä. Takana on vielä pinkki norsunpoikanen.

Huusin itselleni kovia kokeneen Armand Marseille -nuken, jonka niskassa on numerosarja AM 3200 ja made in Germany. Materiaalina on posliinia ja vartalo on kangasta. Valmistusvuosi on käsittääkseni noin 1892-1900. Pituutta neidillä on komeat 42cm. Joku saa korjata, jos olen väärässä.

Olin jo pitkään kytännyt tällaista nukkea, mutta hinnat olivat pilvissä enkä oikein tiennyt miten paljon siitä kannattaisi maksaa. Päätin kuitenkin ostaa itselleni nuken, jonka voisi itse tuunata, kunhan kasvot ja vartalo olisivat suhteellisen ehjiä. Tyttö saapui kotiini laatikossa tukka kerittynä, kasvot likaisina ja ilkosen alasti. Mitä hän oli mahtanutkaan kokea yli 100 vuotiaan elämänsä varrella? Tältä hän näytti:

Neidin päälakikin oli lähes kokonaan auki, mutta liimasin sen kiinni. Hiustupsuista näin, että tyttö oli ollut blondi. Minulla ei kuitenkaan ollut vaaleita hiustarpeita, joten hänestä sai tulla uudessa kodissa brunetti. Tässä tarkempi kuva (vielä pesemättömistä) kasvoista, joiden lasisilmätkin sulkeutuvat.

Jynssäsin kasvot hammasharjalla ja muotoilin tytölle peruukin merinovillasta, siitä samasta, jota käytän villahousuihin:D Seuraavaksi otin kaapista valmiiksi saksitun silkkisen hameeni, mummini jäämistöstä löytyneen mustan harsopalan ja vanhan tyynyliinan, josta leikkasin pitsit talteen. Sitten mittasin neidin strategiset mitat ja aloin hommiin. Hame oli vaikea ommella, sillä silkki liukui koneen alta ja siksi ompelin monet kohdat käsin. Nepparitkin löysin mummin perintölaatikosta. Mekosta tuli hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Ja neitikin näyttää saaneen arvoisensa vaatteen.

Unohdin mainita pienet hematiittihelmet, jotka sopivat mielestäni asuun kivasti. Tässä vielä kuva hiukan lähempää.  En halunnut ottaa kuvaa salamalla, koska se olisi vääristänyt mekon ihanan värin. Lopullista sijoituspaikkaa en ole vielä nukelle keksinyt. Haluaisin laittaa sen jonnekin kunnolla esille.

Olen tehnyt lähiaikoina paljonkin käsitöitä mutten ole ehtinyt kaikkea kuvata. "Rehellinen" työnteko on haitannut harrustuksia;) Laitan näytille muutamat villahousut, jotka löytyvät Huutonetin sivuilta. Ensiksi Kössi kenguru aiheiset pökät, joiden pohjavärinä on ihana lämmin keltainen. Nämä ovat minusta onnistuneet: yksinkertaiset ja väreiltään tehokkaat. Takana komeilee myös Kössi peilikuvana.

Seuraavaksi tulevat lastenelokuvan innottamat villikset. Tämä tipu on sekoitus suomalaista varpusta ja brasilialaista papukaijaa. Meillä on katsottu Rio-elokuvaa useaan otteeseen ja tanssittu samban tahtiin. Lapset tiesivät heti, millaisesta linnusta on kysymys, kun esittelin heille tämän siipiniekan. Kuva on otettu ennen saippuakäsittelyä ja siksi neulanjäljet erottuvat vielä selkeästi pinnassa.

Laitan vielä loppuun villatakin nappilistan, jonka koristelin yksinkertaisin kuvioin neulahuovuttaen. Villatakki on osin angoraa ja osin villaa. Perusväri on vaaleansininen. Halusin hiukan piristää vaatetta, joten neulahuovutin pintaan tällaiset kukat hahtuvalangasta ja merinovillasta molemmin puolin (2 x 5kpl) ja heitin villatakin pesukoneeseen. Lopputulos on hyvä ja näette sen seuraavassa kirjoituksessa (ehkä). Näinkin yksinkertaisella tavalla voi tehdä ihan mielenkiintoista jälkeä. Tässä aloitus ennen pesua koneessa:

Nukkekokoelmani on täydentynyt uudella tulokkaalla, jonka olen ristinyt Donnaksi. Tämä neiti on huimat 70cm pitkä ja hänellä on itkulaite sisällään. Siinä lukee Aldo folli & figlio Made in Italy. Neidin hiukset ovat mohairia, simät sulkeutuvat ja jäsenet liikkuvat. Kulmakarvat ja suu ovat viehkosti maalatut. Materiaali on kovaa ja ohutta muovia. Kasvoihin on tullut yksi "kauneuspilkku", eli maali on pieneltä osin lohjennut suun yläpuolelta. Toinen kantapää on rikki. Tässä neiti puettuna omatekemääni mekkoon, joka on ollut aikoinaan tyttäreni synttärijuhlissa.

Donna oli meille tullessa likainen ja liimatahrojen peitossa. Pesin hänet, ja liimasin vartalon osat paremmin yhteen sekä laitoin jalkoihin uudet kumpparit, jotta jäsenet olisivat napakat. Ikää tällä neidolla on ilmeisesti jo 60 vuotta (valmisetettu 50-luvulla). Jos joku tietää asiasta paremmin, hän voisi ystävällisesti kertoa tarkemmin. Laitan kuvan vielä kasvoista:

Sitten vielä kuva vaaleanpunaisista kissavilliksistä, jotka sopivat värimaailmaltaan tähän yhteyteen. Ehkä tämä iltalaialaisen "kissan" voisi jotenkin etäisesti yhdistää suomalaisen lampaan villasta valmistettuihin pöksyihin. Molemmat ovat ainakin  persoonallisia sekä hyvin feminiinejä.

ja pienten tassujen kuvat takaa:

Neuloin tilauksesta pallokuvioidut villikset, jotka menivätkin pariin otteeseen uusiksi, koska en millään saanut aikaiseksi M-koon housuja. Kaikista tuli L-kokoisia. Tässä muutama esimerkki L-kokoisista tekeleistä. M-kokoiset lähtivät uuteen kotiin.

Sitten neuloin Patonsin merinovillasta palmikkopökät, jotka onnistuivat malliltaan ja väreiltää hyvin. Lanka on edelleen suosikkiani: kevyttä ja pehmeää. Resorin värit ovat nimeltään Kimono. Aika jännittävä väriyhdistelmä.

Ja lopuksi teille vilkuttaa italialainen Ratti-nukke, joka on menneiltä vuosikymmeniltä. Hän saapui meille ilkoisen alasti, joten hänelle täytyi tehdä sopiva asu. Päädyin iloisen keltaiseen puuvillalankaan, jolle olisi muuten vaikea löytää käyttöä. nukke on vastasyntyneen kokoa, joten hommaa riitti.

Näin koulujen alkua ajatellen sain valmiiksi paksusta puuvillalangasta virkatun repun, jossa on koristeena puuhelmiä. Sisus on tehty batiikkivärjättyjen kankaiden tilkuista. Kaunis vuori vain pilkottaa näistä kuvista hiukan. Remmejä pitäisi vielä vahvistaa toiselta puolelta tilkkupaloilla, jotta niistä tulisi napakammat.

Tässä vielä yksi kuva vuoresta:

Sitten löysin mummin sota-aikaisen leikekirjan, jossa on paljon käsityöohjeita. Sieltä bongasin ihanan kaavan pieniä pehmänorsuja varten. Toisesta mummolasta olin löytänyt kesällä kasan retrokangastilkkuja mm. erivärisiä froteekankaan paloja. Niistä ompelin ohjeen mukaan ensin tämän pikkuotuksen.

Ja tästä fantista tuli lasten kesken niin hirveä riitä, että niitä oli pakko tehtailla toinenkin. Toisen kärsästä tuli vino, mutta onneksi se kelpasi myös lapsille. Tässä kaksi kaverusta, jotka otetaan illalla kainaloon ennen nukkumaanmenoa:)